Rakennemuutosta tarvitaan! Näin on hoettu ehkä viisikymmentä vuotta. Eikä siinä useinkaan ole oltu väärässä, siitä on vain oltu eri mieltä mitä rakenteita nyt kulloinkin tarkoitetaan. Joskus puhuja tarkoittaa valtiontaloutta, joskus kuntasektorin toimintaa, joskus työmarkkinoita – ja joskus pieleen menneen kodinremontin jälkeen sitä on syytä soittaa remonttimiehelle ja vaatia vähän helevetin äkkiä rakennemuutoksia siihen keittiökaapin tukirakenteeseen, joka juuri äsken petti.
No, vitsit sikseen. Hallitus yritti äskettäin hallittua rakennemuutosta työn teettämisen kustannuksissa. Siitä ei tullut hallittua, koska SAK laittoi kampoihin. Koska eduskunta ja sen valitsema hallitus on koottu hoitamaan maamme asioita, sen velvollisuus on parhaaksi katsomillaan keinoilla nostaa Suomi suosta ylös. Hallitus halusi ensisijaisesti, että yhteistalkoiden taakka olisi jakautunut tasaisemmin kaikille eikä palkkoja olisi tarvinnut leikata. SAK halusi toisin. Se vastusti muutosta, joka olisi vienyt siltä valtaa, mutta olisi ollut hyväksi isossa kuvassa jopa sen jäsenille.
Mutta osin se on ymmärrettävää. Ei ole työnantajapuolikaan vapaa muutoksen pelosta. On nimittäin vielä yksi sektori, joka pelkää valtansa puolesta ja siksi vastustaa itseensä kohdistuvaa rakennemuutosta: suuryritykset ja niiden hallitukset. Siitä ei paljon puhuta, vaikka Suomen nostamiseksi suosta myös niiden pitäisi uudistua.
Syitä on monia. Nyt suuryritysten hallituksissa pyörii sama pieni piiri, joka nimittää toisiaan ristiin eri hallituksiin. Siitä seuraa ensinnäkin korkea keski-ikä. Seurauksena hallitusten jäsenten keski-ikä vaihtelee 55–62 vuoden välillä.
Se on pöyristyttävää. Ne tarvitsisivat paljon enemmän nuoria jäseniä: ihmisiä, joilla on innovatiivisuutta, jotka ymmärtävät digitalisaation seurauksia, uusia medioita ja trendejä. Nyt monissa yrityksissä on käytössä maksimi-ikä hallituksen jäsenelle. Sen sijaan pitäisi tietenkin olla maksimiaika, jonka hallituksessa saa istua. Ei uusia ideoita ja intoa loputtomiin riitä.
Ne ihmiset, joita tämä koskee, eivät tietenkään ymmärrä ollenkaan tällaisia väitteitä. He ovat mielestään niin hyviä ja rautaisia ammattilaisia, ettei heitä voi korvata. Ja piiri pieni pyörii.
Valta kiinnostaa tietysti kaikkia. Mutta yhdessä asiassa soisi ihmislajin kehittyvän. Että osaisimme paremmin nähdä, milloin asiat ovat muuttuneet niin paljon, että mielipiteemme pitää muuttua tai itsemme astua syrjään, jos haluamme kohentaa yhteistä hyvää. Tarkoitti yhteinen sitten valtiota, kuntaa tai yritystä.
Kirjoittaja Hjallis Harkimo on kansanedustaja (kok.) ja liikemies.
yrittäjä
Ammattiliitoilla on liikaa valtaa. Olen maksanut itsekkin rakennusliittoon aikanaan ja jatkokouluttautumisen jälkeen insinööriliittoon. Milloinkaan en ole liitosta hyötynyt. En ole ollut lomautettuna tai muuta vastaavaa.
Liiton porukka on saanut järjestää minunkin rahoillani mm. Hulpeita risteilyjä. No, nyt en ole enää liitossa, loppui heidän elättäminen. Yrittäjänä on tullut työntekijä puolelta lähdön jälkeen toisenlainen ajattelukulma asioihin.
Hirveetä kitinää lomien leikkauksesta tasapuolisemmaksi.
Yrittäjä jos joutaa pitämään viikon pari lomaa vuodessa ja sekin pitää itse kustantaa. Joillakin sekään ei ole mahdollista. Että kyllä 30 päivää on suorastaan yltäkylläinen. Saahan palkan saaja siihen vielä lomarahatkin päälle. Ja kuinkas sairastaminen yrittäjällä tapahtuu.. Olikohan siinä 4 tai 5 omavastuu päivää ja sitten saattaa saada jotain jos on ylipäätään ollut vara maksanut yel maksua. Entäpä ylityökorvaukset, jos jokin asia on kiireellinen yrittäjän pitää hoitaa se vaikka sunnuntai iltana, eikä siitä voi asiakasta veloittaa 200%lla.
