Itä ja länsi kohtaavat. Kohtaavatko vapaus ja vastuu?

Oma riittämättömyyden tunne ja avuttomuus painaa. Syvällä mielessä on tunne hyvyydestä, ilosta, kauneudesta, henkisyydestä. Tarvitsen mielekkyyttä olemassaolooni, elämääni ja ympäröivään maailmaani. Tarvitsen anteeksiantoa, tukea ja turvaa.
Missä on hyvä, oikeudenmukainen, anteeksiantava Jumala?

risti 2

Tämä jumalkaipuu on ihmiseen rakennettu aina kehityksen alkuvaiheista asti.
Jumalat ovat muuttuneet. Ennen kun luonnon ilmiöille ei tiedetty selitystä, olivat ne ihmeitä. Tarvittiin monia jumalia suojelemaan. Kun mystiikka ja taikausko väistyivät oppimisen ja tiedon lisääntymisen myötä, valtaosa uskoo yhteen jumalaan, joko kristinuskon Jumalaan tai islamin Allahiin.
Tiede tutkii maailmankaikkeutta, ihmistä, ainetta ja hyvä niin, mutta uskoa se ei voi selittää eikä korvata. Järkevä “robotti-ihminen” ei ole syrjäyttänyt uskontoa aikojen saatossa. Tosin tieteellinen maailmankäsitys tai filosofia voivat muodostua uskonnoiksi.

siveltimet

Vaikka taustalla on yhteinen ihmisen ominaisuus ja tarve kohti ylevyyttä ja hyvää, miksi juuri uskonnot ovat aiheuttaneet suurinta kärsimystä ja pahaa? Miksi juuri nyt käydään uskonnon nimissä sotia, tapetaan, raiskataan, ollaan maanpaossa? Miksi Isis on mielestämme tämän päivän Saatana, joka on kukistettava?
Miksi me vastaamme pahaan pahalla, vihaan vihalla? Heittelemme polttopulloja, kerromme omia ennakkoluulojamme totuutena, asetumme omiin poteroihimme?
Kysyn, ovatko taustalla pettymysten ja hylkäämisten aiheuttamat vihan tunteet? Onko kysymys kyvyttömyydestä ratkaista omaa pahaa oloa? Pakahtuminen purkautuu toiminnaksi, naamioituu omien arvojen puolustamiseksi?

hyvä ja paha

Historian professori Jukka Korpela on pohtinut itäisen ja läntisen maailman eroja. Hän sanoo Savon Sanomien artikkelissa “Velvollisuus puhua” 2.1.2016:
” Olen alkanut ymmärtää, että toisilla meistä on hyvin vähän loogisia perusteluita teoilleen. Kun hizbollah-terroristi ampuu raketin, hän tietää, että siviilit kuolevat ja syntyy vastaiskuja. Hän ei ajattele seurauksia, koska hänelle Jumalan lait ovat ehdottomia ja että jos hän ei noudata lakeja, Jumala kostaa.

itä ja länsi

Idän ja lännen arvomaailmat ovat jatkuvalla törmäyskurssilla, vaikka meillä on yhteiset juuret.
Kun lännessä kaikki perustuu lakeihin, kansallisvaltioihin, tieteeseen ja järkeen, ollaan idässä oltu uskollisia heimoyhteisölle. Hallitsija on edustanut jumalaa ja mystiikkaa on arvostettu enemmän kuin luonnontieteitä.
Ihmisoikeudet, yksilö ja oikeus omaan mielipiteeseen ovat Korpelan mukaan puhtaasti länsimaisia ominaisuuksia. Idässä on moraalitonta haluta itselleen jotain.”

kiteet

“Vaikka pyhän perässä vaeltaminen saattaa näyttäytyä länsimaalaisille hassuna, emme voi pitää heitä tyhminä tai yksinkertaisina, sillä se on heidän totuutensa.

Pakolaisvyöryn ja pommi-iskujen maailmassakin on syytä muistaa, että suurin osa islaminuskoisista on rauhanomaisia ja maallistuneita, niin myös Suomeen tulleet pakolaiset.”

