Leikistä voi luopua – tai muuttaa leikkiä

Carl Haglundin luopuminen RKP:n puheenjohtajuudesta tuli monelle yllätyksenä. Mieshän on vasta 36-vuotias. Miksi hän nyt näin?
Haglund mainitsee itse ensimmäisenä syynä sen, että puolueen puheenjohtajuus vie kaiken ajan. Toisekseen hän lisää, että poliitikkoja ei arvosteta riittävästi ja että ei nykyinen eikä edellinen hallitus ole saanut mitään aikaan.
Jos joku noin kokee ja ajattelee, niin silloin kyllä kannattaakin erota. Herää kysymys kyllä, että antaako hän liiankin helposti periksi. Mutta toisaalta Haglund on ollut politiikassa jo pitkään.

Politiikan ongelmat, joista Haglund puhuu, ovat kyllä totta. Olemme tällä hetkellä tilanteessa, jossa rakenteellisia muutoksia pitäisi tehdä, mutta kaikki asiat tuntuvat junnaavan paikoillaan. Se on varmasti yksi syy Haglundin luopumiseen.
Kun kaikista asioista tehdään kompromisseja, mikään asia ei etene ja kukaan ei ole tyytyväinen. Niin asioita kuin asioiden päättäjiä kritisoidaan, ja politiikkojen arvostus laskee.

Mutta voisiko asian ajatella toisin päin? Ei poliitikkojen arvostus ole mikään kiveen hakattu asia. Osin tuo arvostus riippuu toki maailman taloustuulien suunnasta, mutta kyllä poliitikot voivat vaikuttaa arvostukseensa myös itse.
Voisiko olla, että jos poliitikot saisivat aikaan enemmän järkeviä päätöksiä, arvostus nousisi? Silloin kannattaisi nimenomaan uhrata aikaa politiikkaan.
Jos vertaamme yrityselämään: eihän kukaan arvosta yritystä tai yritysjohtajaa, joka ei saa mitään aikaan. Semmoista yritysjohtajaa taas ihannoidaan ja arvostetaan, joka saa tuloksia aikaan.

Kyllä se politiikassakin on niin, että arvostusta saavat ne ihmiset, jotka ovat saaneet vaikeina aikoina jotain näkyvää aikaan. Niinistö, Lipponen ja Viinanen, joitakin mainitakseni.
He ovat  pystyneet tekemään sellaisia kivuliaita päätöksiä, jotka ovat pelastaneet ja vieneet maatamme eteenpäin. Kyllä se nyt vain on niin, että nyt tarvittaisiin juuri niitä vaikeita päätöksiä, jotka nostaisivat maamme suosta, lisäisivät poliitikkojen arvostusta ja ihmiselle tulisi sellainen olo, että kenenkään aika politiikassa ei ole hukkaan heitettyä.
Politiikka ei yhtä miestä kaipaa, mutta jos yhteisistä asioista neuvotteleminen ja vallan käyttäminen alkavat näyttäytyä täydellisen epäkiinnostavilta, emme saa enää parhaita voimia mukaan Suomen asioiden hoitamiseen.
Se ei olisi ollenkaan hyvä tilanne: minusta näyttää siltä, että politiikka kaipaa myös uutta verta ja uutta ajattelua.

Kirjoittaja on kansanedustaja (kok.) ja liikemies.

Kommentit

  • Nina

    Hjallis, du skulle inte vara den första eller sista som byter parti. SPF??

  • Paavo

    Politiikka kaipaa uutta verta tosiaan kuten sanoitkin. Mutta ei se poliittinen aines aina vaihtamalla parane. Kannattaisi antaa viestikapula suosiolla nuorille, joilla on aidosti vallankumouksellisia ideoita. Tukisit siis sinäkin Hjallis Lepomäkeä kokoomuksen puheenjohtajaksi. Elinalla on selkeä libertaari ideologia, vahva markkintalouden ymmärrys ja halu purkaa kannustinloukkojamme sekä hallinnon byrokratiaa. Nykymuotoinen sosiaalijärjestelmämme ei yksinkertaisesti voi kestää velkaantumisen aiheuttamaa julkisen talouden alasajoa.

  • Mustamies

    Suomessa riittää ”puuha-maata” monelle politiikolle ennen, kuin maamme talous on kunnossa.
    Paljon pittää politiikkoja vaihtaa maamme johossa ja puolueissa, ennen kun koittaa paremmat ajat; niin työläisille/eläkeläisillekin !

  • Ari Niemeläinen

    Aika Lipposen, Viinasen jopa Niinistön on ajanut ohi. Nyt pärjäävät he, onko heitä, jotka osaavat olla joko hiljaa tai sanoa mahdollisimman vähän medialle ja koko meille somessa hääräävälle jonniin joutavan vouhkaajille. Olisiko kuitenkin paras yhteiskunnalle se hyvin pieni joukko jossakin saunan lauteilla (kauppaneuvos Paukun sauna), joka päättäisi miten asiat junaillaan, kuulematta tai katsomatta julkista lätinää. Onko demokratia tullut tiensä päähän, jos sitä on koskaan ollutkaan? Jokainen vähänkin politiikkaan sotkeutunut pelkää joutuvansa meidän somessa lässyttävien hampaisiin. Eiköhän anneta kauppaneuvos Paukkujen vävyineen ja saunaporukoineen tehdä päätökset ja me vielä hitunen duunarihenkeä omivat pölvästit pidetään turpamme kiinni. Kassotaan, muuttuisko mualima paremmaks, paljoa huonommaksi se ei ainakaan voi enää mennä.

Jätä kommentti

*