Isäni hetki teloittajana

Olen sillä tavalla höpsähtänyt perinteisiin, että monet niin kirkolliset kuin kansalliset juhlapyhät ovat minusta sykähdyttäviä. Itsenäisyyspäivästä tulee mieleen erittäin kirkkaana aina samat pari asiaa.
Ensimmäinen on Tuntematon sotilas -elokuva. Mutta minulla elokuvasta ei tule mieleen pelkästään pieni valtiomme maailmanpolitiikan heiteltävänä, vaan ajatuksiin nousee myös oma perheeni. Tuntematon sotilas oli nimittäin isäni Osmo Harkimon kuvaama ja leikkaama elokuva. Siitä hän sai myös Jussi-patsaan ja olipa isällä jopa pieni rooli elokuvassa: isän naama vilahtaa teloitusryhmän johtajana! Toinen muistoni on sekin perhemuisto. Kekkonen oli kutsunut isän ja äidin linnaan. En koskaan unohda niitä valmisteluja ja sitä hermostuneisuutta kun he tekivät lähtöä linnaan. Nämä lapsuudenmuistot ovat semmoisia, joita ei unohda koskaan.

Nyt kun itse teen lähtöä kymmenennen kerran juhliin, mietin mitäköhän tapahtuu tänä vuonna. Yleensä jotain erikoista on nimittäin sattunut, mutta en tiedä johtuuko se miehestä vai juhlista. Yleensä olen ollut juhlissa vaimojeni siivellä, mutta kolme eri presidenttiä on kyllä kutsunut minutkin!
Mutta pääsi linnaan omin tai vaimon avuin, joka kerta minulla on ollut sisään astuessani juhlallinen ja hieno tunne. Joskus tunne on ollut niin voimakas, että olen jopa vähän seonnut askelissa – kerran talloin monta kertaa Leenan iltapukua. Onneksi se ei revennyt, mutta siitäkös silti lööpit nousivat. Ja olen niitä lööppejä tainnut saada aikaan muinakin vuosina. Yleensä onneksi positiivisia. Kerran kyllä paheksuttiin oikein monen lööpin kera, kun menin itsenäisyyspäivän vastaanotolle Merikukan kanssa, kun olin juuri eronnut Leenasta.
Viime kerralla taas minulta kysyttiin, kenen seurassa tulin juhliin ja vastasin, että no tuon Aake Kallialan kanssa. Siitäkin tuli taas lööppejä! Tänä vuonna ei varmaan tarvitse kuin mennä tanssimaan hyvän ystäväni Susanna Kosken kanssa, niin syntyy heti sählinkiä, että onkohan heillä suhde.

Talvinen ilma parantaisi juhlien tunnelmaa, mutta kyllä se näinkin menee. Ei tässä muutenkaan olla kansakuntana missään aallonharjalla: kohta satavuotias Suomi on aika kauheassa jamassa: työmarkkinoiden perinteet ovat isossa muutoksessa, eikä se tapahdu koskaan ilman kitkaa, kun valta vaihtuu ja muuttaa muotoaan.
Pakolaisongelma on selvinnyt vasta nyt koko laajuudessaan. Kohta joudumme sulkemaan rajat. Talous on kuralla ja joudumme tekemään isoja korjausliikkeitä.

Silti en halua minäkään olla lietsomassa liikaa mitään kriisitunnelmaa. Ilman sen mahtipontisempia isänmaallisuuden puuskia voimme mielestäni kaikki nauttia itsenäisyyspäivästä ja siitä, että ei tämä nyt kuitenkaan kovin surkeasti ole tämä Suomen kansan vaellus sujunut!

Kirjoittaja Hjallis Harkimo on kansanedustaja (kok.) ja liikemies.

Kommentit

  • 1917-1994

    Satavuotias? 1917-1994. Ei riitä sataseen. EU voitti MM-kultaa vuonna 1995. Suomi ei ole voittanut vieläkään maailmanmestaruutta. Neuvostoliiton ja Venäjän mestaruudet tilastoidaan erikseen, niin myös Eurostoliiton.

    Tartuin tuohon. Muuhun en tartu. En siis syytä mistään. Toki, en myös tiedä kaikkea.

    Ihan kiva. Tuskin vaan riittää. Suomi on pian jo muisto, jos ei tule mitään järkevämpää ja hetkauttavaa. Aineksia on ilmassa. Aika harva puhuu.

    Mitä muuten menet Linnaan juhlimaan? Hautakynttilä kadunvarteen, ja siinä se Suomen muisto palaa. Ei tässä ole mitään juhlittavaa.

    Tämä kirjoitukseni on kyllä aika sekava, ellei jää pohtiin, mutta anyway, painan entteriä. Tuppisuita on liikaa. Huonokin on hyvää tässä tuppimaassa.

    Rispektiä ja antirispektiä.

  • Hehkutustako kaikki kaipaa

    Nyt pääsi Hjallikselta melekonen kirjoitus, ehkä sitten ollut kiire linnanjuhliin ja siinä sitten tullut peilailtua ihteään, sen verran oman ainutlaatuisuuden varassa kirjoitelma pyörii. Äikän opena anna 5- ja ilmaisen neuvon: harva meistä on mestari kaikissa lajeissa, ja vielä harvempi kiinnostava tai muita etuoikeutetumpi itsessään.

  • Jari Holopainen

    Kiitos kirjoituksestasi. Kohtaus on Tuntemattoman sotilaan karuimpia. Teloituspohdintaa olisi voinut jatkaa pakolaisteemaan. Se lienee asian ytimessä, kun mietitään miltä tuntuu kun teloitetaan oman maan kansalaisia.
    Tsemppiä Linnan juhliin!

Kommentointi on suljettu.