Puolueiden läänitykset purettava

Uusi vuosi lähestyy. Silloin kaikilla meillä on ainakin symbolinen mahdollisuus tehdä lupauksia paremmasta elämästä, jossa esimerkiksi toimimme oikeamielisemmin kuin aiempana vuonna. Toimittuani nyt muutaman vuoden aktiivisesti politiikassa olen alkanut yhä useammin toivoa, että nimenomaan kansanedustajat ja muut yhteiskunnallisen päätöksenteon ylimmän tason toimijat kohdistaisivat tutkivan katseen itseensä. Eivätkä vain itseensä, vaan itsensä kautta koko siihen systeemiin, jossa me päätöksiä teemme ja niitä panemme toimeen.

On nimittäin selvää, että järjestelmäämme on rakentunut ja rakennettu sisään käytäntöjä ja perinteitä, jotka eivät kestä rehellistä tarkastelua. Yksi pahimpia niistä on asiana paljon puhuttu, mutta samalla asia, jolle kukaan ei ole halunnut tehdä mitään.
Kyse on poliittisista virkanimityksistä. Sillä on vähintäänkin kaksi tasoa. Ensimmäinen on se, että ihmisiä valitaan julkisiin tai puolijulkisiin tehtäviin ”oikean” puoluekannan perusteella. Toinen taso koskee politiikan ydintä, eduskuntaa itseään: sielläkään pätevyys ei riitä, vaan tärkeimmät valiokuntapaikat jaetaan virkaiän mukaan.
Kun tulin eduskuntaan, ensimmäisenä huomasin, että kaikki vaikutusvaltaisimmat paikat siellä jaettiin sen mukaan, kuinka kauan joku oli istunut eduskunnassa. Itse pääsin talousvaliokuntaan vain siksi, että se oli edellytykseni sille, että ylipäänsä lähdin eduskuntavaaliehdokkaaksi. Halusin varmistaa, että voin käyttää osaamistani niissä asioissa, joissa minulla on jotain annettavaa.

Räikein taso on tuo ensimmäinen. En voi ymmärtää, että Kela, Suomen Pankki ja monet muut saavat johtajansa vain niistä puolueista, joille näihin instansseihin on johtajanpaikkoja läänitetty. Tämähän todistaa että koko systeemi on mätä! Maan edun kannalta näistä pitäisi luopua välittömästi. Hyvä syy luopumiseen on paitsi terve järki, myös perustuslain 6. pykälä. Se sanoo, että kaikilla pitää olla tasa-arvoinen mahdollisuus päästä virkaan. Perustuslain 125. pykälä taas sanoo, että valinta pitää tapahtua pätevyysperustein. Poliittinen puoluekanta ei niihin kuulu.

Eduskunnassa olen oppinut, että moni ei hae edes virkoihin ilman oikeaa jäsenkirjaa, vaikka pätevyys riittäisi hyvinkin. Miettikää nyt hyvät ihmiset: elämme vuotta 2017 ja tällaista tapahtuu koko ajan. Tähän on saatava loppu. Pätevyys pitää olla ensisijainen valintaperuste, sehän on itsestään selvää.
Tätä puolueiden tuolileikkiä kuvaa yksi anekdootti: Nykyinen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja on vasemmistoliiton Annika Lapintie. Kysyin kerran kiinnostuksesta, että miten hänet siihen valittiin. Sain vastauksen, että kukaan muu ei halunnut sitä. Yritin sanoa että sehän on tärkeä paikka, miksei se kiinnosta vaikka meitä? Sain vastauksen: ”Me haluttiin Kanervalle puolustusvaliokunnan paikka.”
Olen sitä mieltä, että puolueiden takertuminen hyväpalkkaisiin eläkevirkoihin järjestelmässä on yksi oire siitä, että ne uusiutumisen sijaan käpertyvät vanhaan ja imevät loppuun sen vallan ja rahan, mitä järjestelmässä vielä on tarjolla. Ehkä se tuntuu hetken hyvältä, mutta Suomen etua se ei edistä.

