Kaivattu aurinko hemmotteli meitä kuopiolaisia. Toiset se houkutteli istuskelemaan rantakivelle tai puiston penkille, sulkemaan silmät. Lämpö sai luvan sulattaa talven kohmeet. Toiset taas valo sai liikkeelle, kaupungille seuraamaan tapahtumia tai jäälle hiihtämään tai kävelemään.
Lauantaina tori suorastaan kuohui ja vielä mikä oli erityisen hauskaa, väki oli varsin kansainvälistä.
Venäjältä Koskenalan kaupungista oli tullut vepsäläisiä viettämään Kuopion torille laskiaista, omaa maslenitsa-juhlaa. Kansanlauluyhtye Zabavan lapset ja nuoret esiintyivät, lauluja, harmonikan soittoa, piirileikkejä ja kisailuja ikäänkuin meidän iltamissa aikoinaan ja lopuksi oli vanha heidän pääsiäisrituaalinsa: nuken poltto. Ja tietysti tarjolla oli teetä ja blinejä.
Iltapäivällä toriväki pääsi kannustamaan omia jalkapalloilija suosikkejaan, kun turvapaikanhakijat ja savolaiset ottivat mittaa toisistaan torihankiturnauksessa kahdella kentällä.
Hieno tapa rakentaa siltoja. Jalkapallo yhdistää eri kulttuureista tulevia nuoria miehiä. Näin naisena ajattelen, että tärkeintä ei ole voitto, vaan yhteinen kokemus.
Porukkaa riitti myös jäällä. Varsinkin sunnuntaina oli jääteillä väkeä niin paljon, että harvoin näkee kaduilla.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, häikäisi, lämmitti ja sai vauhtia luomakuntaan. Kolme harmaalokkia lensi kovaäänisesti äännellen etelää kohden, taisivat olla ensimmäisiä tiedustelijoita. Talitiaiset varailivat reviirejään ja houkuttelivat voimallisesti naaraita luokseen. Harakka pariskunta taisi olla pesimäpuuhissa, varikset jäällä mekastamassa.
Meitä kuopiolaisia on siunattu kauniilla kaupungilla ja etenkin vesistöillä ja rannoilla, jotka mahdollistavat monenlaiset harrastukset: pilkkimistä, hiihtämistä, mäenlaskua suksin, kelkoin tai liukurein, lenkkeilyä ja juoksemista, avantouintia. Me pidämme monia liikuntamuotoja itsestään selvyytenä, mutta minusta oli hauska kuulla, miten ikuisessa kesässä kasvanut nuori mies hullaantui lumesta, talviliikunnasta ja jopa avantouinnista.
Epäilenpä, ettei löydy toista kaupunkia, jossa on niin paljon rantaviivaa, kaavoitettuja rantatontteja tai että ranta on kävelymatkan päässä kodista.
Ympäröivissä saarissa on asutusta. Kiitos lukuisten siltojen. Ylpeytemme aiheita ovat Saaristokaupunki ja Rönö. Jäältä katsellen on helppo hahmottaa kaupunkia ja etäisyyksiä.
Kuopiosta löytyy myös upeaa luontoa, asumattomia saaria, toisissa pieni mökki, tasaista ja mäkistä maastoa ja vaikkapa Väinölänniemi unohtamatta Puijon luonnonsuojelualuetta polkuineen, hiihtolatuineen ja golfkenttää.
Rakastan Kuopiota. Kaupungista löytyy kaikki, mitä tarvitsen kävelymatkan päässä.
Pitkä, monen tunnin lenkki jäällä, kun auringon heijastus häikäisee, lämpö lämmittää poskia, oli voimauttava elämys.
Aurinko sulattaa jään, entinen saa mennä, jotta uusi voi tulla tilalle. Talvea seuraa kevät. Vuodenajat seuraavat toisiaan, elämä jatkuu.
Muistan ystävääni, joka taistelee hengestään vaikean leikkauksen jälkeen sairaalassa. Suru ja rukous, avunpyyntö täyttävät mieleni. Samalla ne muistuttavat, että mikään ei ole itsestään selvää ja että juuri tässä ja nyt minun on syytä kiittää elämäni lahjasta, tästä lahjaksi saadusta ainutkertaisesta luonnon tarjoamasta kokemuksesta, terveistä jaloista, ystävyydestä ja rakkaudesta.
On niin paljon syytä kiittää.
