Suomi on jo pysäytetty

Rakennusliiton Kyösti Suokas uhkaili, että Suomi pysähtyy, jos työehtosopimusten yleissitovuuteen kajotaan. Voin kertoa Suokkaalle, että Suomi on jo pysähtynyt. Elämme edelleen siinä uskossa, että asiat voi ja kannattaa ratkaista isoina keskusjohtoisina kokonaisuuksina. Se ei ole totta millään alalla tai politiikan saralla. Suokkaan huoli johtuu siitä, että ay-liikkeen ylätaso pelkää valtansa pienenemistä, kun keskusjohdon merkitys vähenee.

Mutta onko keskusjohtoisuuden väheneminen huono asia esimerkiksi työntekijöille? Katsotaan Ruotsiin. Siellä työnantajien keskusjärjestö tavallaan lakkautti itsensä. Se ilmoitti, että hei työntekijäjärjestöt, me emme enää neuvottele mistään yleiskorotuksista. Sopikaa asioista mieluummin alakohtaisten liittojen kesken ja vielä mieluummin yrityskohtaisesti.

Niinpä Ruotsiin on syntynyt uudenlainen paikallisen sopimisen kulttuuri. Työehtosopimuksista säädetään laissa vähän, ja niitä voidaan muutella ala- ja paikkakohtaisesti. Sopimuksia tehdään liittojen välillä 50–60 erilaista, työrauhan vallitessa. Yleissitovuutta ei käytännössä ole. Suuntaa palkankorotuksille antavat vientiyritysten korotukset. Näin globaalin talouden kova kilpailu on myös kotimarkkinoiden kustannustasoa ohjaava tekijä. Sillä on väliä sen vuoksi, että näin pystytään säilyttämään työpaikkoja Ruotsissa. Minimipalkkaa ei myöskään ole.

Onko palkansaajien joukkovoiman pieneneminen sitten asettanut työntekijät heikkoon asemaan? Ei. Ensinnäkin 90 prosenttia palkansaajista on edelleen kollektiivisten sopimusten piirissä. Ne vain koskevat pienempää joukkoa kerrallaan. Osin työntekijöiden asemaa on ratkaistu sillä, että työntekijöillä on oikeus saada edustajiaan yritysten hallituksiin. Se tekee paikallisesta sopimisesta helpompaa. Kun yrityksen tunnusluvut ovat tiedossa, on kaikkien helppo laskea, kuinka paljon juuri siinä yrityksessä on varaa nostaa palkkoja. On kaikkien etu, että yritys ja sen työpaikat säilyvät.

En ole itsekään täysin varma, sopisiko työntekijöiden hallitusedustus myös suomalaiseen yrityskulttuuriin. Mutta jotain hyvää ruotsalaisessa systeemissä täytyy olla, koska siellä talous kuitenkin kasvaa. Osasyy on tietenkin siinä, että maahan on tullut jatkuvasti lisää työvoimaa. Mutta ei sekään kaikkea selitä.

Ruotsissa yhä harvempi on ay-liikkeen jäsen. Tietotyö lisääntyy ja palvelualat kasvavat. Niissä järjestäytyminen on aina ollut alhaisempaa kuin muilla aloilla. Toisekseen hallitus on kiristänyt ansiosidonnaisen turvan ehtoja ja jäsenmaksut ovat sitä myötä tulleet kalliimmiksi. Ay-liikkeen valta vähenee, mutta toisaalta työpaikat säilyvät, kun yritykset pystyvät reagoimaan ketterämmin globaalin talouden vaihtuviin tilanteisiin.

Jos olisin työntekijä, valitsisin mieluummin vahvan talouden kuin vahvan, keskusjohtoisen ammattiyhdistysliikkeen. Jälkimmäinen pysäyttää Suomen, juuri niin kuin se uhkaakin.

Kommentit

  • Juhani Miettinen

    Mikä minimipalkka muka Suomessa on? Ei sellaista ole millään lailla säädetty. On ainoastaan alakohtaiset työehtosopimusten mukaiset palkkaluokat.

