Viisikymppinen, miltä tuntuu olla vanhus?

Ei koske minua. Siihen on vielä aikaa.

Harva meistä viisikymppisistä varautuu aktiivisesti vanhuudenpäiviin. Vanhuus muistuttaa ennemmin omista vanhemmista kuin henkilökohtaisesta tulevaisuudesta. Liekö nykyisin edes luvallista puhua vanhuksista vai onko sana ehditty tuomita somekäräjillä poliittisesti epäkorrektiksi?

Ajatus vanhenemisesta saattaa olla vaikea hyväksyä, mutta juuri viisikymppisenä pitäisi alkaa konkreettisesti valmistautua elämänsä loppusuoralle – joka itse asiassa lähestyy jo hyvää vauhtia.

Harvoin tulee ajateltua vanhuuteen varautumista normaalina elämänkulun suunnitteluna, kuten opintojen tai työuran hahmottelua nuorempana.

Varautumiseen liittyvät niin taloudelliset kysymykset, asuminen, toimintakyvyn ja terveyden ylläpito kuin sosiaaliset suhteet ja omannäköisen elämän pohtiminen. Asiakirjojakin pitäisi laatia täysjärkisenä, sillä tulevaisuudessa saattaa häämöttää aika, jolloin ei enää pysty huolehtimaan omista asioistaan.

Vanhustyön keskusliitto on laatinut nettiin hyvän muistilistan. Vanheneminen.fi-sivusto tarjoaa runsaasti tietoa ja työvälineitä. Onneksi meille laiskanpulskeille on saatavana myös lyhyt oppimäärä. Katso video.

Eikä siinä vielä kaikki. Kuopion kansalaisopisto tarjoaa lokakuussa viisikymppisille kahdentoista oppitunnin mittaisen opintojakson vanhuuteen varautumisesta. Kurssilla voi tutustua muun muassa hoitotahtoon ja edunvalvontavaltuutukseen.

Unelmiaan voi kuulemma toteuttaa vielä eläkkeelläkin. Olisi se kyllä hienoa. ■ geron.fi

Valtakunnallista vanhustenviikkoa vietetään 4.–11. lokakuuta.

Jätä kommentti

*