Kuolema korjaa poliitikonkin

Torstaina uutisoitiin Elinekinoelämän valtuuskunta EVAn teettämästä arvo- ja asennetutkimuksesta. Sen mukaan kolme neljästä kansalaisesta kokee poliittisen eliitin vieraantuneen kansasta. No, ainahan rötösherroja on vaadittu kiikkiin, mutta uskon kyllä, että tuossa asiassa on totta toinen puoli.

Yksi merkittävä asia politiikan ja kansalaisten todellisuuksien vieraantumisessa on kieli. Tajusin tämän jälleen kerran, kun haastattelin tv-keskusteluohjelmassani pääministeri Juha Sipilää ja Cheekiä.
Puheeksi tuli Juha Sipilän kanssa hänen poikansa kuolema. Sipilä kertoi, kuinka nyrkkitervehdys oli hänen ja hänen kuolleen poikansa välinen juttu. Hiukan aiemmin Cheek oli puhunut siitä, kuinka hänen isänsä kuolema oli varjostanut hänen elämäänsä vuosikausia. Aloin välittömästi, jo heidän vastaustensa aikana miettiä omaa isääni ja hänen kuolemaansa. Samalla aloin kuunnella, kuinka tavallisella ja maanläheisellä kielellä Sipilä puhui tästä tragediastaan.

Sama on käynyt ennenkin, kun olen haastatellut poliitikkoja ohjelmissani. Kun itse yritän kysyä aidosti jutellen vaikeistakin asioista tavallisella kielellä, haastateltava saattaa yhtäkkiä pudottaa esiintymismaneerinsa ja esiin tuleekin ihan tavallinen ihminen.
Poliitikot puhuvat yhteiskunnallisista asioista liian vaikealla kielellä. He puhuvat ikään kuin toisilleen: vastustajille ja omille puoluekavereille. Vaikeata kieltä he käyttävät siksi, että kuulostaisivat fiksummilta kuin ovatkaan. Minun on helppo puhua niin, etten kuulosta liian fiksulta. Se tulee ihan luonnostaan.
Samaa asennetta toivoisin myös monille muille poliitikoille: uskallusta astua alas ammattilaisroolista ja jatkuvasta pelosta, että jääkin kiinni tietämättömyydestä. Se pelko tuottaa jargonia ja kapulakieltä, jota ei ymmärrä sitten yhtään kukaan tavallinen kansalainen.

On vaikea kuvitella maailmaa, jossa eri elämäntilanteissa ja työkulttuureissa elävät ihmiset eivät erkaantuisi toisistaan. Se on ihan luonnollistakin ja on vähän kummallista vaatia, että kaikkien pitäisi jotenkin oppia myös toisenlaisten maailmojen meiningit.
Silti poliitikoilla on syytä katsoa omaan suuhunsa ja pohtia, kuinka pitkiä ja vaikeita sanoja sieltä tulee. Koska kun vähän raaputamme pintaa, niin jokaisen poliitikon, tähden, julkkiksen ja tavallisen ihmisen sisimmästä löytyy hyvin samanlaisia asioita: kuolemaa, surua, onnenhetkiä ja arjen kommelluksia. Loppujen lopuksi olemme kaikki samanlaisia vajavaisia ihmisiä, jos vain haluamme nähdä sen.

Kirjoittaja Hjallis Harkimo on kansanedustaja (kok.) ja liikemies.

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Hyvä rehellinen kirjoitus. Yleensä se joka ei aja omaa, tai esim. puolueen etua voi puhua vapaammin, maanläheisemmin.

  • Jari Holopainen

    Uskon, että kaikille sanoille on paikkansa. Niillekin, joita vain harvat ymmärtävät. Siksi ehkä kannattaisi luoda tilaa kysymykselle, mitä tarkoitat? Sipilän olisi kannattanut lopettaa vastuullinen tehtävänsä, ja keskittyä sellaiseen työhön, joka hoitaisi surua. Näyttäisi siltä, että vähäosaisimmat kansalaiset pistetään nyt kärsimään, koska suruprosessiin kuuluva vihalla ei ole väylää julkisuudessa päästä esiin.

    Sipilä lienee aina töissä. Ehkä sen takia toiminta on ollut kärsimätöntä ja tempoilevaa. Immeiset varmasti ymmärtävät tätä, mutta sen varjolla tehdään myös sellaista politiikkaa, jolla on ikävät seuraamukset.

  • ranta-ukko

    Suurin osa suomalaisista immeisistä ymmärtää,
    että nyt on hallituksen tehtävä vastuullista ja ikäviä seuraamuksia aiheuttavaa politiikkaa.

    Vai saadaanko maan asiat kuntoon jakamalla lisää kaikille ?

Jätä kommentti

*