Kommentit

  • Hessu

    Jos virkamies suosii omaa lihallista veljeään, saa syytteen niskaansa nepotismista, jos taas poliittisia sisaruksiaan, saa sulan hattuunsa demokratian mallioppilaana.

  • Mauno Voutilainen

    En osaa kovin paljoa harmitella tätä maan tapaa, meillä poliittiset suojatyöpaikat ovat onneksi aika vähissä nykyään, tai vähemmässä, kuin ennen.
    Entisten maaherran paikkojen tilalle on tullut Brysseliä, avia ja elyä, yms
    Valiokuntapaikoissa on niin ja näin, osaaminen ja Arkadianmäen virkaikä voisivat olla paremmassa kompuksessa keskenään, aina on hiomista, mutta molemmat on hyvä ottaa huomioon, koskaan ei tämä tapahdu täysin moitetta vailla.

  • SL

    “Niin kuin ylhäällä, niin alhaalla.”

    Toimin muutaman kuukauden ajan pätkätyöläisenä Helsingin sossutoimistossa, tuossa yhdessä toimistossa meitä oli kolme identtisissä töissä, 6-8 kk määräaikaisissa työsuhteissa. Meidät kaikki oli saatettu ottaa näihin pätkätöihin ihan rehellisillä hakumenettelyillä, ainakaan itselläni ei ollut ketään tuttua ihmistä suosittelijana näihin toimistojen tarjoamiin perusduuneihin, sen sijaan TE-toimiston kunnille tarjoama etu todennäköisesti oli toiminut omassa tapauksessani mitä parhaimpana suosittelijana. Sain TE-toimiston virkailijalta myöhemmin kiskotuksi irti tiedon, että TE-toimisto oli maksanut Helsingin kaupungille 70% kaikista palkka- ja sivukulukustannuksista tuolta puolen vuoden pätkätyöajaltani.

    Helsingin kaupungilla oli lisäksi oikeus potkaista ulos meidät hyvin palkkatuetut pätkätyöläiset näiden määräaikaisten palkkatukikuukausien umpeuduttua ja ottaa heti tilalle uudet palkkatuki-ihmiset uusiin pätkätukisuhteisiin. Ei näkynyt eikä kuulunut ammattiliittojen häiriköintiä missään, vaikka juuri työnsä oppineet ihmiset heitettiin ulos ja tilalle otettiin samoihin duuneihin uudet palkkatuetut.

    Työhöni opastajana parin päivän ajan toimi oman pätkätyösuhteensa täyteen saanut palkkatuettu, henkilö, joka siis lensi nyt ulos, ja jonka tilalle minut oli palkattu. Oma vuoroni oli puolen vuoden kuluttua häipyä näistä kuvioista ja tehdä tilaa uudelle palkkatuetulle. Tuossa yhdessä toimistossa meitä oli tässä palkkatukiringissä yhteensä kolme henkilöä pyöritettävinä ja tämän ryhmämme lähipäällikkönä oli toistaiseksi-työsuhteessa nuorehko mieshenkilö, jonka isä oli joskus ollut kaupungilla jonkinlaisessa johtaja-asemassa.

    Tein yhteensä pari tai kolme pätkätyörupeamaa Helsingin sossujen parissa eri toimistossa. Ensimmäisessa työpaikaissa esimieheni tai oikeammin esinaiseni palkkasi osastolleen toistaiseksi -työsuhteeseen toisessa toimistossa työskentelevän hyvän kaverinsa jälkeläisen. Kysyin esinaiselta, onko onko uusi työntekijä jotakin sukua toisessa toimistossa työskentelevälle, heillä kun sama sukunimi. Sanattomana vastauksena esinainen pyöräytti silmiensä iiriksiä pari kierrosta. Jälkeläisyysasia sai sanallisen vahvistuksen vasta, kun työskentelin seuraavassa toimistossa.

