Onko oikein, että muistisairaalta ei leikata kaihia?

Kaihileikkaus voisi parantaa muistisairaan henkistä ja fyysistä toimintakykyä.

Haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten muodolliset oikeudet eivät aina toteudu.

ALZHEIMERIN tautia sairastavat pääsevät kaihileikkaukseen harvemmin kuin ikätoverinsa. Itä-Suomen yliopiston tuoreesta tutkimuksesta käy ilmi, että leikkaukset vähenevät sitä mukaa, mitä pidempi aika on kulunut Alzheimerin taudin diagnoosista.

Muistipotilaat hyötyisivät vähäriskisestä kaihileikkauksesta siinä missä muutkin, mutta operaatioon pääsemisen kynnys on korkea. Tieto on huolestuttava, koska kaihileikkaus voisi parantaa muistisairaan henkistä ja fyysistä toimintakykyä.

Muistidiagnoosin ei todellakaan pitäisi estää kaihin leikkaamista. Tutkijoiden mielestä Alzheimerin tautia sairastavia potilaita tulisi päinvastoin lähettää herkästi silmälääkärille.

MUISTISAIRAIDEN, vanhusten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien oikeudet eivät aina toteudu yhteiskunnassa. Siksi ilahduin hyvästä uutisesta, että oikeustieteen tohtori Kaijus Ervasti on vastikään aloittanut yhteiskunnallisen oikeustutkimuksen professorina Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.

Ervastin professuurin lähtökohtana on ajatus, että vaikka ihmisillä on muodollisia oikeuksia yhteiskunnassa, ne eivät välttämättä toteudu. – Oikeudellinen lähestymistapa on yksi tapa tuoda esiin potilaiden oikeutta ja mahdollisuutta päästä käsiksi hyvään ja ihmisarvoiseen elämään, Kaijus Ervasti luonnehtii rooliaan tutkimusyhteisössä.

Ervastin mukaan kaikkien haavoittuvien ryhmien kanssa peruskysymys on jännite itsemääräämisoikeuden ja suojelun välillä. Muistisairaita ja vanhuksia tulee paitsi kunnioittaa myös suojella. Empiirinen oikeustutkimus voi todentaa, miten hyvin nämä periaatteet toteutuvat.

KYSYMYKSET liittyvät esimerkiksi siihen, millaisia palveluita muistisairaat saavat, miten hoivapalveluita järjestetään ja miten lailliset oikeudet toteutuvat näissä tapauksissa. Kaijus Ervastin mukaan oikeus- ja hyvinvointijärjestelmiä tulisi kehittää siihen suuntaan, että sosiaali- ja terveyspalvelut olisivat paremmin kaikkien saatavilla.

Muistisairaiden oikeuksien taustalla on moraalisia periaatteita, mutta lainsäädännön toteutumiseen tarvitaan tutkimusta, kehittämistoimintaa ja koulutusta. Ervasti muistuttaa, että päättäjät voisivat kuunnella tutkijoita herkemmällä korvalla. Tutkimuksen tehtävä on nostaa esiin ongelmia ja epäkohtia, jotta päätöksentekijät voivat tehdä parempia päätöksiä.

Itsemääräämisoikeutta ja ihmisoikeutta kunnioittavaa kohtelua pitäisi korostaa enemmän lainsäädännössä, mutta ihmisiä kunnioittava kohtelu ei ole pelkästään lainsäädännön vaan myös sosiaali- ja terveysalan toimijoiden koulutuksen kysymys.

Onko siis oikein, että muistisairailta ei leikata kaihia? ■ geron.fi

Kommentit

  • Arja Hakala

    Ennenkuulumatonta.
    Ennen kaikkea eriarvoistamista on tuollainen toiminta.

    Me jokainen olemme tasa-arvoisia ihmisiä. Toimintakykyä parantaviin hoitoihin olemme itse kukin oikeutettuja.

Jätä kommentti

*