Roolitus kuntoon myös politiikassa

Suomi pelaa tänään ratkaisevan ottelun Venäjää vastaan jääkiekon MM-kisoissa. Äkkiseltään sitä moni ajattelee, että silloin nähdään, onko Suomen joukkueeseen valittu kaikkein taitavimmat pelaajat. Riittääkö osaaminen vastustajan kaatamiseen?
Mutta kyse ei ole siitä, onko kisajoukkueeseen valittu taitavimmat, vaan onko siihen valittu sopivimmat pelaajat. Joukkue on paljon viljellyn sanonnan mukaan enemmän kuin yksilöiden summa. Se on nimenomaan tiimi, porukka. Milloin tiimi toimii hyvin? Silloin, kun jokaisella sen jäsenellä on oma, selkeä roolinsa, jossa hän viihtyy.
Se on johtamisen perusprinsiippejä.

Jääkiekkojoukkueen rakentaminen ei eroa millään tavalla siitä, kun toimitusjohtaja valitsee alaisensa tai ohjaaja valitsee näyttelijät omaan produktioonsa. Tähtiä ei voi olla liikaa, osan pitää olla nälkäisiä nuoria. Ja kaiken tämän lisäksi kemioiden pitäisi pelata roolien lisäksi myös ryhmän jäsenten välillä. Siinä vaaditaan hyvää intuitiota ja herkkää psykologista silmää.
Olen ollut kymmeniä kertoja mukana kokoamassa urheilujoukkuetta. Silloin kun joukkueeseen on valittu parhaat pelaajat, homma ei ole toiminut – niin oudolta kuin se ensi alkuun kuulostaa. Siitä ei ole tullut yhtään mitään. Syntyy liikaa eripuraa, kun roolijaoista on pinnan alla kytevää kinaa.
Mutta kun joukkueeseen on hankittu pelaajia, joille on tarjolla rooli, johon he ovat juuri sillä hetkellä uraansa ja juuri siinä porukassa halunneet astua, tuloksena on ollut mestaruuksia.
Vain sillä tavalla tiimin yksittäiset jäsenet ovat motivoituneita puhaltamaan yhteen hiileen muun joukkueen kanssa.

Politiikassa sama vertaus ei toimi. Siellä toimivat eri lainalaisuudet, ainakin vielä. Hallitukseen ei aina valita heitä, joista koostuisi paras tiimi. Sen sijaan hallitukseen valitaan eniten ääniä saaneet puolueet (ei ongelma) ja sitten niiden sisältä puolueiden ministerit ja muut johtohenkilöt (ongelma).
Käy nimittäin joskus niin, että perusteet ovat mielipuolisia Suomen edun kannalta. Liian vähän mietitään hallituksen roolitusta. Sen sijaan paikat jaetaan pahimmillaan vain sen mukaan, ovatko ehdokkaat naisia vai miehiä, kuinka kauan ovat olleet politiikassa ja mistä vaalipiiristä he ovat. Vasta sen jälkeen aletaan miettiä mitä he osaavat ja sopisivatko he rakentumassa olevaan porukkaan.
Tätä ainakin pieneltä osaltani haluan olla mukana muuttamassa. Nykyisellä menolla Suomen johtoon ei pysty keräämään niin sanottua ”dream teamia”. Siksi Suomi ei voi pian kuin haaveilla hyvinvoinnin maailmanmestaruudesta.
Toivottavasti pärjäämme edes jääkiekossa!

Kirjoittaja on kansanedustaja (kok.) ja liikemies.

Kommentit

  • PUMPUI

    Hjallis Harkimo ON fiksu henkilö.
    Puhuu tosiaan asiaa esim. hallituksen
    kokoamisesta.
    Hjallis olisi paras KOK ”pomo”

    • Savon_kosmopoliitti

      Puhdasta populismia, ei viisautta. Harkimo esiintyy mielellään suurisanaisesti kertoen käsityksensä, ei kuitenkaan analyyttisesti pohdiskellen. Yksinkertaistetut väittämät äänekkäästi esille tuotuna voivat joissain tapauksessa antaa kuvan dynaamisesta ja aikaansaavasta tekijästä. Kuva on väärä. Tilanne, jossa rajoittuneen asiantuntijuuden vuoksi on valittava asioiden voimakas yksinkertaistaminen ja ns. totuudet yhdistettynä ns. suoraan puhumiseen mutu-asenteella puhuen ei ole mitään uutta politiikassakaan.

  • Jari Holopainen

    Hjallis ei lähtenyt puolueensa puheenjohtajakisaan mukaan kehittämään hyvinvointia. Tukee Orpoa. Tätä roolitusta moni ei ymmärrä.

Kommentointi on suljettu.