No en olisi arvannut mihin päädyn

Olin eilen 11-vuotiaan poikani koulun päättäjäisjuhlassa. Siellä laulettiin suvivirsi – onneksi! Ja koska koulu on kielikylpykoulu, kulttuuriseen perinteeseemme juurtunut laulu laulettiin molemmilla kielillä.
Onneksi se pelleily on hiipunut, jossa vouhkattiin, että suvivirttä ei voi laulaa kouluissa, koska se saattaa loukata ei-kristillisten oppilaiden tunteita.
Kuka tahansa voi alkaa väittää, että hänen uskonnolliseen järjestelmäänsä kuuluu vihata pinaattikeittoa.
Meidän täytyy alkaa hyväksyä moninaisuutta sen sijaan että pyrkisimme samankaltaisuuteen tai siihen, että kukaan lapsi ei saisi olla julkisen järjestelmän toiminnassa minkään keskiarvon piirissä.

Sillä kulttuuri ja perinteet eivät ole pelkkää julistusta siitä, mikä on oikea usko tai maailmankatsomus. Ne ovat rituaaleja, jotka ovat tutkitusti kaikille mahdollisille yhteisöille koossapitävä voima ja luottamuksen liima.
Aika moni meistä voi huomata sen, kun osallistumme yhteisömme kokoontumisiin. Tunteet tulevat helposti pintaan ja muistoja on paljon. Kun kuulee suvivirren, kyynelkin näyttäytyy.
Itse olen myös laulanut sen molemmilla kielillä moneen kertaan. Ensin kävin kolme vuotta suomenkielistä koulua, jonka jälkeen menin ruotsinkieliseen kouluun. Siellä olin koulun loppuun asti.
Koulunkäynti oli minulle tuskaa. En voinut ymmärtää, miksi olin syntynyt niin tyhmäksi. En tajunnut täysin, etten ollut tyhmä vaan lukihäiriöinen.
Kun lisätään siihen se, että koulua enemmän minua kiinnostivat naisten naurattaminen, urheilu ja rahan tienaaminen, niin lopputulos oli selvä.

Koulunkäyntitulokseni olivat katastrofaalisia.Kaksi kertaa jouduin käymään luokan uudestaan. Päästötodistukseni keskiarvo oli 6,2. Pääsin kuitenkin ylioppilaaksi ja kolmannella yrittämällä ruotsalaiseen kauppakorkeaan, josta sitten valmistuin ennätysajassa.
Sitä päivää en unohda koskaan, kun pääsin ylioppilaaksi. Se oli unelmien täyttymys. Vieraita kävi pilvin pimein ja sain kasoittain ruusuja. Seuraavana päivänä lähdin reissuun. Matkakassan kartuttamiseksi myin ruusut takaisin kukkakauppaan.

Tässä yhteydessä haluaisikin neuvoa niitä, jotka lopettavat koulun. Ei silloin vielä tarvitse tietää mitä haluaa tehdä. Kannattaa katsoa ja miettiä rauhassa.
Jos saa työpaikan, voi kokeilla ja miettiä miltä se tuntuu. Jos taas on varma kutsumuksestaan, niin täyttä vauhtia vain eteenpäin!
Perustin opiskeluaikoina ensimmäisen yrityksen joka pesi mattoja ja huonekaluja. Sillä tienasin opiskelurahat.

Maailma muuttuu niin nopeasti, että kiinnostava, mielekäs ja menestyksellinen ei välttämättä löydy seuraamalla aikuisten viisaita neuvoja.
Sen sijaan päämääränä pitäisi olla kaikilla ihmisillä se, että teet semmoista työtä, että kun aamulla heräät, nouset innolla ylös.
Olen tehnyt rakentanut halleja, asuinalueita, purjehtinut, omistanut jääkiekkojoukkueen ja tehnyt paljon muuta liiketoimintaa.
Mitään näistä en olisi osannut kuvitella ylioppilaskirjoitusten aikaan.
Muistakaa nuoret: teillä on elämä edessä. Ette ikinä voi tietää mihin vielä päädytte.
Nauttikaa elämästä, mutta muistakaa tehdä kaikki täysillä. Kun niin moni hiihtää täällä puolilla valoilla, niin täysillä tekevät ja siitä nauttivat myös menestyvät.

Kommentit

  • Juhani Tanski

    Helsingin kauppakorkeakouluun ja Hankenille pääsi
    opiskelemaan usealla tavalla (ainakin 60-luvulla).
    1. Ylioppilastodistuksen perusteella.
    2. Jos oli merkittävän teollisuus- tai muun kapitalistisuvun vesa ja kertoi menevänsä firman johtotehtäviin, pääsi
    sisään vaikkei olisi ylioppilastutkintoa kyennyt
    suorittamaankaan.
    3. Pääsykokeiden kautta.
    Harkimo ei kerro millä perusteella hän pääsi Hankkenille.

  • MattiAnom

    Mutta miten kauan voi rauhassa miettiä kun koulut on loppu? Koulut on pian loppu nyt 29-vuotiaana, ja tuntuu, että ala valinta oli väärä, voinko vielä miettiä kauankin aikaa? Tuntuu, että miettimällä ei löydy sitä oikeaa ja kestävää innostusta ja ”elämän tehtävää”. Miten se löytyy?

  • Silakka

    Minun uskonnollisuuteni järjestelmään kuului vihata aprikoosipuuroa! Kaikki muu menee.

  • Akva

    Ei elämäntehtävää pelkästään miettimällä löydy, vaan tekemällä!

Jätä kommentti

*