Heitteillä, yksin

Vuosittain muistisairauteen sairastuu Suomessa 14 500 ihmistä. Monella diagnoosi viivästyy.

Voisiko terveystietoihin kirjata, että ihminen elää yksin eikä hänellä ole läheisiä auttamassa?

MUISTIAKTIIVIT kantavat huolta yksin asuvista muistisairaista. Omin päin muistidiagnoosin saaminen ja palvelujen aloitus on osoittautunut hankalaksi jo normaaliaikoina. Korona on mutkistanut asioiden hoitamista entisestään.

Itsekseen asuvan muistisairaan tilanne saattaa huonontua dramaattisesti kenenkään huomaamatta. Kuka ylipäänsä huolehtii ilman kumppania asuvan muistisairaan elämäntilanteesta ja hyvinvoinnista? Nykyisellään sairas ihminen jää yksin, jos ei jaksa tai osaa itse pitää puoliaan.

Kokemusasiantuntijat tähdentävät, että lievässä muistisairauden vaiheessa potilas pärjää vielä itsekseen, mutta sairauden edetessä kotona asuminen lähentyy jo heitteillejättöä. Myös kotihoidon ongelmat ovat erityisen hankalia yksin asuvalle.

MUISTISAIRAUSDIAGNOOSIA ei ole aina edes tehty, mikä heikentää palveluiden saamista ja avuntarpeen kartoitusta esimerkiksi terveyskeskuskäyntien yhteydessä.

Muistisairas tarvitsee tietoa. Muistihoitajilla ja -koordinaattoreilla on ratkaiseva asema laadukkaan hoidon ja huolenpidon varmistamisessa. Korona on kuitenkin ruuhkauttanut muistipoliklinikat ja kasvattanut jonoja. Myös geriatrien ja neurologien palveluja tulisi olla kattavammin saatavana perusterveydenhuollossa.

Diagnoosin yhteydessä on tärkeä ohjata ihminen asianmukaiselle palvelupolulle. Terveydenhoidon lisäksi on huolehdittava riittävistä sosiaalipalveluista. Tilanne ja tarpeet tulee aina arvioida yksilöllisesti. Olisiko terveystietoihin mahdollista kirjata maininta siitä, että ihminen elää yksin eikä hänellä ole läheisiä auttamassa samalla paikkakunnalla?

MUISTISAIRAUS ei kuulu luonnolliseen ikääntymiseen eikä se ole yksi sairaus vaan diagnoosi monille oireille, jotka johtuvat eri sairauksista tai vammoista.

Muistisairaudet ovat kansantauti. Ajoissa tunnistaminen kannattaa, sillä hyvissä ajoin aloitettu hoito ja kuntoutus siirtävät vaikeaa vaihetta jopa vuosia eteenpäin. Ihminen ei kuitenkaan aina itse huomaa, että hänellä on alkava muistisairaus.

Muistiaktiivit painottavat, että yksin asuvien muistisairaiden unohtaminen on helppoa, mutta haitat ovat epäinhimillisiä ja kalliita. ■ geron.fi

Muistiaktiivit on Muistiliiton vaikuttajaryhmä, joka koostuu muistisairaista ihmisistä ja muistisairaiden ihmisten läheisistä eri puolelta Suomea.

Lue myös: Huoli-ilmoitus on vanhustenhuollon järeä tykki, jonka voi ottaa käyttöön kuka vain

Kommentit

  • Arja Hakala

    Kokemustietooni perustuen kyllä lääkäri kirjaa potilaskertomukseen miten henkilö asuu ja kuka käy / vai käykö kukaan jututtamassa. Ja onko käynti säännöllistä.

    Totta on, että julkisella puolella kuten pääterveysasemilla ja terveyskeskuksissa olisi hyvä olla neurologeja, geriatreja jne. erikoislääkäreitä. Silloin potilashoito olisi kokonaisvaltaista.
    Erikoisosaamista tarvitsevat muutkin kuin muistisairaat.

    Omakohtaisen kokemukseni mukaan yleislääkärin tehtäväkuva ja tietämystaso on laaja-alainen, mutta ei lääkärillä ole tietoa /osaamista mm. harvinaissairauksista.

    • Ari Liimatainen

      Kiitos kommentista. Onpa hyvä, että mainitsemiasi asioita kirjataan potilastietoihin. Toivottavasti tieto myös näkyy tarvittaessa eikä huku sinne tiedostoihin.

Kommentointi on suljettu.