Irtisanomislakia väännetään väkisin piipusta ulos, vaikka kaikki näkevät, että koko putki on mutkalla. Sitä on taivuteltu kauan. Hallitusohjelmaan kirjattiin suunnitelmia paikallisen sopimisen helpottamisesta, mutta kaikki on niistä ovat vesittyneet tai vesitetty.
Suomen Yrittäjien Mikael Pentikäinen, keskustalainen vaikka onkin, ei ole saanut mitään näkyvää aikaan omalla kaudellaan. Nyt sekä Pentikäinen että maan hallitus kuvittelevat saavansa pisteitä yrittäjiltä, vaikka jokainen näkee, että tällä yritetään peittää kaikki muu saamattomuus.
Olen ollut yrittäjä koko elämäni. Koen, että uudella lailla olisi myös varjopuolensa. Se koskisi alle kymmenen hengen yrityksiä, josta tulisi nyt uusi kynnys kasvaa yli. Seuraava kynnys on 20 henkeä – sen yli kun menee, tarvitaan irtisanomiseen yt-neuvottelut. Jos näitä kynnyksiä koko ajan keksitään uusia, on se este kasvulle. Lain valmistelleista Lindströmistä, Mykkäsestä ja Lintilästä kukaan ei ole yrittäjä. Kun viime viikolla sorvattiin tätä työntekijöiden määrää koskevaa rajaa 20 työntekijästä 10, mainitut kolme tekivät esityksen Sipilälle, Orpolle ja Terholle, jotka tekivät lopullisen päätöksen. Sitten ilmoitettiin, että hallitus on näin päättänyt. Jotkut ministerit saivat lukea lehdestä mitä oli päätetty.
Mutta kysymys kuuluukin, kannattaako näin pienestä kysymyksestä, joka lisäisi noin 10 000 työpaikkaa, tehdä noin iso taistelu ammattiyhdistysliikkeen kanssa? Ja samalla voi kysyä ay-liikkeeltä, onko tämä juuri kysymys, jossa kannattaa käyttää näin järeitä aseita?
Syyttömäthän tässä lähinnä kärsivät. Mutta pohjimmiltaan suurin kysymys on koko tämä tapa sopia asioista. Kannattaa miettiä näitä rakenteita, vastaavatko ne oikeasti tämän päivän työelämää, joka ei ole enää samanlaista kun se oli silloin kun koko korporaatiohomma laitettiin alulle. Oli taannoin tärkeää saada yhteiset pelisäännöt, mutta nyt koko touhu on mennyt siihen, että kymmenen, 20 ja 30 vuotta sitten on väännetty ihan samanlaisista pienistä kysymyksistä, joista tehdään itseään isompia. Osapuolet vääntävät kättä savupiipun muodosta, vaikka perustukset ovat routineet pois paikoiltaan.
Tämäkin, että demarit ja SAK yhdessä juonivat asiat, jotta demarit pääsisivät valtaan – se on jotenkin niin tunkkaista menneisyyttä.
Yrittäjänä tiedän, että hyvistä työntekijöistä halutaan pitää huolta, koeaika kertoo jo millainen työntekijä on. Huonoista pääsee jo nyt kyllä eroon neuvottelemalla. Eihän tässä riidassa ole mistään muusta kysymys kuin valtataistelusta. Se kannattaa nyt lopettaa, koska tästä kaikesta on enemmän haittaa kuin hyötyä kaikille osapuolille. Järki käteen molemmat.
Anatoli
Ei tähän Sipilän ja Pentikäisen yhteiseen touhuun löydy mitään järkisyitä PK yrittäjän näkökulmasta.
Ainoa selitys saattaa olla Sipilän ja Pentikäisen yhteisestä lestadiolaisuus arvopohjasta, heillä on uskomus, että uskonto antaa oikeutuksen olla oikeassa, ainoana.
Kovasti kummastuttaa, kuinka moni yrittäjä joka kuuluu Pentikäisen johtamaan järjestöön ja maksaa maksunsa, jakaa lestadiolaisarvot Pentikäisen kanssa?
Hate
Ihme ettei suomessa ole kokoajan mitään lakkoja kun sipilänja orpon uhoaminen on aivan järjetöntä ja turhaa
Raipe
Jos yrittäjä osaa lukea, laskea ja kirjoittaa, ja on edes vähän perillä työsuhdelainsäädännöstä, voi työntekijän irtisanomiselle esittää tuotannolliset ja taloudelliset perustelut nykyisten lakien mukaisesti. Jos viivan alle jää kannattamaton summa, ei kenenkään ole pakko pitää toista työssä! Lisäksi koeaikasäännökset antavat työnantajalle ja -tekijälle kaikki tarvittavat elementit tehdä molempia tyydyttävä työsopimus. Ei tarvita uusia sotkuisia säännöksiä, joiden tulkinta hyödyttää eniten lakimiehiä. Ei ole mikään ihme, jos työntekijät käyttävät kovia aseita.
