Vaalilupaukset – ja kuinkas sitten kävikään?

Pian alkaa taas vaalilu­pausten aika. Antti Rinne (sd.) avasi pelin lupaamalla eläkkeiden korotuksia, mikä onkin hyvä tavoite. Mutta ennen kuin lupausrumba käy täyteen tanssiin, on hyvä hetki katsoa taaksepäin. Mitä luvattiin ennen viime vaaleja – ja kuinkas sitten kävikään?

Ennen vuoden 2015 vaaleja Juha Sipilä (kesk.) esiintyi miehenä, joka on yrittäjien asialla. Yrittäjien tilaisuuksissa hän lupasi laittaa asiat kuntoon. Pääministeriksi sittemmin valittu Sipilä antoi vaalilupauksensa Ylen vaalikoneessa 16.3.2015: Velaksi elämisen on loputtava, kokonaisveroastetta ei voi enää nostaa ja keskusta haluaa tuoda poliittiseen päätöksentekoon enemmän tulosvastuullisuutta. Lupaukset päättyivät sanoihin: ”Katteettomia vaalilupauksia ei pidä antaa. Ne omalta osaltaan rapauttavat uskoa poliittiseen järjestelmään.”
Sipilä ei olisi vuonna 2015 leikannut menoja kuntien ja valtion taloutta tasapainottaakseen, vaan ensisijaisiksi keinoiksi hän näki talouskasvun ja 200 000 uuden työpaikan synnyttämisen yksityiselle sektorille kymmenessä vuodessa. Vaalikauden alussa pääministerimme peräänkuulutti tuottavuuden parantamista sekä suurten rakenteellisten uudistusten – kuten soten – tekemistä. Kuten kokoomus, Sipilä uhkui uudistuksia, jotta työn vastaanottamisen kynnys madaltuu, ja että työntekijän pitäisi voida tehdä eri pituisia työpäiviä. Tällainenhan ei ole mahdollista, ellei yleissitovia työehtosopimuksia pureta ja paikallista sopimista lisätä.
Kokoomuksen vaalitavoitteissa työ piti asettaa etusijalle. Perusajatuksena oli, että helpotetaan yrittäjäksi ryhtymistä ja työllistämistä. Luvattiin uudistaa pk-yrittäjien ja elinkeinonharjoittajien verotusta kohti Viron mallia. Luvattiin vahvistaa koulutusjärjestelmän ja yliopistojen rahoitusta sekä varmistaa kasvuyritysten ja tutkimuksen ja kehityksen rahoitus.

Jokainen tietää, että toisin kävi. Menoja on leikattu, varsinkin koulutusjärjestelmästä oikein kunnolla.
Yrittäjille vaalikausi ei ole tarjonnut kummoisia muutoksia. On saatu aikaan maksuperusteinen arvonlisävero. Tämä on tehokas yrittäjän talouden helpottaja, sillä nykyään maksuajat ovat pitkiä.
Toisekseen hallitus sai aikaan prosenttiperusteisen yrittäjävähennyksen pienille ja keskisuurille yrittäjille. Tämän todellinen nettovaikutus valtaosalle pienyrittäjistä on muutamista kympeistä muutamaan sataan euroon vuodessa. Ei edes mainitsemisen arvoinen saavutus.
Lisäksi yrittäjät hyötyvät työnantajalle kertaluontoisesti maksettavasta 2 500 euron ”vauvakorvauksesta”, kun työntekijä jää vanhempainvapaalle. Tämä on hyvä, sillä se parantaa yrittäjän asemaa naisvaltaisilla aloilla.

Vaalien jälkeinen yhteiskuntasopimus ei imarrellut yrittäjiä. Vuoden 2017 alussa voimaan tulleella kilpailukykysopimuksella uudistettiin työaikalakia, mutta paikallista sopimista ei edelleenkään ole lainsäädännöllä edistetty. Se oli pettymys työpaikkakohtaista sopimista vaaleissa luvanneelle kokoomukselle ja minulle henkilökohtaisesti, sillä yrittäjänä tiedän, että vain työpaikkakohtainen sopiminen olisi todellinen helpotus yrittäjän mahdollisuuteen työllistää.
Kiky-sopimus näkyy työpaikoilla eri tavoin. Toiset joutuvat käymään pyhäpäivinä töissä, toiset istuvat toimistossa vähän kauemmin, ja toisilla mikään ei muuttunut. Hallituksen yhteiskuntasopimus ja kilpailukykyneuvottelut ovat lisänneet eriarvoisuutta työntekijöiden välillä, mutta mitä niistä on jäänyt käteen yrittäjille? Ei juuri mitään.

