Mistä löytyy tyytyväinen ihminen?

Keskustelu Suomessa on kärjistynyt, vihapuheita, äärimielipiteitä sattumanvaraisesti ja miettimättä ilmaan huiskaistuja. Omaa pahaa oloa yritetään sietää hakemalla vihollinen ja syntipukki sekä joukkovoimaa omien mielipiteiden vahvistukseksi. Joukossa tunnetusti tyhmyys tiivistyy.
Vastareaktiona ovat ”tolkun” ihmiset heränneet.

lunta ja jäätä

Mikä on todellinen arjen kuva Suomesta?
Katselen vastaantulevien kasvoja. Kun täällä Savossa osataan keskustella myös vieraiden kanssa, kerron kokemuksiani:
– Snellmannin puiston halki kiiruhtavat niin työssä kävijät kuin opiskelijat, lapset ja turistit. Suurin osa näyttää tyytyväisiltä, jotkut hymyilevät, katsovat kohti silmät tuikkien.
– Käsityökadulla tuli nuorehko mies rinnalle, ja kysyi, että Sinä et taida olla täältä. Kadun päässä totesimme, että olimme kerran kauan aikaa sitten kohdanneet.
– Jo vanhempi, mutta hyväkuntoiselta näyttävä rouva tuli vastaan Kirkkokadulla tasapainoillen liukkaalla kadulla ja huudahti, että ” tää on kuin tanssisi Joutsenlampea!”
– Kuvasin rannalla merisumua. Lenkkeilijärouva pysähtyi kohdallani ja sanoi, että ”ai miten kaunis jääkide on oksalla, sitäkö Sinä kuvaat?” Keskustelimme, miten kaunis luonto meillä on, kun malttaa pysähtyä katsomaan.
– Nuoret tytöt Apajassa, pukeutuneena roolihahmoihin, pitävät hauskaa. Vanhemmat herrasmiehet kokoontuvat sovittuina aamuina kauppahallin kahvioon, nuoret ja myös vanhemmat yrittävät löytää pöytää kahviloista, syödään lounasta tai herkutellaan kakuilla iloisen porinan säestyksellä. Kahviloissa piipahtaminen tai jopa oleilu ja kohtaamiset ovat lisääntyneet.
– Valkeisenlammen rannalla koiraa ulkoiluttava rouva pysähtyi kohdalleni ja halusi keskustella Kuopiossa tapahtuneista ja suunnitelluista muutoksista, Alavan kirkosta, jonka arkkitehtuuria arvostellaan, kutsuu kaikki ihmiset, enemmän ja vähemmän uskovaisiksi kokevat moniin tilaisuuksiin.

jäätä ja valoa

hauraus

Suurin osa ihmisistä näyttää kokevan, että arki on kaikesta huolimatta ihan hyvää, vaikka yhteisiä huolenaiheitakin löytyy, kuten nousseet terveyskeskusmaksut ja lääkkeiden hinnat, liukkaat kadut, työpaineet, yt-neuvottelut.

jääpisarat

suojaa

Miksi toiset ihmiset selviytyvät vaikeuksista ja katastrofeista katkeroitumatta?

Savon Sanomien Terhi Nevalaisen kirjoittamassa artikkelissa ”Voima kasvaa koettelemuksissa” 2.1.2016, traumapsykoperapeutti Soili Pajula sanoo:
Resilienssi (=vastoinkäymisistä selviytymisen kyky) on realistista optimistisuutta, tunneälykkyyttä ja sitkeää pyrkimystä tavoitteeseen aktiivisella toiminnalla. Sen vastakohtana ovat luovuttaminen, alistuminen ja passiivisuus.”
”Selviytymiskyky koostuu monista tekijöistä, geeneistä, raskausajan ja lapsuuden aikaisista tapahtumista. Saako silloin selviytymiskykyjä vahvistavia kokemuksia ja turvallisia, luotettavia aikuissuhteita. Optimistinen maailmankatsomus syntyy kahdeksaan ikävuoteen mennessä.
Kaikki ei ole kuitenkaan pelkästään syntymälahjaa, vaan taito on opeteltavissa pohtimalla omia kokemuksia ja miten niistä selvittiin.”

oikein

”Tutkimuksen mukaan noin kolmannes vaikeista kotitaustoista tulevista lapsista selviytyy elämässään hyvin ja puolet omaisuutensa menettäneistä.”
Kärsimys ei tee meistä parempia ihmisiä, mutta olisi hyvä, jos se opettaisi. Kaikilla on oma tarinansa. Kuka kuuntelee, kulkee rinnalla, ottaa kädestä, asettaa rajat? Se huutaa, jolla on hätä.

aika

”Se on sitä, mitä se on”, oli yksi opettajani Martti Lindqvistin lausahduksista. Tosiasioiden tunnistaminen, tunnustaminen, anteeksipyytäminen, puhuminen.
Elämänpituinen läksy.

