Systeemi on todellakin mätä

Tiesittekö, että Suomessa on avoimia työpaikkoja, joista suomalaiset työttömät eivät edes saa tietää? Näin kuitenkin on, eikä siinä ole mitään järkeä.
Otan esimerkiksi Keski-Suomen ja Äänekosken biotuotetehtaan. Sen rakennustyömaalla oli lokakuussa 1540 ulkomaista työntekijää, melkein puolet koko työvoimasta. Paikkakunnalla vaikuttavan Adeccon kautta biotuotetehtaan työmaalle on saatu vain alle sata äänekoskelaista töihin.
Halu keskisuomalaisten työllistämiseen on ollut ainakin juhlapuheissa suuri. Miksi se ei sitten onnistu? Se johtuu Suomen työmarkkinoiden jäykistä rakenteista.

Työvoimahallinnon, ammattiliittojen ja työehtosopimusten yhteinen sääntöverkko estää sekä nuorten että ammattilaisten siirtymisen isoihin investointikohteisiin työntekijäksi.
Usein investointikohteet ovat parin vuoden projekteja, joihin osa työvoimasta tulee perinteisesti kauempaa. Mutta jos urakoitsija, alihankkija tai laillisesti toimiva vuokratyöfirma haluaa tarjota suomalaisia muualta kuin paikkakunnalta töihin, kustannukset nousevat liian korkeiksi. Asiakkaalla ei ole varaa maksaa päivärahoja ja matkakorvauksia.
Toisin on ulkomaisen työntekijän kohdalla – tsekkiläinen tai bulgarialainen tulee työehtosopimuksen minimipalkalla ja ammattitaidolla tekemään nämä työt. Hän suostuu myös asumaan kymmenen neliön parakkikodissa.

Suomalainen ammattimies ei ota vastaan tarjottuja töitä, koska ei saa aina edes tietoa näistä avoimista paikoista. Tähän vaikuttavat henkilötietosuojalaki ja työvoimatoimistot itse.
Olen sitä mieltä, että kaikkien työttömien tulee saada tieto näistä työpaikoista, joita esimerkiksi vuokratyöfirmat tarjoavat. Tästä ei tulisi saada sanktiota, jos työtä ei ota vastaan. Valtio voisi tarjota työn perässä liikkuville reissusetelin ja velvoittaa kunnat auttamaan työttömän uuden asumisen järjestämisessä, jos tämä muuttaa työllistyäkseen.
Keski-Suomessa on pitkäaikaistyöttömiä yli 800 enemmän kuin vuosi sitten, ja yli vuoden työttömänä olleita oli runsaat 8 500. Heistä yli puolet ovat olleet työttömänä yli kaksi vuotta. Silti ammattiliitot puolustavat historiassa ansaittuja keskituntiansiotasoja ja suosittelevat, että työvoimaviranomaiset tarjoavat jäsenilleen lähinnä vakinaisia tehtäviä.
Miten vakinaisia töitä tarjotaan, jos näitä ei enää ole? Tosin kohta meillä ei ole ammattimiehiäkään.
Miten nuorempi sukupolvi pääsee näihin töihin opettelemaan, jos siihen ei anneta tilaisuutta kouluttautua? Tulevaisuudessa teollisuuden työpaikkoihin on varmaankin hakeuduttava muihin maihin, jos homma ei meillä muutu.

Nyt olisi mahdollista tehdä ratkaisuja, että edes puolet työväestä otettaisiin Suomesta. Tilaajan, kunnan, oppilaitosten, verottajan ja liittojen pitäisi nähdä tässä yhteinen etu. Vielä ehtisi kouluttamaan tekijöitä.
Olen vakuuttunut, että 450 000 työttömän joukosta löytyy pari tuhatta innokasta, jotka voitaisiin auttaa työn syrjään kiinni. Muuten ihmisten koko asenne työntekoon voi muuttua. Taloudellinen niukkuus ja sosiaalinen syrjäytyminen romahduttaa toimintakyvyn.
Vaikka halua Suomeen kohdistuviin investointeihin tai tuotannollisen toiminnan palauttamiseen löytyykin, ei systeemi tällä hetkellä siihen kannusta. Systeemi on itse este.

Kirjoittaja on kansanedustaja (kok.) ja liikemies.

Kommentit

  • Kysynpä vaan

    Montako päivää Harkimo on asunut kymmenen neliön parakki”kodissa” ja ollut kiitollinen surkeaan palkkaan?

  • Kysynpä vaan

    Aivan totta, systeemi on mätä. Ihmisiä saa kohdella kuinka huonosti tahansa.

  • Tosiasioista tulisi kertoa kansalaisille

    Tähän juttuun pitäisi sisältää seuraava suomalaisia veronmaksajia koskeva tieto: Kun ulkomaalainen käy Suomessa töissä, on hänen perheensä oikeutettu Suomesta maksettaviin perhe-etuuksiin, lapsilisiin, kotihoidon tukiin ja vanhempainpäivärahaan. Tämä nostaa työn hintaa ja on tietynlaista yritystukea veronmaksajilta ulkomaille. Siis vaikka perhe ei koskaan olisi edes käynyt Suomessa, nämä tuet maksetaan. Tämä on osa Eu-hölmöyksiä ja maksaa.

Jätä kommentti

*