Vaalilupaukset – ja kuinkas sitten kävikään?

Pian alkaa taas vaalilu­pausten aika. Antti Rinne (sd.) avasi pelin lupaamalla eläkkeiden korotuksia, mikä onkin hyvä tavoite. Mutta ennen kuin lupausrumba käy täyteen tanssiin, on hyvä hetki katsoa taaksepäin. Mitä luvattiin ennen viime vaaleja – ja kuinkas sitten kävikään?

Ennen vuoden 2015 vaaleja Juha Sipilä (kesk.) esiintyi miehenä, joka on yrittäjien asialla. Yrittäjien tilaisuuksissa hän lupasi laittaa asiat kuntoon. Pääministeriksi sittemmin valittu Sipilä antoi vaalilupauksensa Ylen vaalikoneessa 16.3.2015: Velaksi elämisen on loputtava, kokonaisveroastetta ei voi enää nostaa ja keskusta haluaa tuoda poliittiseen päätöksentekoon enemmän tulosvastuullisuutta. Lupaukset päättyivät sanoihin: ”Katteettomia vaalilupauksia ei pidä antaa. Ne omalta osaltaan rapauttavat uskoa poliittiseen järjestelmään.”
Sipilä ei olisi vuonna 2015 leikannut menoja kuntien ja valtion taloutta tasapainottaakseen, vaan ensisijaisiksi keinoiksi hän näki talouskasvun ja 200 000 uuden työpaikan synnyttämisen yksityiselle sektorille kymmenessä vuodessa. Vaalikauden alussa pääministerimme peräänkuulutti tuottavuuden parantamista sekä suurten rakenteellisten uudistusten – kuten soten – tekemistä. Kuten kokoomus, Sipilä uhkui uudistuksia, jotta työn vastaanottamisen kynnys madaltuu, ja että työntekijän pitäisi voida tehdä eri pituisia työpäiviä. Tällainenhan ei ole mahdollista, ellei yleissitovia työehtosopimuksia pureta ja paikallista sopimista lisätä.
Kokoomuksen vaalitavoitteissa työ piti asettaa etusijalle. Perusajatuksena oli, että helpotetaan yrittäjäksi ryhtymistä ja työllistämistä. Luvattiin uudistaa pk-yrittäjien ja elinkeinonharjoittajien verotusta kohti Viron mallia. Luvattiin vahvistaa koulutusjärjestelmän ja yliopistojen rahoitusta sekä varmistaa kasvuyritysten ja tutkimuksen ja kehityksen rahoitus.

Jokainen tietää, että toisin kävi. Menoja on leikattu, varsinkin koulutusjärjestelmästä oikein kunnolla.
Yrittäjille vaalikausi ei ole tarjonnut kummoisia muutoksia. On saatu aikaan maksuperusteinen arvonlisävero. Tämä on tehokas yrittäjän talouden helpottaja, sillä nykyään maksuajat ovat pitkiä.
Toisekseen hallitus sai aikaan prosenttiperusteisen yrittäjävähennyksen pienille ja keskisuurille yrittäjille. Tämän todellinen nettovaikutus valtaosalle pienyrittäjistä on muutamista kympeistä muutamaan sataan euroon vuodessa. Ei edes mainitsemisen arvoinen saavutus.
Lisäksi yrittäjät hyötyvät työnantajalle kertaluontoisesti maksettavasta 2 500 euron ”vauvakorvauksesta”, kun työntekijä jää vanhempainvapaalle. Tämä on hyvä, sillä se parantaa yrittäjän asemaa naisvaltaisilla aloilla.

Vaalien jälkeinen yhteiskuntasopimus ei imarrellut yrittäjiä. Vuoden 2017 alussa voimaan tulleella kilpailukykysopimuksella uudistettiin työaikalakia, mutta paikallista sopimista ei edelleenkään ole lainsäädännöllä edistetty. Se oli pettymys työpaikkakohtaista sopimista vaaleissa luvanneelle kokoomukselle ja minulle henkilökohtaisesti, sillä yrittäjänä tiedän, että vain työpaikkakohtainen sopiminen olisi todellinen helpotus yrittäjän mahdollisuuteen työllistää.
Kiky-sopimus näkyy työpaikoilla eri tavoin. Toiset joutuvat käymään pyhäpäivinä töissä, toiset istuvat toimistossa vähän kauemmin, ja toisilla mikään ei muuttunut. Hallituksen yhteiskuntasopimus ja kilpailukykyneuvottelut ovat lisänneet eriarvoisuutta työntekijöiden välillä, mutta mitä niistä on jäänyt käteen yrittäjille? Ei juuri mitään.