    Hain seuraavaan pätkätyörupeamaan tuohon toiseen sossutoimistoon, sen lyhyehkön pätkätyösuhteen puitteissa kävi ilmi, että siellä oli uuden esinaiseni (entisen esinaiseni kaverin) pomona tämä entisen esinaiseni palkkaaman nykyisen esinaiseni jälkeläisen avopuoliso.

  • Huihaisuomestapäivää

    Nytnytnyt Hjallis!! Suomen pankin puhesyntetisaattori Liikasen Eki. Juttua ja mielipidettä tulee kuin automaatista ja aina niin fiksua ettei edes pankkimailman korkeakoululaiset saa hänen taivaallisista visioistaan otetta. Siinä vasta esimerkki miten koulutusta ei tarvita. Jäsenlehti on tie menestykseen. Ja Ile Kanerva. Tuo kaatojen kruunaamaton kuningas. Siinä meillä päällikkö vailla vertaa.

  • Kaunis

    Rakastan seksiä. Minun yhteyshenkilöni täällä room.info Hauskaa tiedossa!

  • Jorma Toropinen

    Kerrankin joku kansakunnan ylimmällä tasolla uskaltaa moittia nykymenoa ja näyttää muille esimerkkiä terveestä itsekritiikistä. Olen jo vuosia sitten yrittänyt saada mielipidekirjoitusta läpi Hesarin sivuille juuri tästä puolueiden vallan kasvattamisesta älyttömyyksiin asti, mutta ei tämä ennen “puolueista riippumaton” neljäs valtiomahti uskaltanut sitä julkaista, koska kuntavaaleihin oli aikaa vain vajaat 5 kk ja silloin ko. lehti muuttui minun silmissäni “muista puolueista riippumattomaksi” l. hallituspuolueiden airueeksi – siis sanasaattajaksi, vaikka suurimmalla lehdellä olisi mahdollisuuksia julkaista kaikki mahdolliset epäkohdat niin halutessaan.
    Niinpä pistin sen jutun sitten nettiin, joten olkaapa hyvät.
    Osoite on: http://kanpuo.fi/ ja kirjoitus on lyhennetty Hesarin vaatimaan merkkimäärään, joten siitä on poistettu muutamia selventäviä lauseita ja loppuun on lisätty leikkimielinen kevennys. Huom! Olen jo v. 2012 keväällä nähnyt vuosikausia ratkaisematta olleen sote-tilanteen mahdottomuuden, mutta en voinut uskoa korviani, kun lehmänkaupat hallituksessa johtivat norminpurkutalkoissa uuden väliportaan hallinnon syntymiseen ja kansalaisten verotaakan lisäämiseen etisestään => lisää poliittisia virkamiehiä entisen pöhöttyneen koneiston paisuttamiseksi.
    Hjallis on oikeassa! Tsemppiä jatkossa. Olen valmis tarkentamaan ehdottamaani kuviota, mikäli tunnet tarvetta keskusteluun kanssani.

  • Jorma Toropainen

    Näyttää olevan niin, että jonkin lehden kommenttipalstalla, ei edes netissä – ei saa arvostella sanomalehdistöä, sillä Hjallista kehuva kommenttini poistettiin juuri äsken, koska se sisälsi historiallisia faktoja erään lehden toiminnasta lähes 6 vuotta sitten.
    Tuosta vanhasta sensuurijupakasta kimpaantuneena pistin sen jutun nettiin http://kanpuo.fi/ osoitteeseen ja siellä se on kaikkien luettavana tänäänkin.
    Hjallikselta ei näy puuttuvan tervettä itsekritiikkiä poliittisena toimijanakaan. Tsemppiä jatkoon!

  • Jorma Toropainen

    Kas vain, se alkuperäinen kommentti tulikin läpi “viäräleukojen” myllystä.

