Miehiä Minna Canthin seuraan

“Minä en liity yhdistyksiin, jotka hyväksyvät minut jäsenekseen.”

Koomikko Groucho Marxin sutkaus tuli väistämättä mieleen, kun Helsingin Sanomat uutisoi, että Minna Canthin seura hyväksyy jäseniksi nyt myös miehet.

Sääntömuutoksesta on käyty seurassa kovaa vääntöä. Sukupuolirajaus on ollut voimassa vuodesta 1946, eivätkä kaikki olisi vieläkään halunneet miehiä kulttuuri- ja tasa-arvotyöhön.

Omana aikanaan Minna Canthilla (1844−1897) oli suuri halu vaikuttaa yhteiskuntaan ja tuottaa hyvää. Monissa hänen kirjoituksissaan ajetaan näkemystä siitä, ettei ihminen – oli sitten nainen tai mies – olisi orja, vaan vapaa kehittymään luontonsa ja luonteensa mukaan.

Minna Canthin seuran nettisivuilla saatetaan pontevasti tietoon, että kaikkinainen tasa-arvo oli kirjailijan keskeinen teema. ”Niin kauan kuin sukupuolten suhde ei perustu tasa-arvoon, ei voi puhua rakkaudesta, ei oikeusvaltiosta eikä yhteiskunta voi merkittävästi kehittyä.”

Minnan salongissa puitiin ajan uusimpia eurooppalaisia aatteita, kirjallisuuden virtauksia ja tieteen ilmiöitä. Näytelmissään Canth osoitti epäkohtia ja nosti keskusteluun uusia ajatuksia.

Minna Canth harrasti muiden ylemmän luokan naisten tapaan myös köyhäinapua, mutta järkyttyi siitä, miten tuomitsevia osa naisista oli. Kuten piispa emerita Irja Askola on todennut, Canth kiivastui tekopyhyydestä ja aavisti myötätunnon voiman.

Tätä taustaa vasten Minna Canthin seuran kaksituhattaluvun umpimielisyys on tuntunut erityisen tunkkaiselta ja suvaitsemattomalta. Naisseurassa on nähty rikka veljen silmässä, mutta ei ole huomattu malkaa omassa.

”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus – toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?” Minna Canth osasi kysyä aikoinaan.

Hänelle ihmiset olivat samanarvoisia. ■ geron.fi

Jätä kommentti

*