Vaalikautta on nyt jäljellä vajaa vuosi. Luulenpa, että Sipilä hyvästä aikomuksestaan huolimatta joutuu myöntämään, että vaalilupaukset olivat katteettomia. Velaksi eläminen ei tule loppumaan, eikä yksityiselle sektorille näillä keinoin synny 200 000 uutta työpaikkaa.
Vaikka sote saataisiin aikaan, ei se tule tasapainottamaan kuntien ja valtion taloutta. Päinvastoin. Häviäjänä ovat paitsi Suomi, myös koko poliittinen systeemimme. Sipilän sanoin: katteettomat vaalilu­paukset rapauttavat uskoa poliittiseen järjestelmään.

Kirjoittaja on kansanedustaja (Liike Nyt) ja liikemies.

Kommentit

  • Jonköping

    Kikyn teki liitot ja hallituksella ei ollut siihen, puhuu Sipilä kun tulee puhe Kikyn pakottamisesta.
    Kun taas puhutaan työllisyyden paranemisesta, hallitus kehuu tekemäänsä kikya.
    Asiat ja teot muuttuu, kun hallituksen etu muuttuu.

    Monessa kunnassa Kikyn aikana saa mennä kuntosalille, sählyyn…. Sitten taas isoissa siivousfirmoissa, 10€ tunnissa tienaavat siivoojat joutuvat tekemään 0,5 tuntia palkatonta työtä firmalle, firma tietysti myy ajan asiakkaalle.

  • Kutvonen

    Hjallis aloittelee populismipolitiikkaa kirjoittamalla asian vierestä ja senkin virheellisesti.
    Hallitus, eikä yksin Sipilän ansiosta, on saavuttanut tärkeimmät tavoitteensa: työllisyysasteen nousun 72 prosenttiin. Tavoite, jota kaikki oppositiopuolueet, Ylen talousasiantuntijat, HS ja iltapäivälehtien “talousviisaat” pitivät ääneen lausuttuna täysin mahdottomina saavuttaa. ( Ai niin, Hjallishan ei tainnut viihtyä takarivillä -sananmukaisesti Taavina ). Valtion velkaantuminen on taittunut, uusia työpaikkoja on viimeisen vuoden aikana syntynyt 90.000, Suomen kilpailukyky on parantunut ja vienti vetää.
    Silti Harkimolla on otsaa väittää, ettei hallitus olisi toteuttanut lupauksiaan.

  • Sveitsin mamu

    Poliittisen järjestelmämme ongelma on se, että poliittiselta voimalta puuttuu vastavoima.

    Suorassa demokratiassa sellainen takaisinkytkentä on sisäänrakennettuna.

    Siksi sveitsiläinen politiikka ei pääse leijailemaan minkäänlaisiin ideologisiin sfääreihin, vaan kansalla on tarvittaessa mahdollisuus pudottaa idealistit takaisin maanpinnalle.

    Seurauksena tästä lait ovat selkeitä, julkiset palvelut toimivia, yhteiskunnan kulut kohtuullisia ja nuorisotyöttömyyskin alle kolme prosenttia.

  • Suomalainen

    Ettei vaan Hjallista olisi pantu aiheuttamaan kaaosta Suomen politiikkaan ( trolli ) , koska taloudellisesti hän on puudelin roolissa Gennadi Timtshenkon ja Roman Rotenbergin talutusnuorassa.

