Työikäiseen väestöön lasketaan kaikki 15–74-vuotiaat. Ei muuta kuin hommiin!

TÄNÄÄN julkaistu väestöpoliittinen selvitys ei tyydy maalailemaan pelkkiä uhkakuvia ikääntymisestä. Pääministeri Sanna Marinin asettaman selvityshankkeen mukaan pitenevä elinikä on etuoikeus, johon liittyy monia mahdollisuuksia.

Vaikka fyysinen ikä ei toiveajattelusta huolimatta ole ”vain” numero, tietyn kronologisen iän merkitys on nykyaikana aivan toinen kuin meitä edeltäneillä sukupolvilla. Väestö on terveempää ja toimintakykyisempää.

Kun vanhuus on pidentynyt, ikäajattelua on ehdotettu muutettavaksi niin, ettei 65–74-vuotiaita kohdella enää vanhoina vaan myöhäiskeski-ikäisinä.

MYÖHÄISKESKI-IÄSSÄ porskuttaa varsin toimintakykyisiä ihmisiä. Selvityksen mukaan ei ole mitään syytä säilyttää 65 ikävuoden ylärajaa vaikkapa työllisyyspolitiikassa, kuntoutuksessa tai jatkuvassa oppimisessa.

Ajatusmalli 15–64-vuotiaasta ”työikäisestä väestöstä” on aikansa elänyt. Selvityksessä tavoite on kaksinkertaistaa yli 65-vuotiaiden työllisyys 11 prosentista 22 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Työllisyysasteen ja tuottavuuden nostaminen on vahvin yksittäinen keino lieventää ikääntyvän väestön taloudellisia haasteita.

Jatkuvan oppimisen tavoitteissa ikäraja korotetaan heti 64-vuotiaista 74-vuotiaisiin asti. Tälläkin pyritään tukemaan työllisyyttä ja hyvinvointia sekä torjumaan muistisairauksia.

ARVOKKAAN ja turvallisen vanhuuden linjaus korostaa, että jokaisella on oikeus saada tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut elämänsä viimeisten vuosien aikana. Pahimpaan katveeseen ovat kuitenkin jo nyt jääneet kaikkein vanhimmat, dementiaa sairastavat ja yksin elävät.

Hoivaköyhyys ja vanhuspalvelujen laatuongelmat täytyy pyrkiä poistamaan, mutta selvityksen mukaan on syytä pohtia, mitä hoitoja tarjotaan julkisin varoin. Suomessa pitäisi keskustella paitsi hoitajapulan ratkaisuista myös mahdollisista uusista vanhustenhoivan rahoitusmalleista.

Väestöpoliittisessa selvityksessä ikääntyvän yhteiskunnan poliittinen haaste ei ole se, että ikärakenne muuttuu. Joudumme kysymään, missä tahdissa väestö ikääntyy ja lopulta vähenee. Mitä muutokset merkitsevät yhteiskunnan toimivuudelle ja ihmisten hyvinvoinnille? Miten muutoksiin varaudutaan ja miten niihin vaikutetaan?

PITKÄIKÄISYYS on ylpeyden aihe ja yhteiskunnallinen saavutus. Yksilölle ikääntyminen on sikäli etuoikeus, että sen ainut vaihtoehto on kuolema. ■ geron.fi