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Olen viime päivinä tutustunut Arthur Schopenhaueriin (1788–1860), joka oli saksalainen tahtofilosofian edustaja ja pessimisti. Pessimismi tarkoitti Schopenhauerille sitä, että maailman olisi parempi olla olematta sen sijaan, että se on niin kuin se on.

    Minä luulen, että suomalaisista monet ovat tyytyväisempiä kuin koskaan aikaisemmin. Maailman muutoksen myötä vihaisuus ja pessimismi ovat lisääntyneet. Huomataan, että nyt ollaankin enemmän elossa kuin aikaisemmin. Kun sanoja ei täällä pohjoisella maanviljelyn äärialueella arvosteta, kirosanoja lukuun ottamatta, voidaan vihapuhetta suoltaa jatkuvasti. Toisaalta, voi olla niinkin, ettei suomalaisen kärsimysnäytelmän tarkoitus olekaan opettaa mitään, vaan valmistaa tietä ainoastaan tuonpuoleiseen.

    Elä luovuta, vaikka musta huumori on ryhtynyt keskellä talvea kukkimaan. Pian on onneksi kevät.

    T. Jari

    • Tuula Kyyrönen

      Kiitos Jari!
      Annoit lisää mietittävää.

      On sanottu, että olemme puhumatonta / vähäpuheista kansaa ja nyt kun puhutaan, sanotaan, että väärin puhuttu.
      Kaiken lisäksi annamme eri merkityksen samoille sanoille kokemuksemme mukaan, joka sekin on sidoksissa odotuksiin.

      Viisainta olisi kait olla viisastelematta. Elämä jatkuu, kevättä odotellen.

  • Jari Holopainen

    Tuossa on linkki kyseiseen artikkeliin http://filosofia.fi/node/6847

    Kiinnostuin siinä eritysesti yhdestä teemasta; tahto on olio. Kirjoituksessa mainitaan ”Koska tahto on metafyysisesti perustavampi kuin järki, maailman järkiperäinen järjestys on näennäistä: absurdi taistelu on todellisuuden perimmäinen luonne.”

    Jostain syystä ajattelen, että monet suomalaiset pitävät itseään järkevinä – nykyään on jopa muotia tulla tunnustetuksi ”tolokun immeisenä”.

    Jos seuraa vihapuheen ajatuksenjuoksuja, perusteluissa pyritään usein olemaan hyvinkin järkeviä. Jopa niin järkeviä, että puhe suusta ulostullessaan tai kirjoitettuna on puhdasta vihaa ja tuhoa.

    Ei ole kykyä tai mahdollisuutta valita toisin. Schopenhauerin filosofia voi valottaa vihapuheen ulottuvuuksia. Puheen esittäjän järjellä muodostettu minäkuva uhkaa sortua, jolloin voidaan taantua sen kaltaiseen tilaan, jota kuvaa pieni vauva, joka ei saa turvaa sillä hetkellä kun tarvitsee. Se voi olla pelottava hetki. Jo siinä vaiheessa opitaan paljon asioita maailmasta, ja jotka sitten sopivan tilaisuuden tullen saattavat nousta myöhemmällä iällä esiin.

    Tämä nyt mieleen nousseena ajatuksena.

    T. Jari

  • Ari Niemeläinen

    Vanhan puhelimeni aloitusnäytössä oli itselleni tämän tapainen viesti: Kokeile edes asiasta kuin asiasta löytää jotakin myönteistä! Taitaa olla parasta värkätä sama teksti tähän uudempaankin. Toimisiko? Vai miten olisi: Mieti ensin, ennenkuin annat negatiivista palautetta!

  • Jari Holopainen

    Taannoin tuli ohjelma nimeltä Aivopelit. Siinä käytiin läpi erilaisia selviytymismekanismeja: positiivinen suhtautuminen ja empatia herättävät ainakin pienissä lapsissa myönteisiä kokemuksia. Aikuisilla ko. ominaisuudet auttavat hengissäsäilymisessä ja yhteisössä menestymiseen. Jäin sitten miettimään, pitävätkö kyseiset ajatukset käytännössä paikkansa? Jos asia olisi näin yksinkertainen, kaikkien kannattaisi olla myönteisiä, iloisia ja empaattisia. Eikö? Miksi sitten tilanne ei ole näin? Koetan kehitellä aikaisemman raiskausblogin jatkoksi pohdintaa aiheesta.

  • Tuula Kyyrönen

    Kiitos Jari ja Ari

    Voi olla, että yksinkertaistan asioita, mutta eikö kyse ole lopulta tahdosta, asetetusta päämäärästä, jotka johtavat tekoihin.

    Myönteisiä kokemuksia, empatiaa.. voitaneen harjoitella, mutta ei ulkoistaa. En voi sanoa itsellenikään, että ole empaattinen, jos kerran en niin koe.

  • Kirsti Viljamaa

    Kiitos taas upeista kuvista! Keskusteluun sanon vain sen, että
    se, joka huutaa eniten, kärsii eniten!

Jätä kommentti

*