  • repolainen

    Hjalliksen mielikuvitus laukkaa taas aivan jossain muualla kuin niissä asioissa, jotka olisi hänenkin pitänyt selvittää hakeutuessaan kansanedustajaksi. Kun ei ymmärrä, niin haukkuu muita. Käyttäytyy aivan samoin kuin oppositio. Keisariksi keisarin paikalle haluaa, mutta ensin pitää todellakin muuttaa käyttäytymistään ja ajatuksiaan asioitten hoidosta valtakunnan tasolla Eduskunnassa. Ei siis mitään tolkkua. Kunhan vain nostaa suurta liksaa tekemättä mitään tai saamatta mitään aikaan.

  • kyllästyttää tällainen

    Harkimosta on tullut samanlainen hallituksen arvostelija kuin mitä oppositio on jota suuresti ihmettelen.On varmaan huomannut että kun arvostelee hallitusta vähän kaikesta niin kannatus on taattu kansan keskuudessa.Nyt arvostelee Sipilää ja latelee kakenlaista mitä Sipilä on mukamas luvannut ja kaikissa näissä on muka pettänyt.Minä en ole kuullut Sipilän muuta luvanneen kuin laitetaan Suomi kuntoon ja sen lupauksen hän on lunastanut sata prosenttisesti.

  • Sipilä ja sopulit

    Harkimo puhuu täyttä asiaa. Ikävä tosiasia Suomessa on se, että nykyisestä hallituksesta ja eduskunnasta ei näytä löytyvän ainuttakaan ministeriä saati kansanedustajaa, joka edustustehtävänsä lisäksi ei olisi tavalla tai toisella sotkeutunut tai mukana kaikkissa näissä SOTE-, maakuntahallintohimmeli-, yms. bisneksissä. Jääviyskysymykset sekä sukulaisten ja kavereiden suosiminen virkanimityksissä ovat näille nykyisille veijareille täysin sivuseikka.

    Oma lukunsa on nykyisen hallituksen ja johtavien virkamiesten suoranainen valehtelu kansalaisille. Otetaan esimerkiksi maassa harjoitettu työllisyys- ja koulutuspolitiikka, joka perustuu puhtaaseen ideologiaan, mutu-tuntumaan sekä uskotaan ja toivotaan-politiikkaan – unohtamatta tietenkään vahvaa eri intressipiirien lobbausta työ- ja elinkeinoministeriössä, koska monen “konsulttifirman” liiketoiminnan perustana on puhtaasti julkinen rahoitus.

    Tämän hetkinen parku ja huuto Suomea kohdanneesta “suuresta työvvoimapulasta” alalla kuin alalla on taitava vedätys. Maassa on edelleen massatyöttömyys, jonka seurauksena työttöminä on edelleen monipuolisen koulutuksen saaneita ja työelämässä jo pitkäänkin palvelleita eri alojen osaajia – myös eri teollisuuden aloilta, ICT/IT-alalta eri tehtävistä sekä ohjelmistotuotannon parista. Jostain kumman syystä nämä osaajat eivät kelpaa yrityksiin, vaikka joukossa on myös niinkin raflaaville aloille, kuten kyberturvallisuuden tehtäviin sekä IoT-järjestelmiin jatkokouluttautuneita ICT/IT-alan monipuolisia osaajia.

    Sipilän horinat 72% työllisyysasteen saavuttamisesta ovat puhdasta tilastokikkailua ja puheet vain 240 000 työttömän määrästä suorastaan Pohjois-Korean kriteereillä muokattuja “tilastoja”.

    Otetaan pari esimerkkiä.

    Case 1. Tilastoarvauskeskuksen mukaan päätoiminen työtön ja työtä oikeasti hakeva ihminen ei ole tilastoissa työtön, mikäli on tehnyt kuukauden aikana vähintään yhden (1) tunnin töitä. Tästä on kuitenkin hyvin pitkä matka kokopäivätyöhön ja itsenäiseen toimeentuloon – ilman yhteiskunnan tukia! Todellisuudessa suuri osa ihmisistä on edelleen oikeasti työttöminä. Kuitenkin tilastoissa tilanne saadaan näyttämään hyvältä.

