Valehtelun kulttuuri jäytää sielua

Mulla on takana kaksi avioeroa. Se jopa vähän hävettää edelleen. Kyllä minä sen ymmärrän, että ero ihmissuhteesta on joskus väistämätöntä eikä sitä tarvitse hävetä. Mutta minua harmittaa erityisesti siksi, että molemmilla kerroilla olen rikkonut lupauksen.
Ne olivat kaiken päälle kirkossa annettuja lupauksia. Suren niiden pettämistä.
Kai tämäkin tunne on pohjimmiltaan henkistä perintöä omalta isältäni. Hän korosti aina, että jos jotain lupaa, se lupaus täytyy pitää. Niin hän teki omassa elämässään. Ja piti myös lupauksen rakastaa äitiäni myötä- ja vastamäessä.

Politiikassa olen yhtäkkiä tullut maailmaan, jossa lupauksia ei tarvitsekaan pitää. Se jäytää sielua. Ainahan on ollut kritiikkiä, että poliitikot lupaavat mahdottomia – mutta nyt olen nähnyt omin silmin, että se on totisinta totta. Meemeiksi asti internetissä muuttuneet ”Koulutuksesta ei leikata” -kuvat viime eduskuntavaalien alta ovat paitsi kiusallisia niissä poseeraaville poliitikoille, myös hengenvaarallisia demokratialle. Ei ihme, että luottamus politiikkaan karisee.
Yritän sanoa ennen kaikkea sitä, että en yksinkertaisesti ymmärrä, miksi poliitikot toimivat näin. Sitä tehdään täysin tietoisesti. Jotenkin se näyttää kuuluvan maan tapaan. Miksi niin harvalla on selkärankaa olla lupaamatta turhia? Voitaisiinko tehdä joku yhteinen sopimus, että puhutaan tästä lähtien vähän varovaisemmin? Kun nykyään on vähemmistöille kehitettyjä ”turvallisia tiloja”, niin voisiko eduskunnassa olla vaikka joku pieni nurkkaus, jossa ei lupailtaisi äänestäjille kuuta taivaalta?

Tietysti jopa minä ymmärrän, että vaaleissa käydään kovaa kisaa vallasta ja kiusaus liioitella oman puolueen mahdollisuuksia on suuri. Silti tämä politiikkaan pesiytynyt kulttuuri ihmetyttää. Näyttää myös olevan niin, että äänestäjät ovat siihen niin tottuneita – menneet valeet eivät aina näytä vähentävän poliitikkojen suosiota. Ehkä kyse on siitä, että ihmiset eivät enää välitä. Äänestävät vain tottumuksesta sen kummemmin seuraamatta politiikkaa. Sekään ei tiedä hyvää. Meillä on jo sukupolvia, joilla sitä tottumusta ei ole. Kun heistä tulee enemmistö, meillä on surkea päätöksentekojärjestelmä, johon kukaan ei usko. Siihen suuntaan Suomea ei kannata viedä. Pidetään siis lupauksemme!

Kommentit

  • Sanna Oksman

    Minä olen ajatellut jo muutamia vuosia niin, että heti, kun löytyy poliitikko joka lahjoittaa vaalikampanjaan varatut rahat suoraan johonkin suomalaiseen ihmisiä auttavaan kohteeseen joka oikeasti tarvitsisi varoja kipeästi niin äänestän häntä ja kehoitan muita tekemään samoin. Kyllästyttää aina lukea otsikoita siitä, että kuka käytti ja minkä verran kampanjaansa jossa luvataan ns. ominpäin vaikka ja mitä.

  • Sari Laine

    Kyllä ihmiset välittää, äänestäjiä ottaa päähän puuta-heinää puhuvat poliitikot, ja tämä luku näkyy nukkuvissa, jotka eivät viitsi vaivautua äänestyspäivinä uurnille valitsemaan itselleen paltureja suoltavia satusetiä ja -tätejä seuraaviksi vuosiksi.

Jätä kommentti

*