Sipilä, johda edestä!

Olen johtanut miehistön erittäin vaikeissa oloissa maailman ympäri. Olen johtanut monia yrityksiä. Olen johtanut monia satojen miljoonien projekteja. Jotain olen ehtinyt oppia myös johtamisesta, vähintäänkin omista virheistäni. Sen olen tajunnut kirkkaimmin, että parhaiten voi johtaa esimerkillä sekä kykenemällä tempaamaan ihmiset mukaan johonkin yhteiseen ja innostavaan. Innostavuus ei tarkoita, etteikö tämä yhteinen matka voisi sisältää myös ikäviä tilanteita ja päätöksiä. Kyllä ihmiset ymmärtävät, ettei kaikki voi olla aina helppoa. Itse asiassa todellinen, arvostettu johtaja syntyy vasta tiukoissa paikoissa. Hän osaa ja uskaltaa laittaa itsensä likoon, tehdä kiperiäkin päätöksiä ja tehdä tämän kaiken niin, että kukaan ei menetä täysin kasvojaan. Sellaista ihmiset arvostavat. Silloin ei haittaa vaikka kaikki päätökset eivät miellytä.

Olen nyt viettänyt kuukauden katsellen Suomea vähän sivusta, kun eduskunta on ollut istuntovapaalla. On ollut aikaa seurata mitä tapahtuu kotimaassa ja ulkomailla. Etenkin Suomen tapahtumia ja keskustelua rauhassa seuratessa tulee olo, että kaikki olisi ihan levällään. Tilanne on suorastaan sekava. Osasyy on kyllä keskustelun luonteellakin – yhtäkkiä hallitus ei olekaan tehnyt yhtään hyvää päätöstä. Lisää löylyä lyövät esimerkiksi yliopistolaiset – poru on suuri, vaikka valtion vuosittainen tuki yliopistoille on noussut viidessätoista vuodessa leikkausten jälkeenkin yli 700 miljoonaa euroa.

Tämän keskellä aletaan neuvottelemaan vielä viidennen kerran yhteiskuntasopimuksesta. Se on ihan käsittämätöntä – jos ei nyt päästä maaliin, silloin on miehissä ja koko systeemissä vikaa. Onneksi Sipilä sentään ymmärsi nostaa esiin nämä pakkolait – joita kai kaikki lait pohjimmiltaan ovat –, sillä ilman niiden sorvaamista tuskin kukaan olisi enää puhunut yhteiskuntasopimuksesta. Nyt on pakko neuvotella, jotta lait eivät tulisi voimaan.
Demarit tietysti tekevät kaikkensa, jotta sopimusta ei syntyisi. Hehän ovat saaneet huimaa gallupnousua haukkumalla pakkolakeja, vaikka heillä ei ole mitään todellista vaihtoehtoa hallituksen talouspolitiikalle. Sehän tässä politiikassa minua ihmetyttää, että voidaan räkättää kaikesta ilman parempaa vaihtoehtoa ja suosio senkin kasvaa. Sehän todistaa toki sen, että kansa pelkää menettävänsä etujaan ja kuvittelee, että joku muu voi pelastaa ne.

Minä voin kertoa: ei kaikkia nykyetuja voi kukaan pelastaa. Elämme yli varojemme – tulevaisuudessa melkein kaikesta on leikattava. Taloutta ei saada puhumalla ja kritisoimalla kuntoon. Siksi kuulutankin mainitsemaani johtajuutta pääministeriltä. Ilman sitä hallitus ja koko maa on liemessä.
Sote, pakolaistilanne ja esimerkiksi paikallinen sopiminen ovat asioita, jotka on oikeasti ratkaistava. Kun menee huonosti, pitää johtaa edestä ja runnoa päätökset läpi vaikka väkisin. Muuten ei synny mitään – ja kyllä meidän negatiivinen lehdistömme pitää huolen, että loputkin kaatuvat. Sipilällä on nyt keväällä näytön paikka ja hänen on pystyttävä siihen. Kun menee hyvin, on helppo olla johtaja. Vaikeassa paikassa johtajuus punnitaan.

Kirjoittaja Hjallis Harkimo on kansanedustaja (kok.) ja liikemies.

Kommentit

  • RELLU

    JOHTAMISTA TODELLA TARVITAAN -ON VAAN NIIN JA PÅÅTÖSTEN TAAKSE ON SAATAVA SUURI OSA NIISTÄ JOTKA NIITÄ TUKEVAT JA JOIHIN TÄÄTÖKSET KONKREETTISESTI VAIKUTTAVAT- YRITYSMAAILMASSA
    HYVÄ JOHTAJA SAA JOUKUT JA OSALLISET WHKÄ HELPOSTIKIN AJATUSTENSA JA TAVOITTENSA TAAKSE
    POLIITTINEN TOIMINTAKENTTÄ ON NÄISSÄ SUHTEISSA KOKONAAN TOISTA MAAILMAA JA EHKÄ SIELLÄ ON ASIOIHIN LÄHETYÄ TOISIN JA TOISENLAISELLA JOHTAMISTYYLILLÄ

  • alitap

    Hjallis, kun mainitsit että räkättämisellä voi nousta kannatus !

    Räkättämisellä ja rivouksien puhumisella Timo Soinin ja muiden persujen kannatus nousi, mielestäni persujen ministerit ovat kautta aikojen hallituksien moukkamaisimmat ja huonoimmat.

    Ja sitten mitä tulee Kokoomuksen Kataiseen ja Vapaavuoreen, ei viitsi sanoa mitään kun tulisi painokelvotonta tekstiä. Kuten kävi sähkön siirto hinnalle.

Jätä kommentti

*