Puoluetuet jämähdyttävät Suomen

Veronmaksajilta kerätyistä rahoista käytetään 42 miljoonaa euroa vuodessa pelkästään poliittisten puolueiden toiminnan tukemiseen. Summa koostuu kolmesta erillisestä tuesta: valtioneuvoston myöntämästä puoluerahasta, eduskunnan eduskuntaryhmille maksamasta avustajatuesta sekä ryhmärahasta.
Tämä on aivan ruokoton määrä suoraa valtion tukea puolueille, kun veronmaksajista iso osa ei itse edes kuulu mihinkään puolueeseen. Puolueiden pitäisi lähtökohtaisesti olla kansalaisten yhteenliittymiä, jotka hankkivat varat toimintaansa itse. Se olisi demokratiaa.
Nykymallilla joskus syntyneet puolueet saavat ilmaista veronmaksajien rahaa valtansa ja toimintansa pönkittämiseen, vaikka äänestäjillä ei ole niihin enää mitään suoraa sidettä.
Sen sijaan puolueet ovat hivuttaneet valtion maksettavaksi ison joukon ihmisiä valtaan äänestettyjen kansanedustajien lisäksi. Esimerkiksi kokoomuksen eduskuntaryhmällä on töissä kymmenen eri sihteeriä. Kun lisäksi jokaisella kansanedustajalla on oma avustaja, ihmettelen miksi eduskuntaryhmälle ei riitä yksi pääsihteeri, joka vastaa ryhmän toiminnasta ja taloudesta.

Eniten verovaroja pumpataan eduskunnan kautta keskustalle ja toiseksi eniten kokoomukselle. Suurimpana puolueena keskustan eduskuntaryhmä kattaa käytännössä neljänneksen koko eduskunnan vahvuudesta ja sen saama tukipotti on noin kolme miljoonaa. Toiseksi suurimmalla eduskuntapuolue kokoomuksella on 38 kansanedustajaa ja sen eduskuntaryhmälle valuu noin 2,3 miljoonaa vuodessa.

Perustamani Liike Nyt –eduskuntaryhmä saa noin 5 000 euroa kuukaudessa. Esimerkiksi kokoomuksella vastaava summa kansanedustajaa kohden on 20 000 euroa ja keskustalla vielä enemmän. Kansanedustajien palkat ja verovapaat eduskuntatyöhön liittyvät kiinteät kuukausittaiset kulukorvaukset eivät sisälly näihin summiin.
Mihin puolueet tarvitsevat tällaisia valtion avustuksia? Suuria puolueita kuitenkin rahoittavat miljoonilla euroilla myös puolueita lähellä olevat säätiöt, joista suurin on Svenska kulturfonden. Ilmoitusrekisteriin on vuosina 2011–2017 ilmoitettu ajantasaisilla ilmoituksilla puolueiden, puolueyhdistysten ja lähiyhteisöjen saamia tukisuorituksia kaikkiaan yli 21,3 miljoonaa euroa.
Puoluesäätiöitä on RKP:n lisäksi ainakin keskustalla, kokoomuksella, perussuomalaisilla, demareilla ja vasemmistoliitolla. Näiden säätiöiden toiminta on verovapaata, joten epäsuorasti valtio tukee poliittisia puolueita myös säätiöiden kautta. Säätiöt voivat kasvattaa varallisuuttaan verovaroin kierrättämällä valtion budjettitukea. Puolueiden rahoitustaustoja tutkineen Tomi Venhon tutkimuksen mukaan näiden ns. puoluesäätiöiden omaisuus on noin 1,4 miljardia euroa. Olen sitä mieltä, että puoluesäätiöiltä pitäisi poistaa verovähennysoikeus, samoin kuin ammattiyhdistyksiltä, jotka myös tukevat puoleita, mutta eivät välttämättä kerro maksamistaan puoluetuista edes jäsenilleen.

Puoluerahoitus on myös salakähmäistä. Puolueiden varainhankintaa hoitavien säätiöiden ja tukiyhdistysten pitäisi lain mukaan olla rekisteröintivelvollisia PRH:lle, mutta todellisuudessa tätä puoluelakiin vuonna 2010 tehtyä uudistusta ei noudateta. Valtiontalouden tarkastusviraston raportissa todetaan, että viime vuonna ”tarkastuksissa tuli esille useita tapauksia, joissa tuen saaja ei ollut aina tehnyt ajantasaisia ilmoituksia kaikesta saamastaan tuesta”.
Tarkastuksessa havaittiin myös edellisten tarkastusten tavoin, ettei puoluerahoituksesta ole mahdollista saada luotettavaa kokonaiskuvaa johtuen tavoista, joilla puolueet ja niiden lähiyhteisöt menojaan ja tulojaan kirjanpitoon kirjaavat.

Näin suuret valtion tuet suoraan puoleille ovat omiaan jämähdyttämään Suomen poliittista kenttää. Kun isoilla puolueilla on muutenkin erilaisia läänitettyjä johtopaikkoja valtion ja kuntien instansseissa, tästä seuraa, että mitään isoja uudistuksia ei saada tehtyä, koska kaikki suojelevat oman puolueensa palkkiovirkapaikkoja ja kollegoita näillä paikoilla. Päätöksentekokoneiston toimintaa ja aktiivista yhteiskunnallista vaikuttamista täytyy tukea, mutta ei kansalaisten kuulu olla puoluepolitiikan maksajia.