  • Pia

    Hjallis hyvä. Suuri osa suomalaisista tietää, että meillä kukoistaa pienen, vuodesta toiseen istuvan, lähes saman päättäjäjoukon keskuudessa, rakenteellinen korruptio, joka on täysin laillista Suomessa. Maan tapa.
    Poliittiset virkanimitykset, on yksi korruption muoto, toinen on; poliittisten päättäjien istuminen suuryritysten luottamushenkilöinä. Eritoten kunnallishallinnossa esiintyvä vaarallinen ilmiö.
    Suomessa päätökset tehdään suuryritysten ehdoilla.
    Kun valtio antaa päätöksentekovallan suuryrityksille ja poliittisten virkanimitysten myötä epäpäteville henkilöille, tässä tulos.
    Pienyrittäjät häviävät markkinoilta. Suomen kansan etu jää taka alalle. Miten on käynyt ja käy suuryritysten tarjoaman laadun ja palvelun, puhumattakaan terveestä hintakilpailusta? Entä onko unohtunut tärkeä omavaraisuusaste, elintarvikkeet, sekä myös monessa muissakin asioissa. (Caruna, Digita). Nyt Soten myötä mennään väärään suuntaan. Miettiä voi myös työntekijöiden asemaa, kun suuryritykset ovat vallan kahvassa ja voiton maksimointi on tärkeätä. Siinä Ay liikkeen ääntä ei kuulu.
    Takaisin paluuta ei ole. Yritysten voitot vielä annetaan valua ulkomaille. Valtion hallinnon pitäisi kääntää suuntaa näissä asioissa, ennenkuin on liian myöhäistä. Pienyrittäjät vielä toistaiseksi työllistävät suurimman osan tämän maan työtätekevistä, pk sektorin toimintaa pitäisi tukea eikä lakimuutoksilla hävittää.
    EU SME:ssä oltiin vielä jokin aika sitten siinä uskossa, että Suomessa ovat pienyrittäjien asiat hyvin.
    Suomalaiset päättäjät osaavat niin hyvin esittää, että hyvin menee. Jo vuosia sitten Transparency Internationalin kansainvälinen johtaja Cobus de Swardt sanoi, että he tietävät, että Suomessa on nämä vakavat rakenteelliset korruptio ongelmat, mutta Suomi on mestari lakaisemaan maton alle nämä ongelmat.
    Tämä ulkoministeriön keskustelutilaisuudessa, jossa oli 17 virkamiestä ja poliittisia päättäjiä.
    Päättäjät, joiden pitäisi muutokset tehdä , ovat itse hyötyjän asemassa. Varsinkin, kun heidän on joka neljäs vuosi “pätkätyönsä” uusittava. Erilaisin keinoin tukea tulee suuryrityksiltä.
    Tavalliselle kansalle annetaan tuolloin kilvan vaalilupauksia.
    Tapaninpäivän ajatuksia. Muutosta Suomen hyväksi toivoen. Hyvää loppuvuotta!

  • Vanhavaari

    Jos on riittävästi näyttöjä vahvasta ammattitaidosta ja kokemuksesta omalla alallaan niin ns. ” väärä puolenkanta” ei ole ongelma. Viisas ministeri jo oman etunsa nimessä valitsee pätevimmän eikä oman puolueen sivuraiteella olevaa kehäkettua. On myös oikoteitä jolla ministerin ei tarvitse viedä nimityksiä valtioneuvostoon riepoteltavaksi. Ennen eli parikymmentä vuotta sitten oli ns. pakettinimityksiä, joissa puolueiden osuudet oli kiveen hakatut. Niissä ei pätevyys merkinnyt mitään. Onneksi niitä ei juurikaan näy. Kiitos Sipilän.

    • Jorma Toropainen

      Taitaa nyt Vanhavaari unohtaa Sipilän alussa lupaamat ‘norminpurkutalkoot’, jotka käynnistettiin luomalla maahamme vielä yhden väliportaan hallinnon, tämän maakuntahallintohimmelin. Tuo, jos mikään todentaa taas kerran vanhan vaarinkin tunnistaman sanonnan: “Kepu pettää aina”.
      Puolueet ovat tämän kansan syöpä ja tuho nykyisissä muodoissaan ja demokratian ylimenevässä vallanhuumassaan. Veronmaksajat loppuvat tätä menoa.

Jätä kommentti

*