  • työnilo

    Olen ollut työssä 42 vuotta. Alku matkalla työsopimukset oli määräaikaisia. Nuoruudessa työskentelin pari vuotta myös Saksassa, Einari Vidgrénin Ponsse Oyj alkutaipaleella. Hänen asenteensa oli hyvä ja tunsimme itsemme joukkueesi joka ponnistaa yhteiseen voittoon. En ole koskaan omistanut yritystä, , mutta olen aina tehnyt parhaani ja ollut tyytyväinen. Kateus vie kalatkin vedestä oli mummoni muutamista iskulauseista.Johtajilla ja omistajilla on iso vastuu. Sama mummo sanoi myös että on osan ottajaa jos on kuusen kääntäjää.Minun mielestä meidan täytyy arvostavasti suhtautua niihin jotka omistaa ja uhkaavat itsensä työpaikkojen luomiseen. Eino Leino runoili” työs olkoo suurta tai pientä vaan jos kun vain se työtä on oikeaa ja jos sitä palkan et tähän tee se sinut riemulla palkitsee.

  • Rampe

    Harkimo haukkuu lievästi väärää puuta. Kannattaa lukea päivän Hesarista talouspolitiikan pitkän linjan vaikuttajien Jukka Pekkarisen ja Juhana Vartiaisen haastattelu. Kaksikko toteaa mm.: ”…ei työmarkkinajärjestöjä voi syyttää siitä, että talouspolitiikka on jätetty niiden ja virkamiesten vastuulle…. ne on pantu mahdottoman tehtävän eteen.”

    Artikkeli viittaa moniin poliittikojen tekemiin virhearviointeihin talouspolitiikassa. Yksi on edellisen laman tapaus Sari Sairaanhoitaja.
    ”Sopeutuminen lähti hyvin liikkeelle vuosituhannen alussa. Sitten tuli Kokoomuksen Jyrki Kataisen lupauksiin palkankorotuksista julkiselle sektorille eli Sari Sairaanhoitaja. Talouspoliittista sabotaasia.”

    Vastaavanlaisena herrat pitävät viime vaalien alla, kun valtiovarainministeriön virkamiehet julkistivat suosituksensa tulevalle hallitukselle: kuuden miljardin euron leikkaukset, kokonaisverotusta ei saa kiristää.

    Kokoomus omaksui raportin suositukset heti. Niin tekivät myös perussuomalaiset ja keskusta, pienin muutoksin.

    ”Siinä paperissa tempaistiin hyvin nopeasti jostain se kuusi miljardia euroa. Raportissa ei puhuta kestävyysvajeesta juuri mitään. Se oli paha puheenvuoro siinä mielessä, että se sysäsi tämän alkuunsa päässeen kestävyysvajeeseen ankkuroidun talouskeskustelun taka-alalle. Sen sijaan otettiin tällainen enemmän tai vähemmän umpimähkäinen sopeutusluku, ja sitten alettiinkin käydä keskustelua näillä irrallisilla miljardeilla. Se oli sekava raportti.”

    Keskittykööt siis poliitikot omiin toimiinsa ja ottakoot vastuun siitä, mikä heille kuuluu.

  • Jari Holopainen

    Minäkin luin Rampen esille nostaman jutun Hesarista. Kun Harry pisti kertalinttuulla koko blogin luetuimmat ja puhutuimmat jutut uuteen uskoon, jäin miettimään, miksi Harrya eikä Juhana Vartiaista valittu ministereiksi? Äänisaalis oli molemmilla merkittävä molemmilla. Molemmat myös tunnetaan suorasanaisuudesta, ja kansa on mitä ilmeisimmin heidät tehtävään tästä syystä äänestänytkin. Mielenkiintoinen kannanotto hallituspuolueen edustajalta.

    Tosin samaan aikaan KD:n Essayah puhui jostain museosta. Liekö tällä kirjoituksella jonkinlainen yhteys ko. ajatukseen, että Suomi tarvitsee museon, jonne sijoitetaan jo vanhentuneita instituutioita?

  • tapsa m

    Suomessa on ollut hallintoedustus 90 luvun alusta saakka. Ruotsalainen kulttuuri on meitä keskustelevampi ja siellä elinkeinorakenne on laveampi. Kukaan kokoomuksen oikeanlaidan johtajista ei pärjäisi ylimielisella käskyttäjäasenteellaan vaan istuttaisiin ulos just.
    turha nitistä.. työnantajat itse ovat hyväksyneet joka ikisen työehtosopimuksen. Ei se tyhmä ole joka pyytää vaan se joka maksaa. Hjallis vosi hoidella niitä bisniksiään venäläisen kanssa ja keskittyämsiihen vaan.

Jätä kommentti

*