Kommentit

  • Kumitonttu

    Demokratian ongelmana on, että se mitä ihmiset omassa arjessaan pitävät moraalittomana, muuttuu moraalisesti oikeutetuksi, kun siitä säädetään laki. Omassa elämässään kenellekään ei tulisi mieleen mennä naapurin ruokapöytään syömään ja poistuessaan tyhjentäisi isännän lompakon ja ottaisi auton avaimet eteisen pöydältä. Mutta kun säädetään laki, että ahkera ihminen menettää puolet tuloistaan naapurin hyväksi, asian moraalinen arvailu päättyy siihen.

    Ylen uutisen mukaan alle 10% suomalaisista on oikeistolaisia (https://yle.fi/uutiset/3-10206804). Sosialismi on niin pahasti ryvettynyt käsite, että ihmiset eivät halua tunnustaa olevansa sosialisteja. Sen takia Kokoomus on muuttunut sosialistipuolueeksi, koska sarisairaanhoitajan on helpompi äänestää Orpoa kuin Rinnettä. Samalla tavalla kuin ihmiset ostavat ilmastoaneita hyvittääkseen syntisen omantuntonsa lentomatkan takia.

    Kun Suomessa on 4,5 miljoonaa äänioikeutettua ja 1,7 miljoonaa yksityisen puolen veronmaksajaa (600 000 julkisen), ei ole epäselvää kumpaa ihmiset haluavat: korottaa veroja vai heikentää palveluita.

    Kuvaavaa nykyiselle puoluepolitiikalle on, että puolueiden tärkein tavoite on nousta suurimmaksi – ei keskustella ideologiastaan, moraalista, hallinnon järjestämisestä jne. Puolueen ajaman ideologian hyvyttää ei mitata sen saamalla kannatuksella. Siksi on hyvä että on Liike nytin kaltaisia keinoja ylläpitää tärkeitä teemoja kansalaiskeskustelussa.

  • Anatoli

    Poliitikot ovat perustelleet puoluetukia rehellisyydellä?

    Ei tarvii poliitikoiden alkaa ajamaan tuen antajan etua, ei kuulemma tule lisää KEPUn Antti Kaikkosta jotka alkavat käyttämään luottamusaseman väärin?

    Samalla logiikalla pitäisi antaa varkaalle verorahoista haluamansa, ettei tarvii varastaa.

  • Lari

    Hyvä avaus edustaja Harkimolta. Olisiko hyvä saada myös vaalirahoitus avoimeksi? Edes ministereiden osalta.

    Muun muassa kirjallisesti ja suljetusti toimiva vakuutusoikeusjärjestelmä kuuluu oikeusministeriön vallankäyttöalueisiin.

    Voisiko hallituksen nuorin ministeri ja ainoa juristi toimia tässä asiassa arvojohtajana? Samalla saadaan pikku hiljaa selville se, kenellä todellinen valta Suomessa on ja millä keinovalikoimalla hankittuna?

    – Oikeusministerin vaalirahanjälki –
    “Nuorella iällä oikeusministeriksi nousseen Antti Häkkäsen/kok. ulkoinen olemus huokuu fiksuutta ja filmaattisuutta. Minkälaisia arvoja hän itse edustaa vaalirahoituksen avoimuuden suhteen?

    Nimittäin. Hänen johtamansa ministeriön toiminta-alueeseen kuuluvat vaalirahoitukseen ja sen avoimuuteen liittyvä lainsäädäntö.”

    – –

    “Oikeusministeri Antti Häkkäsen/kok. vaalirahanjäljen avaamisessa on parannettavaa, jos sitä vertaa esimerkiksi nykyisin EK:n toimitusjohtajana toimivan, kokoomusta edustaneen Jyri Häkämiehen tekemään ja historiallisen avoimeen vaalirahoitusilmoitukseen vuoden 2011 eduskuntavaaleista.

    Ilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta – Eduskuntavaalit 2011 – Jyri Häkämies

    HUOM!
    Mikäli linkit ovat lakanneet toimimasta, niin tee siitä uusi haku asiakirjan nimellä.”

    Lue lisää Suomi 2017 blogista:
    https://suomi2017.wordpress.com/2017/07/10/oikeusministerin-vaalirahanjalki/

  • Suomalainen

    Hjallis on vain huomannut, että yksityispuolueen pyörittäminen alkaa vaatia pätäkkää. Hänellä sitä on, kiitos metsä- ja teollisuusomaisuuksia omistavan sukutaustan ja omien kimppabisnesten Timtsenkon ja Rotenburgien kanssa.

    Hjalliksen ulostulo on peiteltyä kaipuuta sääty-yhteiskuntaan, missä aatelisto ja porvarit omistivat… myös työläiset.

    En kiellä etteikö puoluerahoituksessa olisi päivittämisen paikka, mutta ilman valtion mukanaoloa puolueiden toiminnan rahoituksessa menetämme demokratian. Kaikilla ei ole Vuokkoa, eikä voi edellyttää, että torin
    nurkalla värjöttelevät poliitikot myisivät kuvitettuja rihkamatuotteita puoluerahoituksen hankkimiseksi.

Jätä kommentti

*