“Vaikka maailmalla myrskyää, Korpela sanoo idän ja lännen välisten erojen vähentyneen. Menemme kohden rauhallisempia aikoja, mutta se ei tapahdu hetkessä. Tietoisuus hyvän ja pahan käsitteistä leviää hitaasti. Se vie noin tuhat vuotta.”

taivas

On hyvä ymmärtää maahanmuuttajien ja pakolaisten taustat, kulttuurin, mistä ponnistavat. Kunnioittaa heitä ihmisinä. Näyttää käytännössä, mitä ihmisoikeudet ja toisen kunnioittaminen tarkoittavat, tutustua keskustellen ja ottaa mukaan yhteiskuntaamme, arkeemme. Puhumme kotouttamisesta. Sanan lähtökohtana on sana koti. Tavoitteena on että he voisivat rakentaa oman fyysisen ja henkisen kotinsa rinnallamme, “elää maassa maan tavalla”.

valo jää

Istun keskipäivällä tyhjässä kirkossa, katselen jääkiteiden ja valon muodostamia taideteoksia ikkunoissa. Hiljaisuus ja rauha puhuvat.
Raamattu kertoo Jumalan ilmoittaneen nimekseen: ”minä olen se joka olen”. Eikö se voisi olla kaikkien uskontojen Jumalan nimi? Epäilen, että valjastamme oman Jumalamme ihmisen kokoiseksi, hallittavaksi.

Näen vuoren, jota me kaikki kiipeämme, kukin omaa polkuamme. Ylhäällä odottaa iankaikkisuus. Ja Jumala katselee lastensa taapertamista, välillä hymyilee, välillä suree, miettii: vapaa tahto, sen minä annoin lahjaksi, mutta jospa ymmärtäisitte, että vapauteen liittyy myös vastuu.

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Kiitos ajatuksia herättävästä tekstistä ja kuvista. Ehkä elämässä ei ole logiikkaa saati järkeä. Sen sijaan ihmisellä on kyky vaihtaa ajatuksia. Se ei kuitenkaan ole ihmiselle kuuluva luontainen ominaisuus, vaan opeteltavissa oleva taito. Kyseistä taitoa voidaan soveltaa tai hyväksikäyttää tekoihin, joiden seuraamukset voivat joko huonontaa tai parantaa elämäntilannetta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kuljemme kohti ajatuksenvaihdon rajoittamista. Miten tähän ilmiöön aina törmätäänkin.

    • Tuula Kyyrönen

      Palaan Jari vielä eka kommenttiisi kykyyn vaihtaa ajatuksia.
      Eikö ensin ole oma ajattelu ja kun syntyy riittävästi samankaltaista ajatusvirtaa, kehittyy yleinen mielipide, joka aikojen saatossa demokratian maailmassa määrittelisi oikeudet ja rajat?
      Mutta eikö jo oman mielipiteen ja maailmankuvan muuttaminen ole vaikeaa? Pysymme laiskasti mieluiten omalla mukavuusalueella. Haemme omia mielipiteitä vahvistavia ajatuksia, vaikka tiedämme, että kasvaminen ja kehittyminen tapahtuu, kun uskallamme pysähtyä tutkimaan vaikeita ja epämiellyttäviltä tuntuvia asioita.
      Totuus lienee, että kasvamme kivun kautta.

  • Tuula Kyyrönen

    Tarkoitatko että menemme omiin poteroihimme?
    Ja että tarvitaan uutta valistusaikaa?

    Kertoisitko tarkemmin, mikä rajoittaa ajattelemista ja mielipiteiden vaihtoa?

  • Jari Holopainen

    Valistuksesta tuskin on apua. Katupartio-ilmiön käynnistyminen kertoo enemmän halusta hakeutua saman henkisten seuraan käsittelemään uhkaa. Sillä tosin olla kielteisiä vaikutuksia yhteiskunnassamme, jos ryhmä ryhtyy käyttäytymään destruktiivisesti, tuhoavasti. Joidenkin mielestä tällaisten ryhmien teoreettinen olemassaolo voi olla jo turvallisuusuhka, joka ryhtyy kärjistämään konflikteja.
    Tausta-ajatus on sen luontoinen, että joko kuulut meihin tai sitten et. Sama ilmiö toistuu useimmissa uskonnoissa, on oikeauskoisia ja vääräuskoisia. Termit voivat olla huonot, mutta niitä näkee käytettävän.
    Kyse voi olla viime kädessä arvostuksista, jotakin arvostetaan, jotakin ei.
    Niin ihmeellistä kuin se onkin, ja vaikka ihmisoikeuksista on sovittu, maallinen valta rajoittaa viime kädessä ilmaisua. Tämä on rakenteessa ilmenevä periaate, joka on turvattu ihmisoikeuksissa. Meillä on ns. hiljaisesti sovittuja käytäntöjä sopivasta ilmaisusta, joiden ylittämistä voidaan ryhtyä rajoittamaan, jopa rankaisemaan. Katupartiointi lienee tällä hetkellä eniten pinnalla oleva ilmiö: sivulauseessa on jo pidempään moitittu ilmiötä. Seuraava vaihe on sanamuotojen koveneminen, jos konflikteja syntyy. Tilannetta voidaan kiristää tarpeen tullen vaikka siten, ettei ulkona voida liikkua tietyn kellon ajan jälkeen.
    Nyt kun kaupat ovat auki 23 asti, tämä voi aiheuttaa erikoisia tilanteita.