V. Savolainen
”Kannattaa miettiä näitä rakenteita, vastaavatko ne oikeasti tämän päivän työelämää, joka ei ole enään samanlaista kun se oli silloin, kun koko korporaatiohomma laitettiin alulle.”
– Harkimo on tuossa kohtaa oikeassa. Korporativismi on ollut Suomessa elävää elämää pitkään, myös joskus jopa mussolinilaisuuteen vivahtavana sakilaiskulttuurina, jossa ay-vallan väärinkäyttöäkään ei ole paikoin hillinnyt mikään: https://fi.wikipedia.org/wiki/Korporativismi
Kunta- ja valtiosektoreillahan on harjoitettu jo pitkään paikallista sopimista jyrkkienkin liittojen ja näiden osin aikoinaan asemiinsa nostamien johtoryhmäläisten kesken. Paikallinen sopiminen on joskus saanut jopa sellaisia vinoumamuotoja, joita on kuvattu karrikoiden ’palkalliseksi sotimiseksi sopupelifilunkeineen veronmaksajan pussista tyyliin sulle-mulle-ei-tolle’.
Ay-liitoilla on paikallista sopimista soveltavan suuren työyhteisön kulttuurissa erilaisten henkilöstönsisäisten verkostojen ja epävirallistenkin liittoutumien kautta paljon vakiintunutta käytännön valtaa myös laitosten ja virastojen johdossa. Luottamussuhteen säilyttämiseksi ja paikallisen sopimisen syntymiseksi kun on joskus ilmeisesti uhrattu joitain pienempiä intressejä, kuten jopa laillisuusnäkökohtien kattava valvonta. Yksittäisen työntekijän oikeusturva riippuu joskus käytännössä täysin henkilösuhteiden ja aatteellisen liittolaisuuden laadusta ay-väen suuntaan. Monen johtohenkilön asema perustuu juurikin ay-väeltä tulleeseen nosteeseen ja jatkohyväksyntään. On myös muka ’aina heikomman puolella olevia’ pääluottamusmiehiä, jotka eivät tule irtisanotuiksi enempää päihdeongelmiensa kuin epäasiallisen syrjintäkäytöksensäkään vuoksi. – Yksi tosielämän case-esimerkki löytyy hiljattain julkaistusta raportista – ks. case: Irtisanomissuojan pärstäkerroinriski julkissektorin paikallisessa sopimisessa> http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260227-ay-jarjestot-parstakerroinriski-lisaantyy-irtisanomisissa-yksityisaloillakin
Lakkolakkolakkolakko
Homman nimi on enemmänkin se että hallitus on heikentänyt työntekijän asemaa kautensa ajan ja johonkin kohtaan pitää sanoa että hei, ei x voi mennä x tavalla
Liike vasemmalle
Kovan oikeustopolittiikan lohduton loppukiri! Kiireellinen siviiliurkintalaki ja sille näyttävä mainoskampanja saaristossa,kikyn sopimuksen pettäminen ja uudet heikennykset palkansaajille hinnalla millä hyvänsä, Kokoomuksen laillistettu ryöstö (verorahat valuu ties minne)jota omat esivallan edustajat valvoo, Kepun hätäillyn sekava ja kallis maakunta himmeli, aktiivimalli kakkosesta tuskin tykkää yrittäjätkään jne..
Nyt on kiire ruuhkauttaa valiokunnat sillä kansa tulee sanomaan sanansa tulevissa vaaleissa pehmeämpää suuntaan paitsi ehkä 9% äänestäjistä haluaa kovempaa heikompi osaisille kaltaisilleen ihmisille.
Kuulun Liike Nyttiin ja arvostan Li Anderssonin hyvin perusteltua politiikkaa jossa pyritään vuorovaikutukseen ja faktoihin joihin perehdytään perusteellisesti. Li huomasi myös kaksois sanktion irtisanomislaissa jota hallitus tipputti kahteen kuukauteen ei poistanut sitä.
Vaalit tulossa Hjallis, toivottavasti saamme nähdä haastavan kampanjan
Kumitonttu
Ihmettelen hiukan tätä blogia, jossa Hjallis ei itse vastaa kommentteihin, kun kuitenkin Liike nyt! on kuitenkin perustettu vastavuoroiseen dialogiin.
Jos kommentoinnin puute johtuu kiireestä, niin eikö sitten kannattaisi keskittyä bloggaamisen sijaan toimintaan, jossa vuoropuhelua voi käydä?