Aamu herää, auringon säteet pilkistävät jo pilvettömältä taivaalta.
Kiirehdin kohden satamaa ehtiäkseni kuvaamaan auringonnousun.

Kultainen valo kasvaa metsän takaa, edessä olevaan saareen, ympäröivään veteen.
Tuuli herää, haluaa mukaan omaan leikkiin ja tanssiin, ottaa vedenpinnan mukaan.

Haltioituneena, kaiken muun unohtaen lähden mukaan, hetki on pyhä. Päivä valkenee, yritän pitää hetkestä kiinni, kuljen auringon mukana pitkin rantaa kohden Väinölänniemeä.

Usva, hengen symboli kohoaa lempeästi lammen pouka-
masta.

Kotona
aamukahvin ääressä ajattelin, että kokemus oli mykistävä.
Miten siitä kertoisin muuten kuin kuvin?

Sitten nousee huoli. Miten tämän maailmamme käy? Minkälaisen maailman jätämme lapsillemme ja kaikille maailman lapsille?

Ilmastonmuutos on tosiasia. Äitimaa on lahja, josta on pidettävä huolta niinkuin perheestä. Koko maailman ongelmaa ei yhden ihmisen tarvitse ratkaista, vaan arki on pieniä tekoja ja valintoja. Käytänkö omaa autoa vai joukkoliikennettä, ostanko ruokaa sen verran kuin syön ja lajittelenko jätteet, käytänkö aerosolipulloja, käytänkö lähipalveluja, ostanko turhaa tavaraa hetken mielijohteesta, sammutanko turhaan palavat valot ja laitteet, tetokoneenkin.

Tuli pistos sydämeeni. Enkö ikinä toimi kuten tiedän ja uskon, enkö opi!

Ihminen on luonnostaan itsekäs, ”mulle kaikki heti” ja mieluummin ohitan nämä maailman murheet. Niitä kun tulee joka tuutista. Sitä mitä en ajattele, sitä ei ole.

Juttelin tästä lapseni kanssa. Meillä on nuorissa toivo, heillä on elämä edessä, toivo ja usko muutoksen mahdollisuuteen. Hän oli miettinyt, että nykyinen somekansalainen ottaa jonkun idolin, jota lähdetään laumoittain seuraamaan.
Kuka olisi jo tunnettu ja arvostettu henkilö, joka puhuisi suoraan minulle ja sinulle, joka pysäyttäisi?

”Paavi vetoaa ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi – Äiti maa huutaa meille
Paavi on tänään torstaina julkaissut ensyklikan, opillisen kiertokirjeen. Se on tarkoitettu maailman 1,2 miljardille katolilaiselle, mutta myös muille uskovaisille ja uskottomille.”
Yle 18.6.2015 tiedotteen otsikko kertoo ja jatkaa:

”Paavi Franciscus vetoaa ihmiskuntaan ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi, jotta maapallo ei tuhoutuisi. Paavi on tänään torstaina julkaissut ensyklikan, opillisen kiertokirjeen.

Paavi Franciscus keskittyy ensyklikassa ilmasto- ja ympäristöasioihin, ja sen tarkoituksena on kannustaa YK:n ilmastoneuvottelijoita, kunkin maan poliitikkoja ja kansalaisia toimintaan ympäristön puolesta.

Hän korostaa, että rikkaiden maiden pitää kantaa ensisijainen vastuu ilmastonmuutoksesta, sillä ne ovat aiheuttaneet sen, ja siksi niiden on myös ratkaistava se. Paavi syyttää etenkin fossiilia polttoaineita käyttävää teollisuutta ilmastonmuutoksesta.

Raamattuun ja aiempiin paaveihin ja piispoihin vedoten paavi kehottaa kaikkia uskovaisia ja uskottomia heräämään, jotta Jumalan luomus säästyisi tuleville sukupolville. Hänen mukaansa ”sisaremme, äiti maa” on kriittisessä tilassa. Hän syyttää siitä ihmisten ahneutta ja itsetuhoista kiintymystä uuteen teknologiaan ja kehitykseen.

– Sisko huutaa meille, koska olemme tehneet hänelle pahaa, kun olemme käyttäneet ja väärinkäyttäneet Jumalan hänelle suomaa omaisuutta vastuuttomasti, paavi kirjoittaa eksyklikassaan.

Ympäristötieteilijät myönteisiä:
Ympäristöaktivistit ja -tieteilijät uskovat, että paavin ensyklikalla voi olla perustavanlaatuinen vaikutus keskusteluun ilmastonmuutoksesta. Tieteilijät huomauttavat, että keskustelua on käyty lähinnä poliittisin, taloudellisin ja tieteellisin termein. Paavi tuo keskusteluun moraalisen näkökulman.”

Syyskuussa paavi teki matkan Pohjois-Amerikkaan, tapasi kansalaisia turuilla ja toreilla, kätteli lapset ja tavalliset ihmiset kuten Obamankin, puhui YK:ssa ja keskusteli valtaapitävien kanssa.

Jospa mekin ajattelesimme hieman nokkaamme pidemmälle! Millä on lopulta merkitystä tässä elämässä? Me ja murheemme olemme tällä pallolla vain hetken, mutta elämä, luonto ja tellus, kuu ja aurinko avaruuksineen jatkavat.