Bisnes, politiikka ja urheilu ovat pikkuasioita

Se iskee muutenkin aina joulun lähestyessä. Tunteiden sarja tai myrsky, joka nostaa kyyneleet pintaan. Yhdistelmä surua, ikävää, lämpöä ja vähän huolta.
Mistä siis on kyse? En osaa ihan tarkkaa sanoa, mutta se liittyy ennen kaikkea omaan isääni, hänen kuolemaansa mutta myös hänen elämäänsä. Samalla kyse on minusta niin poikana kuin isänä.

Joulun lähestyessä alan aina muistella kaikki niitä tunteikkeita jouluja, joita vietimme yhdessä. Tänä vuonna ensimmäisen sysäyksen antoi Matti Kassilan kuolema. Hän oli isäni hyvä ystävä. Kassilan menehtyminen sai minut muistamaan heidän yhteistyönsä, ja isäni nousi taas tunnekuohuna pintaan.
He tekivät yhdessä yhdeksän suomalaista elokuvaa, joissa isäni pääkuvaajana ja Kassila ohjaajana. Heidän yhteistyönsä toimi saumattomasti ja he arvostivat toisiaan. Isä sai Jussin elokuvasta Sininen Viikko.

Itsekin pääsin mukaan nuorena poikana elokuvantekemisen ihmeelliseen maailman. Sain töitä klaffipoikana ja vietin ikimuistoisen kesän Mikko Niskasen ohjaamassa ja isäni kuvaamassa elokuvassa Laulu Tulipunaisesta kukasta. Sitä kesää en unohda koskaan.
Mutta joulut olivat aina erityisiä. Muistan aina, kun isä antoi minulle ja veljelleni joululahjaksi ensimmäisen kelkan. Kilpaa revimme paperit pois ja heti kokeilemaan.

Isäni on opettanut minulle paljon asioita, enkä voi kuin lämmöllä muistella ja ihailla häntä. Hän kuoli syöpään, ja se hiljainen kuihtuminen pois tästä maailmasta oli kauheinta aikaa elämässäni. Se on jättänyt minuun syvän jäljen.
Itku tulee, kun käyn isän haudalla. Rakastin ja kunnioi­tin häntä. Hän kannusti ja oli mukana kaikessa mikä teki minusta sen mikä tänä päivänä olen. Mietin, miten ikinä pystyn olemaan samanlainen esikuva omille pojilleni kuin oma isäni oli minulle. Isän saappaat tuntuvat minulle aivan liian isoilta – siitä huoli.
Erityisesti joulu nostaa mieleeni sen ajatuksen, että kaikki me isät jätämme jäljen lapsiimme. Jouluna voi antaa lahjan, mutta todellinen lahja lapsille on tietysti se, että huomaamme heidät arjessa.

Nämä kaikki ovat tärkeämpiä asioita kuin mikään bisnes, politiikka tai urheilu. Toivonkin, että me kaikki isät muistamme, että lapsiemme tulevaisuus muovautuu siitä, miten me lapsiamme käsittelemme. Joulu on hyvä aika miettiä näitä asioita ja olla perheen kanssa. Rauhallista joulua kaikille.

Jätä kommentti

*