Onnellisen vanhuuden resepti

Sosiaalinen osallistuminen kuuluu onnellisen vanhenemisen ainesosiin.

Vanhuuden onnellisuus on elämänmittainen projekti.

SUOMI on saanut maailman onnellisimman maan ykköspaikan jo neljättä kertaa peräkkäin. Sijoitus perustuu kansalaisten omiin arvioihin.

Onnellisuutta selvitetään kansainvälisessä raportissa muun muassa siten, että vastaajien pitää arvioida elämäänsä asteikolla 0–10. Kun kymppi tarkoittaa parasta ja nolla pahinta mahdollista elämää, minkä arvosanan antaisit omalle elämänmenollesi?

Tänä vuonna onnellisuusraportti kartoitti myös koronan vaikutuksia. Toistaiseksi Suomi on pärjännyt tässäkin erittäin hyvin sekä tartuntalukujen että kansalaisten kokemusten perusteella.

JUURI parahiksi ilmestyneessä kirjassa uskalletaan kysyä, onko onnellinen vanhuus maailman onnellisimmassa maassa utopiaa vai realistinen mahdollisuus.

Professori Timo Strandbergin ja emeritusprofessori Eino Heikkisen toimittamassa artikkelikokoelmassa Suomiko onnellisen vanhuuden maa? (Into Kustannus 2021) asiantuntijat lähestyvät vanhuusikää poikkeuksellisen laajasti ja monesta näkökulmasta.

Onnellisuutta mitataan tarkastelemalla erilaisia hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Strandbergin mukaan onnelliseen vanhenemiseen tarvitaan neljä ainesosaa:

  1. hyvä terveys ja toimintakyky
  2. hyvä fyysinen ja kognitiivinen kunto
  3. myönteinen asennoituminen ja mukautumiskyky
  4. sosiaalinen osallistuminen ja sitoutuminen.

Näin määriteltynä onnellisen vanhenemisen resepti lähestyy yleistä hyvinvoinnin käsitettä, joka sisältää laajalti niin onnellisuuden ja tyytyväisyyden kuin onnistumisenkin ulottuvuudet.

MUTTA onko Suomi onnellisen vanhuuden maa? Elävätkö meillä maailman onnellisimmat vanhukset? Totuuden nimessä asiasta on vaikea sanoa mitään varmaa.

Eino Heikkinen toteaa osuvasti, että vanhuuden onnellisuus on elämänmittainen projekti. Eletty elämä – aika itsessään – toimii vanhuuden voimavarana ja mielen resurssina.

Heikkinen muistuttaa, että elämä on paitsi itsenä olemista myös yhteisöön kuulumista. Henkilökohtainen vanheneminen eletään ja koetaan aina yhteiskunnassa vallitsevien ehtojen mukaan.

VAALIEN alla jokainen ehdokas vannoo hyvän hoidon ja huolenpidon nimeen. Jotta Suomesta tulisi aidosti onnellisen vanhuuden maa, yhteiskuntaa pitäisi kuitenkin rakentaa jatkuvan välittämisen kulttuurissa, jossa kunnioitetaan yhteisyyttä, yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta.

Silloin vanha ihminen saisi elää viimeisiä vuosiaan tyynen tyytyväisenä. Hänelle se voisi olla onnellisin mahdollinen olotila. ■ geron.fi

Jätä kommentti

*