Olin hullu, ostin jääkiekkojoukkueen

Suomen Jääkiekkomuseo on yhdessä Jääkiekkoliiton kanssa aateloinut vuodesta 1985 alkaen suomalaisessa jääkiekkoilussa erityisen ansioituneita henkilöitä ”Jääkiekkoleijonan” arvonimellä. Sain eilen kunnian olla jääkiekkoleijona numero 240.

Tämä pisti ajattelemaan taaksepäin. Muistan vielä, miten kaikki alkoi. Istuin yhtiökumppanini kanssa Aleksanterinkadun Osuuspankissa. Olin purjehtija, joka aikoi ostaa jääkiekkojoukkueen. Vakuutemme eivät riittäneet alkuunkaan kattamaan Jokereiden velkoja. Mutta monien päivien vakuuttelu sai pankin uskomaan, että kannatti antaa minulle mahdollisuus – pankin oli parempi saada jotain vakuuksia kuin menettää kaikki.
Sain heidät uskomaan, että pystyisin hoitamaan asian. Tosin oma uskoni ei ollut yhtä kova kuin väitin, mutta olin siihen aikaa hyvä puhumaan. Epäilin itsekin, enhän ollut koskaan vetänyt jääkiekkojoukkuetta. Mutta tunnetta, ytyä ja päättäväisyyttä minulla riitti, ja pikku hiljaa aloin itsekin uskoa mahdollisuuksiin.

Jouduin sanomaan koko toimistohenkilökunnan irti. Pyöritimme Leenan kanssa kaksin palkatta touhua. Palkat oli budjetoitu pelaajiin, jotta saataisiin kunnon joukkue. Kun joukkue oli kuitenkin jäänyt viimeisten joukkoon, kaappasimme oppi-isäni Kalervo Kummolan kanssa Jokereihin valmentajaksi Boris Majorovin, joka oli tekemässä Lukon kanssa sopimusta. Sen jälkeen palaset alkoivat pudota paikoilleen. Kun Teemu Selänne lopulta saatiin joukkueeseen, alkoi näyttää hyvältä: perässä tulivat muut, myös katsojat. Halli myytiin täyteen melkein joka ottelussa, ja mestaruuskin tuli. Silloin hymyilivät niin minä kuin pankinjohtajakin.

Siitä on nyt kulunut 25 vuotta. Kaikkea maan ja taivaan välillä on tapahtunut. Yhtään hetkeä en vaihtaisi pois. Tappiot ovat opettaneet iloitsemaan voitoista. Perheeni on elänyt mukana sataprosenttisesti. Isänikin kävi joka pelissä. Haikeudella muistan niitä yhdessä elettyjä hetkiä: etenkin sen, kun isän syöpä oli pitkällä eikä hänen silmissään juuri näkynyt iloa. Sain kuitenkin houkuteltua hänet halliin vielä kerran peliä katsomaan. Silloin näin ilon hetken aikaa hänen silmissään – pian sen jälkeen isä nukkui pois.

Taannoin minut valittiin liigan hallituksen puheenjohtajaksi. En viihtynyt siinä pestissä. Ensimmäisessä kokouksessa oli paikalla paljon muitakin kuin hallitukseen valitut. Heitin ylimääräiset ulos. Silti oli työn ja tuskan takana, että sain ihmiset puhumaan yksi kerrallaan. Räyhäämiseni ei ollut kovassa huudossa. Vuoden jälkeen ilmoitin lopettavani: Sitä ei tiennyt kukaan muu kuin liigan toimitusjohtaja ja Kummola. Jälkeenpäin lehdet kirjoittivat, että minut oli pantu pois. Ihan höpöhöpöä. Urheilutoimittajat ovat porukkaa, jotka luulevat tietävänsä kaiken. Osa tietääkin paljon, mutta monet yrittävät hankkia kannuksensa näyttämällä, kuinka härskisti he voivat kirjoittaa. Olen monta kertaa säälinyt heitä.

Tarinoita on paljon: hallin rakentaminen, Paavo Lipposen yritys kaataa hanke, jääkiekkojoukkueen ostaminen Englannista ja Hampuriin hallin rakentaminen ja sinne jääkiekkojoukkueen ja uuden brändin rakentaminen. Osa oli menestyksiä ja hyvää bisnestä, osa todellakaan ei. Jääköön ne tarinat toiseen kertaan.

Kommentit

  • ex-fani

    …ja sitte munasit kun myit joukkueen venäläisille. Ei ole enää jokereita:-(

    • Suomalainen

      Miten niin? Pääomistaja edelleen. Miten voi esittää sellasen kommentin joka ei pidä paikkaansa ja jonka toinen vaihtoehto ei olisi edes mahdollinen? Meillä ei olis mahdollisuutta käydä kattoo KHL-pelejä Suomessa mikäli nyt pakoteaikaan ei olisi taloudellista tukea isoille tappioille.

      Mulle jääkiekko tuo ison sisällön elämään niinku käytännössä koko Suomen kansalle. Pitää olla oikeesti kiitollinen Hjalliksen kaltasille kavereille jotka on riittävän hulluja ottamaan riskiä ja riittävän taitavia hallitsemaan sitä.

      Kun katsotaan asiaa ihan Jokereiden alkuajoista lähtien niin isolla henkilökohtaisella panostuksella suomalaista urheilua on saatu vietyä eteenpäin ja meillä on mahdollisuus päästä seuraamaan maailmanluokan jääkiekkoa seuratasolla kotimaassa. Se on aika iso juttu.

      • Pertsa

        Ketäs Hjallis valmentajana nosti Jokerit silloiseen SM-liigaan? Ei mulla muuta.

  • Eero Toivanen

    Hienoa Jallis!

  • Inget brott utan lag

    Talouden taitaminen on kyllä ottaa riskejä mutta riskin ottoon liittyy silti Aimo annos reaalitajuista arviointikykyä joka kyseiseltä Harkimolta on jäänyt neuronien väliin jotensakin.

    • Anonyymi

      Levität ihan turhaan valheellista näkemystä. Veikkaan et jos sinun ja minun nimet julkaistaan, ne ei sano mitään, ja näin ollen meidän kykyä hallita riskiä ja tehdä asioita ei voida vertailla. Hjalliksella tekojen nettovaikutus kuvaa tämän asian osaamista hänen osalta.

      Sen sijaan et on hyvä riskienhallinnassa todistetusti, ei tarkoita et on hyvä kaikessa mahdollisessa. Uskon et sussakin on paljon asioita joissa olet parempia minua, Hjallista tai ketä nyt vaan. Kun kommentoit tuolla tavalla, tulee mieleen, että olisit typerä ihminen mutta se ei pidä paikkaansa. Mielestäni sulla olisi paikallaan tarkastella tyyliä.

  • Olavi Heinonen

    Yritystoiminta on aina riskipeliä. Mutta, jos ei riskeeraa, ei ole yrittäjäluonne. Olen yrittäjyyden kannattaja, vaikka minultakin meni firma alta. En silti kadu ominaisuutta, jonka perin omalta faijaltani= suomalainen sisu. Enkä myös jo lapsena omaksumaani rakkautta meren ulapoille. Kylläkin vain Suomenlahden ulkosaaristoon ulottuneilla retkilläni.

  • Mustamies

    Nythän sinä Harry Harkimo voit ostoo kokonaan Jokerit itelles uskon, että suat koko joukkueen halavalla !
    Mikäli Itä-Naapurin osakas myöpi Jokerit, niinkuin Etelän-lehet kirjoittaa !

Jätä kommentti

*