Filosofi purkaa hoivapommin

Hallinnonuudistuksen sijaan vanhat tarvitsevat lohtua, armoa ja sääliä.

FILOSOFIAN emeritusprofessori Timo Airaksinen pitää vanhojen hoivan tilaa Suomessa katastrofaalisena. Vanhat ihmiset nääntyvät meillä hoivan puutteessa.

Tuoreessa kirjassaan Airaksinen jyrähtää, että koko hoivajärjestelmä on rakennettava uudelleen. Hyvinvointivaltion hylkäämät – Ikääntyneiden hoidon etiikka -teoksessa urakka hoituu asiantuntevasti filosofin näkökulmasta.

Airaksisen mukaan nykytilannetta ei paranna hallinnonuudistus, uudet maakunnat tai aina vain pätevämmän johdon värvääminen. Hoivatyö kaipaa tekijöitä lattiatasolla, ja ongelmat on kohdattava siellä, missä vanhat ihmiset nykyisin joutuvat tuhon omaksi.

FILOSOFI tähdentää, että hoito ja hoiva ovat kaksi täysin eri asiaa. Hoiva ei ole tiedettä, vaan lohtua, armoa ja sääliä. ”Kaikkea tuota, mitä koulutettu sosiaaliväki niin vierastaa”, Airaksinen sanoo.

Vanhuutta ei pysty hoitamaan, eikä vanhuus tule vaivoitta. Siksi hoiva on tunteen asia. Lääketieteen tehtävä on tarjota potilaalle toivoa, ja kun toivo on mennyttä, lohtu on paikallaan.

Ikää tulee ja terveys menee. Tätä nykyä kukaan ei piittaa, paitsi tietysti siitä, ettei vanha ihminen tule kovin kalliiksi valtiolle, yhteiskunnalle ja veronmaksajille. Hoivapommi on hyvä termi, Airaksinen toteaa.

UUDISTUKSIA hoiva kaipaa monella tasolla, ja silloin meillä lisätään normeja. Normien säätäminen on halpaa, hoiva kallista.

Timo Airaksisen mukaan Suomessa mentiin metsään, kun ryhdyttiin säästötalkoisiin ja pantiin puolisot ja omaiset hoitamaan vanhat kotona. Halvin tarjous voittaa silloinkin, kun kotiin on pakko lähettää apua. Laadulla ei ole tässä systeemissä mitään virkaa.

Laki ja byrokratia eivät tunteile. Airaksinen toteaa, että ajattelutavan on muututtava ensin, sitten koulutuksen ja ammattilaisten asenteiden. Lopulta vaaditaan aina rahaa.

MIKÄ on rakennettu, sen pystyy purkamaan. Timo Airaksinen painottaa, että kaiken on lähdettävä vanhan ihmisen omasta tahdosta.

Oma tahto on pyhä ja koskematon. Siitä määräytyy hyvä elämä ja onnellisuus, joihin kenelläkään toisella ei ole oikeutta puuttua, vaikka jonkin säännön mukaan ehkä pitäisi. Jokainen ihminen on poikkeus sääntöön.

Airaksisen mukaan hoivan tehtävänä on armahtaa, mikä tarkoittaa vanhojen kohdalla joustoa. Henkilökunnalta tämä vaatii luottamusta, tilanteen ymmärtämistä, kypsää harkintaa ja vastuun kantamista.

FILOSOFI Airaksinen toteaa, että suurinta armoa on vapahtaa vanha ihminen niistä lakien ja säädösten kahleista, jotka riistävät häneltä yksilöllisyyden, vapauden ja lopulta jopa ihmisarvon.

Tämä työ on aloitettava nyt. ■ geron.fi

Timo Airaksinen: Hyvinvointivaltion hylkäämät – Ikääntyneiden hoidon etiikka. Bazar

Jätä kommentti

*