    Case 2. TE-toimistolta on jälleen kerran löytynyt runsaasti rahaa työttömille järjestettävään päivähoitotoimintaan. Uusin “pilottihanke” … kaikkien aikaisempien “pilottihankkeiden” lisäksi on järjestää esimerkiksi Pirkanmaalla 700:lle työttömälle “Loistouralle!” -puuhasteluprojekti, jonka toteutuksesta vastaa muutama “konsulttifirma”. Ja yllätys – parin konsulttifirman bisneksen muodostavat yksinomaan julkishallinnon tilaamat koulutukset sekä kotouttaminen!

    Terve näkee tästä suoraan, että mitään konkreettista tältä pohjalta näillä “konsulttifirmoilla” ei ole tarjota kokeneille, esimerkiksi metalli-, konepaja- tai sähköteollisuuden tai ICT/IT-sektorin tehtävissä palvelleille ihmisille, joiden ammatillisen osaamisen perusedellytys on konkreettinen ammattitaito, jota ei saavuteta sosiaalisessa mediassa ja pilipali-koulutuksissa hengailemalla. Samaan aikaan tässä hankkeessa keskitytään työnhaun itsestäänselvyyksiin, kädestä kiinni pitämiseen sekä väriliiduilla piirtämiseen.

    Mitään konkreettista ja oikeasti työllistymistä palvelevaa apua tämäkään “pilottihanke” ei tarjoa niille ihmisille, joille omatoiminen työn hakeminen on itsestäänselvyys. Ihmisille, jotka tähänkin asti ovat itse hakeneet ja kovalla vaivalla saaneet kaikki aikaisemmat työpaikkansa, koska valtio-johtoisesta – lähinnä työttömiä syyllistävästä TE-toimistosta ei ole ennenkään todellista apua herunut. TE-toimistossa kyetään juttelemaan vain “piilotyöpaikoista” ilman käytännön konkretiaa saati toimenpiteitä, joista työnhakijälle olisi käytännön hyötyä. Merkille pistävää on se, että kaikki nämä “pilottihankkeeseen” valitut ihmiset – siis tässä esimerkissä kaikki hankkeen ajan työttömänä olevat 700 ihmistä ovat samaan aikaan poissa Tilastokeskuksen työttömien tilastoista, koska ovat TE-toimiston “toimenpiteiden kohteena”. Näin on saatu aikaiseksi Sipilän Heureka-oivallus eli taas 700 ihmistä on kadonnut pois virallisista tilastoista ja “työllisyys” on kasvanut “kohisten”.

    Huolestuttavinta nykytilanteessa on se, että Suomesta on kadonnut kokonaan tutkiva journalismi sekä julkisuudessa “faktoina” ilmoitettujen asioiden todenperäisyyden tutkiminen ja varmistaminen. Tilalle on tullut tiedotusvälineestä toiseen siirtyvä copy-et-paste-journalismi.

    Nykyisessä Suomea kohdanneessa “suuressa työvoimapulassa” on ihmeellistä se, että koulutetut todelliset työnhakijat eivät saa yrityksiltä juurikaan vastauksia tekemiinsä hakemuksiin. Tilanne on ristiriitainen samaan aikaan, kun maassa pitäisi olla “suuri työvoimapula” kaikenlaisista osaajista – jopa siinä määrin, että rajat pitäisi avata seppoisen selälleen hallitsemattomalle työperäiselle maahanmuutolle.

  • Pirjo

    Silmään tarttui lause: Ei pidä antaa katteettomia vaalilupauksia. Itseäni kiinnostaa, miksi kukaan politiikko ei reagoi vanhustenhoidon ala-arvoiseen tilaan. Aina todetaan, että asia pitäisi saattaa päättäjien korviin. Tarkoittaako tämä, että he muka eivät tiedä.? Kysymyshän on arvomaailmasta. Välittämisestä. Kyllä päättäjät tietävät. Olen varma, että se ihminen saisi äänivyöryn, joka profiloituisi oikeasti tämän asian eteenpäin viejäksi. Ei puheita vaan tekoja. Ei mistään jäähallin huipulta eikä taidemuseon katolta, ihan vaan täältä ruohonjuuritasolta, kentältä, missä tavalliset tavikset yrittävät selvitä päivästä toiseen. Kuka pitää heikompien puolta, niiden, jotka eivät itse voi puolustaa itseään? Onko se….?

Jätä kommentti

*