Pitää ihmisten ymmärtää että liitot eivät haluneet ajatella näitä asioita ja valtaa olisi pitänyt leikata.
Eli syyttäkää heitä heidän toimettomuudesta.
Nyt hallitus tekee jotain kun jotain pitää tehdä.
Työntekijä puoli pitäisi olla kiitollinen että jotakin työtä yrittäjät ylipäätään heille tarjoaa.
Toinen vaihtoehto olisi heille, ei töitä eikä ansionsidonnaista kuten yrittäjäkään ei saa mitään jos ei ole töitä.
Perusduunareilla mm. Rakennusalalla liikaa palkkaa insinööreihin verraten. Kirvesmies voi pekkasineen päivineen tienata helposti 3000 euroa kuussa. Insinööri voi suunnitella 2500…2700 eurolla kuussa suuriakin kohteita. Ja vastuu on ihan toiselta planeetalta. Eikä ylitöitä makseta välttä, muulla tavoin kuin tunti tunnilta periaatteella. Ja mitään pekkaspäiviähän ei ole..
Minulla on tästä kokemusta. Joten tuntuu tuo ruikuttaminen joka asiasta tarpeettomalta.
Moni vetoaa taas valintakysymykseen. Sitähän se on myös kaupankassalla, poliiseilla ja meillä jokaisella.
Pitää muistaa yksi asia. Jos yrittäjiä ei ole mistä palkansaajat saavat palkkansa.? Liitoiltako?
Tepu
Todennäköisesti se 3000 euron kirvesmies korjaa sen suunnittelijan virheet sitten toteutusvaiheessa. Se palkka menee ihan oikeaan osoitteeseen.
Yrittäjä
Rakennusmies tuntuu luulevan ainakin itse tekevänsä työmaalla hyviä ratkaisuja.:-D
Tekijöitä on moneen lähtöön ja tarpeeseen.
Jos insinööreille maksettaisiin sellainen korvaus tehdystä työstä ja varsinkin vastuusta, mikä heille kuuluisi. Olisi suunnitelmien laatukin toista luokkaa. Nyt työtä on mutta korvaus vaatimatonta. Maksetaan mitä maksetaan. Toista se on esim. Kirvesmiehellä kun katsotaan työehtosopimuksista palkka.
Pointtina tässä koko hommassa on, että palkansaajilla on asiat mielestäni hyvällä mallilla, on lomarahat jne. Ei tarvitse kirvesmiehenkään tehdä pitkää päivää jos ei halua. Hanskat tippuu näppärästi käsistä jo ennen puolta neljää. Ja perävalot kun kajastaa, ei työt mielessä välttämättä paina.
Eli olkaa hiljaa ja tehkää töitä kun niitä vielä edes on.
Kuinkas paperi puolella kävikään kun maksettiin törkeän kovaa liksaa. Tehtaat alkoivat valua ulkomaille.
Jari Holopainen
Suomessa jos missä valta tuntuu tekevän saavuttamattoman. Tämä lienee peruspyrkimys johon tietoisesti pyritään ja jota perinteinen urakehitys suosii. Kun ministereiden etuisuuksista ei voida leikata kuin viikon palkka, ei ihme ettei joustoa ole. Suomi seisoo ensi viikon perjantaina. Vakaampi ulottuvuus liittyy luovuuteen tai sen puuttumiseen. Tätä Hjalliskin kirjoituksessaan käsittääkseni peräsi. Miten toimia luovasti tilanteissa, joissa olisi ajateltava uudella tavalla. Talkoohenkeä näissä kekkereissä on turha odottaa, on rakennettu velalla ja vähitellen on takaisin maksuaika. Pienet muutokset rasittavat etenkin köyhimpien elämäntilannetta koska maailman on johtajien ja jatkuvan kasvun pelikenttä. Pahoittelen, edellä sanottu ei tainnut tarkoittaa yhtikäs mitään.
Maslin
Näiden herrojen palkat ja palkkiot ovat nousseet huomattavasti. Vaikka otetaan huomioon korkea verotus niin myös käteen jäävä palkka on noussut huomattavasti enenmän kuin palkansaajilla. Näin voisi ajatella, että myös he ottaisivat osaa vähän suuremmalla osuudella näihin teloustalkoisiin.
