Superkeväästä voi tulla superpannukakku

Politiikan toimittaja Timo Haapala kirjoitti taannoin, että on tulossa politiikan superkevät. Niin paljon oli kuulemma asioita pöydällä. Se pitää paikkansa. Ja ne ovat isoja asioita – mutta jostain syystä kukaan ei tunnu ymmärtävän, kuinka isoja.
Superkevättä pidetään vain kiinnostavana poliittisena pelinä, jota iloiset katsojat jännityksellä seuraavat. Ikään kuin aikuisten leikkiä, jossa seurataan, kuinka perinteisen leikkikehän ulkopuolelta tullut uusi tähtipelaaja – Sipilä – pärjää.

Satoja kertoja on jo jauhettu, että Suomi on niin huonossa hapessa, että isoja ratkaisuja pitää tehdä.
Kaikki ovat ymmärtävinään, mutta oikeasti kukaan ei näköjään ymmärtänyt. Erilaisten tehostamistoimien ja leikkausten tarpeellisuudesta ollaan muka yhtä mieltä, mutta sitten kun ne osuivat kunkin omalle kohdalle, kaikki huusivat että peli piip, en halua leikkiä enää!

Ymmärrän poliittisen kamppailun luonteen, mutta tästä päättämättömyydestä voi tulla vielä iso lasku.
Superkeväästä voi myös tulla superpannukakku. Jos esimerkiksi SAK saa tahtonsa läpi ja paikallinen sopiminen kytketään yhteiskuntasopimukseen, syntyy kaksi niin laihaa sopimusta, että ne ovat kuin väljähtynyttä olutta, jota kukaan ei pysty juomaan.
Sitten tulee sote-ratkaisu: valinnanvapaus, maakuntamalli, verotus, itsehallintoalueet – koko tämä paletti. Koska sekin soppa nähdään vain valtapelin kautta, neuvottelutulos tulee olemaan äärimmäisen vaikea saavuttaa. Kaikilla osapuolilla on pakko saada omia kannattajia tyydyttävä sopimus.
Ja kun tähän lisätään turvapaikanhakijoiden kasvava määrä – joka tulee taas kasvamaan, kun ilma lämpenee ja ihmiset taas alkavat vaeltaa – niin meillä tosiaan on superkevät, jolloin tarvitaan tosiaan päätöksiä.

Demareista pieni ryhmä julkisti uuden tavan uudistaa puoluettaan. Moni muu puolue miettii myös, miten he voisivat uudistua.
Itse en usko, että kansa kaipaa puolueiden uudistamisia. Se mitä ihmiset haluavat, on päätöksiä ja että asiat viedään läpi. Itse uskon, että meidän pitää mennä perusarvoihin, nykyaikaiseen koti, uskonto ja isänmaa -ajatteluun.
Puolueiden pitää kaivaa omat perusarvonsa esille ja noudattaa niitä. Mitään oikoteitä onneen imagomuutoksilla ei ole. Maa pitää saada kuntoon tekemällä kipeitä päätöksiä, sitä ihmiset arvostavat.

Kriisin keskellä ei ole helppoa hallita, mutta tämäkin hallitus joutuu jättämään perinnön, joka tulee vaikuttamaan seuraavaan sukupolveen. Se pitää aina olla kirkkaana mielessä.

Kirjoittaja Hjallis Harkimo on kansanedustaja (kok.) ja liikemies.

Kommentit

  • Jukka

    Talouden elpyminen viennin kautta on ainoa vaihtoehto. Ja vientituotteiden tulee olla sellaisia, joissa ei hintakilpailu ole ykkösasia. Kaikki muut talouden sopeuttamisen ja tasapainon hakemisen ratkaisut voidaan suomentaa köyhtymiseksi. Sitäkö halutaan? Että suomalaisilla ei ole enää varaa kuluttaa? Että yhä useammat kotimarkkinoilla toimivat yritykset menevät nurin? Että verotuloja kertyy yhä vähemmän? Että palvelut ovat yhä huonompia?

    Ei taloutta saada nousuun kurjistamispolitiikalla. Sen sijaan pitäisi tukea julkisen ja yksityisen sektorin tutkimusta, tuotekehitystä, innovaatioita ja koulutusta. Vain siten syntyy vientituotteita, joista saadaan hyvä hinta. Muu on pelkkää näpertelyä ja oireiden hoitoa.

    • lasovits

      Onko maailmassa yhtään maata joka elää kilpailun ulkopuolella olevilla tuotteilla . Ajatus on täyttä utopiaa kaikilla rikkailla mailla jotka eivät elä luonnonvarojen varassa on suuri kulutustavara tuotanto , autot , kodinkoneet elektroniikka ,eli ei mitkään innovaatiotuotteet elätä mitään maata. Kyllä se perusteollisuus on se joka hengissä pitää ilman sitä ei ole tulevaisuutta Kaikki keksinnöt tehdään jossain ja poikkeuksetta siellä missä tuotantoilut ovat alhaiset. Ei IPadejä tehdä USAsa vaikka se on kehitetty siellä samoi jos meillä syntyy jokin uusi Nokia niin tuskin senkään tuotteet tehtäisi täällä. Kyllä kilpailukyvyn parantaminen on ainoa konsti ja jos se ei onnistu niin tuhon omia ollaan onneksi meillä on metsät , kaivokset ja muutama kansainvälinen yritys ja niiläkin menee hyvin kun on tuotantoa ulkomailla ei sen takia että sitä on Suomessa.

  • Lauri Jokinen

    Kylläpä Hjallis omassa kolumnitekstistään vahvisti sen, mitä sanoi valtakunnan poliittisen toiminna päättämättömyydestä. Väljähtynyttä olutta. Ei sen enmpää. Mikko viisivuotias olisi kannanotollaan yltänyt samaan, mihin tämä Iltapäivälehtien vuosikymmenten kestojulkkis ylsi. Kyllä noin näkyvältä ja ”pätevältä” mieheltä luulisi löytyvän käsittelemiinsä asioihin sitä paljon kysyttyä konkretiaa. Mutta kun ei niin ei. Ennen vanhaan sanottiin että, oli kuin olis hevonen vetteen paskantanut.

  • lasovits

    Kyllä päätöksiä saadaan aikaan mutta ei saada niitä läpi. Kyllä säästöt ovat pakollisia jos eletään yli varojen ja nimenomaan sillä sektorilla joka elää yli tulojensa. Rahan puutetta ei ole joten tukemalla jotain tuskin saadaan mitään uutta aikaan kun ei omat varat ole liossa niin keskitytään vaan onomaa uutta tukea tästä syystä Eurooppa on jäänyt pahasti jälkee USAsta. Samoin esimerkiksi Suomen elokuvatuotanto myy paljon vähemmän ulkomaille kuin Viron vaikka meillä tuet on isommat .

  • Vilppu

    Vain diktatuurissa tehdään yhtä osapuolta tyydyttäviä ratkaisuja. Meillä asioista neuvotellaan ja sovitaan. Päätökset tehdään, kun päätösten aika on. Se on vain Kokoomuksen tyydyttävä.

Jätä kommentti

*