Vaalikautta on nyt jäljellä vajaa vuosi. Luulenpa, että Sipilä hyvästä aikomuksestaan huolimatta joutuu myöntämään, että vaalilupaukset olivat katteettomia. Velaksi eläminen ei tule loppumaan, eikä yksityiselle sektorille näillä keinoin synny 200 000 uutta työpaikkaa.
Vaikka sote saataisiin aikaan, ei se tule tasapainottamaan kuntien ja valtion taloutta. Päinvastoin. Häviäjänä ovat paitsi Suomi, myös koko poliittinen systeemimme. Sipilän sanoin: katteettomat vaalilu­paukset rapauttavat uskoa poliittiseen järjestelmään.

Kirjoittaja on kansanedustaja (Liike Nyt) ja liikemies.

Kommentit

  • Jonköping

    Kikyn teki liitot ja hallituksella ei ollut siihen, puhuu Sipilä kun tulee puhe Kikyn pakottamisesta.
    Kun taas puhutaan työllisyyden paranemisesta, hallitus kehuu tekemäänsä kikya.
    Asiat ja teot muuttuu, kun hallituksen etu muuttuu.

    Monessa kunnassa Kikyn aikana saa mennä kuntosalille, sählyyn…. Sitten taas isoissa siivousfirmoissa, 10€ tunnissa tienaavat siivoojat joutuvat tekemään 0,5 tuntia palkatonta työtä firmalle, firma tietysti myy ajan asiakkaalle.

  • Kutvonen

    Hjallis aloittelee populismipolitiikkaa kirjoittamalla asian vierestä ja senkin virheellisesti.
    Hallitus, eikä yksin Sipilän ansiosta, on saavuttanut tärkeimmät tavoitteensa: työllisyysasteen nousun 72 prosenttiin. Tavoite, jota kaikki oppositiopuolueet, Ylen talousasiantuntijat, HS ja iltapäivälehtien “talousviisaat” pitivät ääneen lausuttuna täysin mahdottomina saavuttaa. ( Ai niin, Hjallishan ei tainnut viihtyä takarivillä -sananmukaisesti Taavina ). Valtion velkaantuminen on taittunut, uusia työpaikkoja on viimeisen vuoden aikana syntynyt 90.000, Suomen kilpailukyky on parantunut ja vienti vetää.
    Silti Harkimolla on otsaa väittää, ettei hallitus olisi toteuttanut lupauksiaan.

  • Sveitsin mamu

    Poliittisen järjestelmämme ongelma on se, että poliittiselta voimalta puuttuu vastavoima.

    Suorassa demokratiassa sellainen takaisinkytkentä on sisäänrakennettuna.

    Siksi sveitsiläinen politiikka ei pääse leijailemaan minkäänlaisiin ideologisiin sfääreihin, vaan kansalla on tarvittaessa mahdollisuus pudottaa idealistit takaisin maanpinnalle.

    Seurauksena tästä lait ovat selkeitä, julkiset palvelut toimivia, yhteiskunnan kulut kohtuullisia ja nuorisotyöttömyyskin alle kolme prosenttia.

  • Suomalainen

    Ettei vaan Hjallista olisi pantu aiheuttamaan kaaosta Suomen politiikkaan ( trolli ) , koska taloudellisesti hän on puudelin roolissa Gennadi Timtshenkon ja Roman Rotenbergin talutusnuorassa.

  • repolainen

    Hjalliksen mielikuvitus laukkaa taas aivan jossain muualla kuin niissä asioissa, jotka olisi hänenkin pitänyt selvittää hakeutuessaan kansanedustajaksi. Kun ei ymmärrä, niin haukkuu muita. Käyttäytyy aivan samoin kuin oppositio. Keisariksi keisarin paikalle haluaa, mutta ensin pitää todellakin muuttaa käyttäytymistään ja ajatuksiaan asioitten hoidosta valtakunnan tasolla Eduskunnassa. Ei siis mitään tolkkua. Kunhan vain nostaa suurta liksaa tekemättä mitään tai saamatta mitään aikaan.

  • kyllästyttää tällainen

    Harkimosta on tullut samanlainen hallituksen arvostelija kuin mitä oppositio on jota suuresti ihmettelen.On varmaan huomannut että kun arvostelee hallitusta vähän kaikesta niin kannatus on taattu kansan keskuudessa.Nyt arvostelee Sipilää ja latelee kakenlaista mitä Sipilä on mukamas luvannut ja kaikissa näissä on muka pettänyt.Minä en ole kuullut Sipilän muuta luvanneen kuin laitetaan Suomi kuntoon ja sen lupauksen hän on lunastanut sata prosenttisesti.

Jätä kommentti

*