  • Tuula Kyyrönen

    Olemme rajalla, Menneeseen ei ole paluuta.
    Olemme hämmentyneitä.

    Demokratia on hidas prosessi, ihmisen muuttuminen kenties vielä hitaampi. Ylilyöntejä tapahtuu, rajoja haetaan.
    Kiellot, määräykset ja käskyt nostavat karvat pintaan. Tarvitsemme kuitenkin rajat, jotka koetaan oikeudenmukaisiksi, tasapuolisiksi ja ymmärrettäviksi.
    Sopiminen tapahtuu keskustellen ja vuorovaikutuksessa, toisiamme kuunnellen.

    Minä uskon, että meitä löytyy kykyä löytää rakentavia ratkaisuja. Olemme sitkeä kansa ja parhaimmillamme vaikeina aikoina,
    Ongelmat ovat vain globaaleja, se onkin toinen juttu.

    Toivotaan viisaita johtajia ja päättäjiä!

  • Helena-Marja

    Viittaat hyvin siihen kuinka tiede selityksineen voi myös muodostua uskonnoksi. Ihminen tarvinnee kuitenkin jonkunlaisen auktoriteetin, silloin kun hän on hylännyt Jumalan auktoriteetin paikalta. Tiedettä voidaan kuitenkin arvioida aika huterana uskontona. Monet sen ‘uskonkappaleista’ ovat muuttaneet muotoaan vuosikymmenten saatossa ja tieteellisen ‘totuuden’ yksiselitteisyys on harhaa. Tieteelliseksi sanottu tutkimus voidaan valjastaa prosenttiluvuilla vaikka millaisen oletuksen todisteeksi.

    Korpelan ajatukset ovat mielenkiintoisia, tosin en ymmärrä kuinka hän voi väittää; ”Menemme kohden rauhallisempia aikoja, mutta se ei tapahdu hetkessä. Tietoisuus hyvän ja pahan käsitteistä leviää hitaasti. Se vie noin tuhat vuotta.”

    Menemmekö kohti rauhallisempia aikoja? Arvioiko hän Venäjän sotilaallisen mahdin kasvattamisen ja tavoitteet rauhanomaisiksi? …Pohjois-Korean? …Iranin? Eikö maailmassa uhka ja levottomuus ole vain lisääntyneet viimeisinä aikoina! Olemmeko naiveja, silmänsä sulkevia ihmispoloja; todellisuus näyttää niin ikävältä, että aletaan uskoa ihmisen luontaiseen humanismiin ja kielletään uusien Hitlereiden tai Stalinien syntymisen mahdollisuus?

    Hyvän ja pahan tietoisuus kypsyy lapsella kodin arvojen perusteella. Ajatteleeko Korpela, että meidän hyvän ja pahan ymmärtämisemme leviää muslimimaailmaan? Väkimäärän ja sen lisääntymisen painopisteen ja uskonnon agressiiviisen levittämisen perusteella näyttäisi paremminkin siltä, että länsimainen hyvä ja paha tulevat häviämään em. tieltä!

  • Tuula Kyyrönen

    Kun puhumme tulevaisuudesta, olemme arvailun varassa. Ja kukin vahvistaa mieluiten omia käsityksiään.

    Ymmärsin Korpelan perustavan ajatuksensa siihen, että tiedon lisääntyessä mystiikka vähenee, myös idässä.
    Toisaalta tieteellisen maailmankuvan lisääntyessä, toisten on vaikea ymmärtää uskonnollisia käsitteitä, jotka perustuvat uskoon. Toiset taas tuntevat tiedon lisääntyessä ihmisen entistä pienemmiksi ja hakevat turvaa uskonnosta.

    Kaikkiin uskontoihin sisältynee kultainen sääntö: “tee toisille se, mitä toivot itsellesi tehtävän.”
    Jospa sen varaan voisimme rakentaa tulevaisuuden uskon ja toivon.

Jätä kommentti

*