Yhden jääkauden loppu

Jääkiekko elää murroskautta. Sen merkitys on maailmankaikkeuden kannalta pieni, mutta suomalaisen jääkiekkoilun kannalta suuri. Onhan kyse pelistä, joka on Suomessa noussut lähes kansallislajiksi. Mutta minkälainen on sen tulevaisuus? Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei välttämättä ruusuinen: esimerkiksi katsojaluvut laskevat.
Ensi vuoden alusta lähtien Suomen jääkiekkoliitto elää uuden puheenjohtajan alaisuudessa. Paljon on hänellä tehtävänä, jotta laji säilyttää asemansa. Mitä sitten pitäisi tehdä ja kuka pitäisi valita puheenjohtajaksi? Siinä on kaksi vaikeaa kysymystä, joihin edes minulla – jolla yleensä on kyllä vahva mielipide aika moneenkin asiaan – ole mitään yksiselitteistä vastausta.

Ainahan voi lähteä vertailusta Ruotsiin, niinhän jääkiekossa on tavattu tehdä. Ja meneehän Ruotsissa lajilla paljon paremmin. Suuri syy tähän on mielestäni se, että siellä on kova kilpailu. Kansallinen pääsarjataso ja sen alapuolella oleva sarja voivat hyvin, koska molemmissa on iso vääntö tippumisesta ja noususta. Kun pääsarjasta voi pudota ja alemmasta nousta pääsarjaan, jokainen ottelu on merkityksellinen. Siellä ei ole mitään suljettua sarjaa, niin kuin meillä.
Suomessa liigaan on nostettu monta uutta joukkuetta, Se on sinänsä hyvä, koska niin saadaan lajia levitettyä. Mutta koska joukkueita on niin paljon, vaikuttaa se myös tasoon. Ja kun sarja on suljettu, etenkin kauden lopussa tulee monta merkityksetöntä ottelua. Asian pitäisi olla päinvastoin – loppukaudesta jokaisen ottelun pitäisi olla tärkeä. Eihän divari voi voida hyvin, kun voittajalla ei ole merkitystä.
Urheilu lähtee aina kamppailusta ja halusta päästä yhä korkeammalle tasolle. Laji kuin laji kaipaa paikallisia koitoksia, joissa oman kylän pojilla tai sinne kulkeutuneilla, oman paikkakunnan väriä kantavilla pelaajilla on mahdollisuus nostaa joukkue aina vain ylemmäs.

Nämä ovat tietysti vain osa totuutta. Totta kai pitää myös kehittää markkinointia ja ottelutapahtumia. Helppoa ei sekään ole. Esimerkiksi Jokereiden kohdalla teimme todella huikean suuret alkuinvestoinnit. Tällä kaudella teemme yli 10 miljoonan euron tappiot – mutta olemme myös saavuttaneet oman asemamme ja yli 10 000 katsojan keskiarvon. Silti vaikeudet jatkuvat: myös Venäjälle asetetut talouspakotteet ovat vaikeuttaneet toimintaa. Mutta kaikesta on tähänkin asti selvitty. Pakon edessä pystyy myös kotimainen liiga uusiutumaan, siihen uskon.

Kalervo Kummola on tehnyt loistavaa työtä liiton puheenjohtajana. Hänenlaistaan rautakansleria tuskin enää löytyy. Veikkaan, että monella tulee vielä Kalea ikävä – varsinkin lehdistöllä… Kenet sitten pitäisi valita? Kaikki ehdokkaat ovat hyviä ja varmasti pystyisivät tehtävää hoitamaan. Itse ajattelen, että ehkä Heikki Hiltunen olisi kuitenkin paras. Hänellä on kokemusta sekä kiekosta että liike-elämästä. Mutta valitaan kuka vain, toista Kummolaa ei saada. Saadaan taatusti erilainen johtaja. Hänen ja hienon lajin puolesta toivon, että uusi aika on myös menestyksen aika.

Kommentit

  • KimmoLeinonen

    Kun ei Liigankaan voittajalla ole merkitystä, niin miksi Divarin voittajalla pitäisi olla? Ei Liigastakaan voi nousta minnekään.

    KHL:n voittajasta puhumattakaan.

    Ja NHL-mestarikin taitaa joutua pakertamaan samaa sarjaa edelleen.

    Melkoinen logiikka Amandan sedällä, mutta tyhmä kansa kehrää.

Kommentointi on suljettu.