Eihän tuossa lastenlorussa ole mitään järkeä, mutta olkoon! Aurinko saa olon kevyeksi. Sandaalit jalkaan, kesämekko päälle ja torille! Kuopiossa silmä lepää.

Meno on elämänmakuista. Kansallispukujen 130-vuotisjuhlaa, meidän kansallisperintöämme.

Kuopiolainen torikansa nauttii leppoisasti lämmöstä, toistensa seurasta, kahvista ja virvokkeista. Kauppiaiden pöydät notkuvat syksyn satoa, kantarelleja, marjoja, tomaatteja, sipuleita..

Katukeittiöitä on tullut lisää, paikallista perinteistä ruokaa aina paistetuista muikuista, kalakukosta ja lörtsyistä alkaen eksoottisempiin ruokiin.

Puistot ovat kaupunkilaisten olohuoneita. Luetaan kirjoja, otetaan aurinkoa, kokoonnutaan piknikille.

Kolme päivää Kuopion kodissa on kuin pikkuloma. Mutta nyt mökki ja puutarha kutsuvat. Matkalla on aikaa pohtia syntyjä syviä.
Kuopion tori on valittu Suomen parhaaksi, ainakin me kuopiolaiset olemme sitä mieltä. Mutta voiko se olla vielä parempi?
Naapuripöydän rouva kertoi, että Kuopion tori täytti viime lauantaina hänen odotuksensa Toisin oli ollut edellisellä kerralla. Hän oli ollut tulossa sunnuntaina Kuopioon ja halusi heti mennä torille, mutta siellä ei ollut ketään, ei ainuttakaan ihmistä. Ja kahvilatkin oli kiinni.
Toisten mielestä tori on liian suuri.
Eräässä blogissa (anteeksi kirjoittaja, kun en löytänyt Sinua enää) kaivattiin vapaata tilaa esitellä taidettaan ja tekemisiään. Kaikkialla on kieltokylttejä ja tilojen ja esiintymislavojen taksat ovat kalliita.

Mitä jos kaupunki järjestäisi ilmaisen tilan kaupunkilaisille, koululaisille, kerholaisille ja harrastuspiireille esittää taitojaan, laulaa, voimistella, tanssia, isoäidit neuvoisivat sukan kantapään kutomista ja martat yrttien käyttöä, taiteilijat maalaisivat taulujaan. Jospa tori olisi meidän, kaupunki kodikkaampi? Ei pelkästään bisneksen tekopaikka.

Mökkikin kylpee auringossa. Kukat ovat kasvaneet. Maa janoaa vettä, mansikkamaa sadon korjaamista. Viikonloppu voi alkaa.

Puutarhani tuottaa enemmän kuin koskaan, sade on tehnyt hyvää. Tämä on ollut hyvä kesä.

Liljat kukkivat normaalina kesinä heinäkuun puolen välin jälkeen. Silloin kun lapseni ja lapsenlapseni viettävät luonamme lomaa. Tänä kesänä eivät kaikki lapset päässeet lomalle. Eivätkä liljat kukkineet.
Mutta nyt ne olivat puhjenneet täyteen loistoonsa.
Luonnolla on oma aikansa. Ehkä minunkaan ei tarvitsisi aina kiirehtiä?

Päivä kääntyy illaksi, pimentyy yhä aikaisemmin. Ja yöt ovat viileitä, ilmassa on syksyn tuntua. aika sytyttää valoja ja kynttilöitä.