Kohto
Kommentoisin hieman ensimmäisen kommentoijan nimimerkki ”yrittäjä” tekstiä.
Nimimerkki ”yrittäjä” kirjoittaa hieman epätarkasti. Aika moni tuntuu kuvittelevan, että pitää kuulua liittoon, jos haluaa ansiosidonnaista työttömyyskorvausta työttömyyden tai lomautuksen aikana. Puhutaan esimerkiksi ”liiton rahasta”.
Näin ei suinkaan ole. Ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen saa myös kuulumalla pelkkään työttömyyskassaan, jonka jäsenmaksu on vain murto-osa liiton jäsenmaksusta. Halvimmat työttömyyskassat, joihin kuka tahansa voi liittyä, maksavat vain luokkaa 50 euroa vuodessa. Tällä rahalla saa siis ansiosidonnaisen työttömyysturvan.
Ammattiyhdistys ja liitot mielellään ylläpitävät mielikuvaa ns. ”liiton rahasta”. Todellisuudessa liittojen jäsenmaksurahasta valtaosa menee liiton työntekijöiden elättämiseen ja aiemmin maitsemani noin 50 – 100 euroa työttömyyskassaan.
Luonnollisestikaan lähinnä muodollinen 50 euron jäsenmaksu ei riitä ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Todellisuudessa sillä rahoitetaankin vain noin 1-2% ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta. Loppuosa jakautuu suunnilleen puoliksi valtion ja työnantajien maksaman työttömyysvakuutusmaksun kesken.
Sipilän hallitus onkin ehdottanut radikaalia muutosta. Työttömyyskassoista luovuttaisiin ja kaikki työntekijät saisivat ansiosidonnaista työttömyysturvaa, jonka maksaisi Kela. Tätähän ammattiyhdistysliike vastustaa, koska se veisi siltä valtaa. Mitään järkeä nykysysteemissä ei ole, joten eiköhän Sipilän hallituksen ehdotus jossain vaiheessa toteudu.
Matalapalkkainen
Rohkea kannanotto suuryritysten hallitusten jäsenistä. Talkoohengen tosiaankin soisi ulottuvan myös sinne suuntaan. Matalapalkkainen lähihoitaja helposti valitsisi lakkomielen, mutta toinen samanlainen on halukas näkemään pidemmälle ja laajemmin koko maan edun ja suostuu leikkauksiin omalta osaltaan.
Meillä on hyvä ja rohkea hallitus josta voi olla ylpeä.
Steffe
Tämähän on yrityspuolella hieno juttu, kun markkinatalous on vapaata?
Kankeat ja hitaat suuryritykset jää jalkoihin kun innovatiivisemmat ja ketterämmät rupeavat syömään heidänkin markkinoita. Mutta jokin vain kilpailussa mättää… yleensähän vanha kaava on, että kilpailu tapetaan tehokkaasti halvalla hinnoittelulla. Pienimille ei jää muuta vaihtoehtoa kun siirtyä kilpailemaan laadussa -> markkina kaventuu. Ja kun muut toimijat markkinoilla suosivat taas suuryrityksiä enemmän, tulee tunne, että vaikutusvallan avulla sedät yrittävät saada lakeja, patentteja ja muita säädöksiä läpi säilyttääkseen valta-asemaansa.
Eli klassisesti: ”Suurempi syö pienemmän”.
Sitten kun sitä kilpailua ei Suomessa tule, ulkomailta sitä saa enemmän kuin tarpeeksi. Lopputulos on juuri se, että sijoittajat katoavat muualle eurooppaan.
Miksi sitten Suomesta ei lähdetä kohtaamaan maailmanmarkkinoita? Miksi esim. Fazer ei ole onnistunut markkinoimaan eurooppaan melkein ollenkaan, kun taas Haribo omaa ”heikommalla laadullaan” jopa 6-kertaa suuremman liikevaihdon? Onko Suomessa verotus kasvun esteenä? Onko Euroopan säädökset liian hankalat? Vaatiiko kasvu veroparatiisia ja tuotannon siirtämistä halpamaihin, että sijoittajat suostuvat mukaan?
Tiedä sitten sitä… kilpailua myös varmasti kivasti vääristää suomessa kaupallinen media, jonka hallituksissa istuu eniten yrityksistä osinkoja nostava porukka.
Eli rarkaisu: avataan valtion toimesta kilpailua ja asia korjaantuu itsestään. Tuetaan heikoimmat parempaan kilpailuun, niin suuremmillakin kasvaa paine tehdä parempaa tulosta.