Hyvä asuinympäristö tukee muistia

Kasvit tarvitsevat kastelijaansa, ja koskettelu tuottaa sekä tunto- että hajuaistimuksia.

Pienilläkin toimilla on merkitystä muistisairaan ympäristössä. Uusi opas neuvoo käytännöllisesti.

MUISTISAIRAUS vaikuttaa ympäristön hahmottamiseen ja tulkintaan usein jo sairauden alkuvaiheessa. Mitä pidemmälle sairaus etenee, sitä riippuvaisemmaksi ihminen tulee lähiympäristöstään ja sen tarjoamista mahdollisuuksista.

Ympäristöllä on suuri merkitys muistisairaan hyvinvoinnille ja terveydelle, toteavat Tamara Björkqvist ja Erja Rappe uudessa Ympäristö muistin tukena -oppaassa. Kirjoittajat pohtivat käytännönläheisesti, miten erilaisilla ratkaisuilla voidaan tukea muistisairaan ihmisen itsenäistä toimintaa ja asumisen yhteisöllisyyttä. Huomio kiinnittyy erityisesti muistisairauden tuomiin aistitoiminnan muutoksiin ja niiden vaikutukseen.

Opas on suunnattu muistisairaiden asumispalveluissa työskenteleville ammattilaisille, mutta käytännön esimerkit ja työkalut soveltuvat yhtä hyvin muistisairaan läheisten tueksi. Aistittavan tiedon ja vuorovaikutuksen tärkeyttä arjen tilanteissa tuodaan esille ymmärrettävästi.

OPPAAN esimerkit osoittavat, että aina ei ole kyse isoista muutoksista vaan pienilläkin toimilla on merkitystä. Ympäristöä on hyvä tarkastella säännöllisesti, ja tässä voi käyttää apuna valmista tarkistuslistaa. Asuinympäristöä kannattaa havainnoida myös henkilökohtaisina kokemuksina ja merkityksinä sekä sosiaalisina suhteina.

Lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota siihen, miten ympäristö vaikuttaa muistisairaan ihmisen toimintaan. Erityisen tärkeää on tunnistaa rajoittavia ja tukevia tekijöitä.

Itsenäinen toiminta edellyttää kykyä hahmottaa tilaa ja esineitä. Hahmottamista voidaan tukea käyttämällä erottuvia värejä ja värikontrasteja. Esineiden on hyvä erottua pinnoilta, niin että esimerkiksi astioiden väri poikkeaa pöydän väristä ja kaiteet erottuvat seinästä.

KOETTU ympäristö rakentuu tekijöistä, joita ihminen havaitsee sekä siitä, millaisia merkityksiä hän antaa näille havaitsemilleen asioille.

Tamara Björkqvist ja Erja Rappe kuvaavat selkeästi, miten ympäristöön liitetyt merkitykset kerääntyvät ja muovautuvat koko elämän ajan. Kokemus kodista rakentuu tutuista esineistä ja omista rutiineista sekä lämpimistä ihmissuhteista ja yhteisöllisyyden tunteesta. Turvallisuuden tunne voi muodostua siitä, että hallitsee tilan ja kykenee liikkumaan siellä omin päin.

Muistisairaan pystyvyyden tunnetta on mahdollista parantaa myös hyväksyvän vuorovaikutuksen keinoin. Pienetkin onnistumiset ovat huomion arvoisia. Kiittäminen ja myönteinen palaute vahvistavat arvokkuuden tunnetta sekä kokemusta yhteisöllisyydestä.  ■ geron.fi

Tamara Björkqvistin ja Erja Rappen Ympäristö muistin tukena -oppaan voi ladata verkosta maksutta. Painetun oppaan voi tilata Ikäinstituutin verkkokaupasta.

Kommentit

  • Arja Hakala

    Niin ja kodinomainen ympäristö ollen siellä kyseisen henkilön lapsuudessa olleita tamineita. Koska tietyssä vaiheessa muistisairas elää kerran elettyä varhaislapsuutta. Ja kyselee muun muassa vanhemmistaan.

    Se on parasta hoitoa, että hoitaja / kanssakulkija puhuu samoja asioita.
    Lähipiirissä koettu – näin toimimme.
    Tarinoinneista tuli hauskoja, ikimuistettavia.

Jätä kommentti

*