Onko aikuisena pakko huolehtia omista vanhemmistaan?

Kolme sukupolvea.

Vanhalla ihmisellä ei ole enää mahdollisuutta selviytyä yksin.

SUOMESSA lapsilla ei ole mitään oikeudellista velvollisuutta pitää huolta vanhemmistaan. Silti meillä annetaan ymmärtää monellakin tavoin, että omaisten tulee olla vanhusten tukena.

Lakeihin ja viranomaistoimiin sisältyy olettamuksia siitä, että vanhana jokaisella on perheenjäseniä tai muita läheisiä avustamassa. Paineita aiheuttavat myös yhteiskunnan moraalikäsitykset.

Totta kai on hyvä ja kannatettava asia, että lapset aikuisina hoivaavat ja antavat apua iäkkäille vanhemmilleen. Mutta entäpä jos omaiset eivät voi, osaa tai halua auttaa? Jos ei ole omaisia?

VAIKKA ikäihmisille on laissa taattu oikeus riittävään hoivaan ja huolenpitoon, tämä oikeus on todellisuudessa monta kertaa riippuvainen siitä, auttavatko omaiset tai huolehtivatko he tarvittavan hoivan hankkimisesta.

Vanhalla, heikkokuntoisella ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta selviytyä yksin nykyisessä sote-sirkuksessa ja toimeentuloturvan viidakossa. Tiedonhaku ja palvelujen löytäminen edellyttävät lähes aina jonkinlaista avun saamista.

Muistisairaiden valinnanvapaus ei automaattisesti lisäänny, vaikka heille tarjottaisiin tukku palveluseteleitä. Jonkun täytyy osata valita sopivat palvelut, ja käytännössä tämäkin tarkoittaa omaisten vastuun kasvattamista.

Omaa vanhempaansa hoitava ei ole yhdenvertainen.

SUOMALAINEN yhteiskunta laskee omaiset vanhustenhoidon pyyteettömäksi voimavaraksi, joka maksaa tunnollisuudesta selkänahallaan. Ilman omaisten panosta sosiaali- ja terveydenhuolto kuormittuisi täysin kestämättömästi.

Lapsiperheissä ansiotyön ja hoivan yhdistäminen ratkeaa yhteiskunnan tuella. Pikkulasten vanhemmilla on oikeus jäädä hoitovapaalle ja lyhentää työpäiväänsä. Ikääntyvässä yhteiskunnassa samanlaisen hoivavapaan mahdollisuus tulisi kirjata lakiin myös niille työntekijöille, jotka huolehtivat vanhemmistaan.

Osa työnantajista tarjoaa sairaan lapsen hoitopalvelun jopa työsuhde-etuna, mutta omaa vanhempaansa hoitava työntekijä ei ole yhdenvertainen lasta hoitavan kollegan kanssa. Hyvä henkilöstöpolitiikka ei toteudu uran ja elämänkulun kaikissa vaiheissa. Perheystävälliset työpaikat pitäisi saada myös ikäystävällisiksi. ■ geron.fi

Kommentit

  • Sibbe

    Tämä on painavaa asiaa!
    Suomessa on noin miljoona yksin asuvaa henkilöä, kaikilla heillä ei ole omaista. 25 vuoden kokemuksella voin vahvistaa, että henkilökohtaisen avustajan tarvitsee jokainen pärjätäkseen heikentyneen terveyden kanssa monimutkaisessa palvelujen viidakossa sekä niissä aukkokohdissa, joihin palveluja ei yksinkertaisesti ole.
    Myös palvelujen tavoittamiseen sekä arkiseen etujen valvontaan tarvitaan luottohenkilöitä. Työmäärä on valtava!
    Tehdessäni hoitotyötä vaativan palkkatyön ohessa päädyin uupumukseen ja työstä irtisanomiseen juuri ennen eläkeikää. Sen jälkeen hoitotyö on jatkunut vielä vuosia.
    Omaisena olisi koko ajan ollut tarpeen lääketieteellinen osaaminen. Monia, monia muita taitoja olisi myös toivonut olevan, esimerkiksi psykologia, taloushallinto, verotus, tietotekniikka ja juridiikka.
    Vanhus- ja muiden sosiaalipalvelujen alalla olisi tarpeen pitää todelliset byrokratiatalkoot!

  • Arja Hakala

    Pakkoahan ei oo vanhempiensa hoitamiseen. Mutta jos assuu samalla paikkakunnalla ja on itellä oma elämäntilanne sellainen, että pystyy hoitotyöhön niin mielellään jokainen niin tekee. Saa hyvän mielen itelle ja vanhemmilleen.

    Minulla ei ollut sellaista mahdollisuutta.

Jätä kommentti

*