Oikeanlaista kemiaa

Muistelin kohtaamisiani politiikassa ja sen liepeillä. Oivalsin yhden perusasian, joka on tavallaan ilmeistä, mutta joka tuntuu unohtuvan vähän meiltä kaikilta, kun kommentoimme yhteiskunnallisia tapahtumia.
Nimittäin politiikassa ei ole kyse pelkästään ideologioiden ja puoleohjelmien tai puolueiden taistelusta.
Koska lopulta asioista päättävät ihmiset eivätkä puolueohjelmat, isoissakin asioissa, päätöksissä ja tapahtumissa on usein kyse ihmisten välisistä kemioista. Tullaanko hyvin juttuun vai eikö tulla.
Kun ajatusmaailmat ja -taajuudet kohtaavat, yllättäviäkin asioita saattaa syntyä.

Muistan esimerkiksi kun tulin maailmanympäripurjehdukseltani takaisin Eteläsatamaan Helsinkiin. Pääministeri Harri Holkeri (kok.) oli vastaanottamassa minua, ja hän tuntui aidosti mukavalta ihmiseltä.
Myöhemmin sitten minua pyydettiin Holkerin valitsijamieheksi. Hän toimi silloin presidentin sijaisena, eikä saanut sopia tapaamisia.
Niinpä sovimme, että hän lähtee tiettyyn kellonaikaan kävelemään valtioneuvostosta kohti Senaatintorin toista laitaa ja minä lähden toisesta suunnasta samaan aikaan. Niinpä kohtasimme ”sattumalta” torilla ja kävimme kahvilla!

Joskus 1990-luvun loppuvuosina taas tutuistuin Jyrki Kataiseen (kok.), kun silloinen vaimoni Leena oli puolueen kansanedustaja. Katainen kävi meillä rapujuhlissakin.
Tutustuimme, ja taas huomasin että meillä synkkaa. Se sai minut silloin kiinnostuneemmaksi politiikan maailmasta.
Myöhemmin tuntui pahalta, kun Kataista parjattiin hänen lähdettyään puheenjohtajan paikalta.

Kolmas kohtaaminen on tuoreempi. Se tuli mieleeni, kun luin Antti Rinteen (sd.) haastattelua Helsingin Sanomien kuukausiliitteestä. Siinä Rinne kertoi olleensa varma SDP:n mahdollisuuksista päästä hallitukseen. Minä uskoin toisin.
Kutsuin nimittäin silloisen pääministeri Stubbin (kok.) ja oppositiojohtaja Sipilän (kesk.) kotiini syömään tammikuussa 2015. Tapaaminen oli virallisen luontoinen: tarkoitus oli selvitellä miten miehet ajattelevat ja olisiko hallitusyhteistyöhön mahdollisuuksia.
Silloin näytti jo selvältä, että pääministeri vaihtuu vaaleissa.

Tarjosin aluksi paahtoleipää ja mätiä. Stubb olisi toivonut mieluummin blinejä, mutta niitä minulla ei ollut.
Sitten söimme tekemiäni lampaankyljyksiä, perunoita ja salaattia – ruokaa taisi olla liian vähän, se oli minun virheeni.
Illan aikana huomasin, että Stubb ja Sipilä ovat samaa mieltä monista asioista.
Siitä lähtien olin varma, koko hallituksen muodostusprosessin ajan, että kokoomus on mukana.

Silloin herrojen kemiat näyttivät toimivan mainiosti. Nykytilasta en ole enää varma.

Kirjoittaja on kansanedustaja (kok.) ja liikemies.

Kommentit

  • Arja Hakala

    kemiaa…
    Kylläkin politiikka kiinnosti ja innosti Jyrki Kataisen Kokoomuksen pj- ja pääministerikautena aivan fanitukseen saakka.
    Mutta nyt…
    sote-vatuloinnin ja ”kärkihankkeiden” esilläoloaikana kiinnostus Suomen asioihin on tyystin lopahtanut – ”oikeanlaista kemiaa” ei oo havaittavissa.

Jätä kommentti

*