Elämässä tarvitaan siivet ja juuret, unelmat suurensuuret

KUOPIOSSA

Kuljen selkävaivaisena tihkusateessa kohden hierojaa ja ihmettelen, miten kauniita puistoja ja kukkaistutuksia Kuopiossa on vielä näin syksyisin.

Snellmanin puisto, tuttu ja turvallinen,  aina yhtä värikäs kukkameri

Snellmanin puisto, tuttu ja turvallinen, aina yhtä värikäs kukkameri

Kuopion OMT-Keskuksen sisääntulon edustan kukat

Kuopion OMT-Keskuksen sisääntulon edustan kukat

Kuopion ev.lut. seurakuntakeskuksen graniittiseinää somistaa pinkki kukkarivi, Risto Voutilainen, pastori, sairaalasielunhoitaja, monelle tuttu ja tärkeä on tauolla ja lähettää meille kaikille jaksamista, niin ajattelen.

Kuopion ev.lut. seurakuntakeskuksen graniittiseinää somistaa pinkki kukkarivi, Risto Voutilainen, pastori, sairaalasielunhoitaja, monelle tuttu ja tärkeä on tauolla ja lähettää meille kaikille jaksamista, niin ajattelen.

Miten hienoa on, että meillä on toimiva infrastruktuuri ts. ihmiset tekevät työtä, huolehtivat, että kaikki toimii, minua hoitavat osaavat kädet. Siksi maksan veroja, olen osa tätä systeemiä, siksi minun on tehtävä oma osuuteni. Radiossa taustalla kuuluu Neljä Ruusua laulavan yhä uudelleen: ” Olen köyhä rikas”. No niin olen, mutta yhdessä olemme rikkaita. Meillä on tämä kaupunki, tämä maa.

Valkeisen Lammen lenkkiä ei voi jättää väliin.

Valkeisen Lammen lenkkiä ei voi jättää väliin.

IMG_2087n

IMG_2079n

En ole ehkä pitänyt itsestäni huolta. Selkävaiva kertoo, että kannan liian raskaita taakkoja. Minun on suostuttava itseni kokoiseksi, en ole enää nuori, rajat tulevat fyysisesti vastaan, mieleni tulee perästä.
Innostun niin helposti, nautin tekemisistäni, mutta samalla rakennan mieleeni “pittää” muurin. Mieheni sanoo, että hän näkee ilmeistäni ajatukseni: “Voi hyvä Luoja, auta taas” ja väännän kuitenkin väkisin.

TAKAISIN MÖKILLE

Kaupungissa olemme lomalla, lepäämme, mutta montaa päivää emme voi olla. Maalla puutarhatyöt, marjojen ja sienien poimiset odottavat. Mökillä on viileää, yöt ovat jäähtyneet, pittää lämmittää uunia.

Tässähän se on! Minun on päässäni valittava tunteeni, pittää kertoo väsymyksestä. Todellisuudessa puiden kantaminen ja tulen sytyttäminen uuniin tuottavat iloa, kodin tunnelmaa syksyiseen iltaan ja onhan se upeaa, että mökillä on oikea leivinuuni!

LAMMELLA

Ilta aurinko laskee, lähdemme soutelemaan lammelle. Sataa tihuuttaa ja paistaa, kaikkea yhtä aikaa ja vuorotellen. Luonto, taivas ja lammen pinta esittävät valospektaalia ja heijastuksia. Tämä hetki on vain just tässä.

IMG_2126n

IMG_2130n

IMG_2144n

IMG_2180n

IMG_2186n

IMG_2224n

IMG_2264n

AAMUKAHVILLA, VIELÄ ON RIITTÄVÄN LÄMMINTÄ, JOS LAITTAA TAKIN PÄÄLLE

Aamukahvilla useamman hyvin nukutun yön jälkeen katselen pihaani lämmöllä. Tämähän on kuin minä, hieman villiintynyt, mutta edelleen elävä, vaikka en ole hoitanut kukkapenkkejäni viikkokausiin, en kastellut en repinyt rikkaruohoja. Kiitollisuus elämästä täyttää mieleni.

IMG_2305Cn

IMG_2315Cn

IMG_2320nn

IMG_2352cn

IMG_2341cn

IMG_2350cn

Eilinen Tommy Hellstenin fb-postaus osaa tiivistää ajatukseni ja kaipaukseni:

“Meille on annettu valta pelkän luottamuksen, uskon ja levollisen kiitollisuuden avulla kutsua luoksemme kaikki se, mitä syvällä sisimmässämme kaipaamme. Kaipaus on siis tienviitta, joka näyttää polkumme suunnan. Mutta tämän edellytyksenä on luovuttaminen, luopuminen omavoimaisesta elämänhallinnasta ja oman pienuutemme ymmärtäminen. Nöyrtynyt ihminen voi levollisesti odottaa kaikkea sitä, mitä hänen sisimpänsä kaipaa. Meidän sisimpämme kaipaa ihmettä, sillä se on luotu ihmettä varten. Tämä on elämän suurin salaisuus. Niin suuri, että suurin osa ihmisistä ei jaksa uskoa siihen. Se on liian hyvää ollakseen totta. Tästä uskon puutteesta syntyvä kyynisyys voi tappaa sen ihmeen, mikä on elämämme syvin kaipaus”.
-Tommy Hellsten-

IMG_1444n

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Kiitos hienosta kuvista ja tekstistä. Jäin miettimään Tommy Hellstenin sanoja – miten se tuntuukin siltä, etteivät infrastruktuuristamme päättävät tahot oikein jaksa uskoa ihmeeseen. Leikataan ja säästetään, välillä muutetaan sopimusten sisältöä. Näillä toimilla ehkä tavoitellaan parempaa elämäntilannetta, vaikkei näitä sanoja perusteluissa käytetäkään. Rupesin sitten miettimään, miten elämäntilanteen muutosten myötä myös ihmeiden luonteet ja toiveet saattavat muuttua toisiksi. Millaisiksi, sellaiseksi kulttuurikin muuttuu.

  • Tuula Kyyrönen

    Mielenkiintoinen näkökulma, Jari.

    Haluaisin oikaista hieman. Entä jos päättäjät eivät usko ihmisten kykyyn tehdä itseään koskevia päätöksiä, oikeita päättäjien kannalta ja siksi pyrkivät katsomaan yläpuoleltamme.
    Eikö loppuun asti mietitty kansalaispalkka olisi tavoiteltava malli?
    Elämä opettaa, näkökulmat muuttuvat, asenteet ja arvot. “Opitaan, toivottavasti, kävelemään hiljempää”. Jos vaikka näkisi tarkemmin, kun näkö huononee.

  • Ari Niemeläinen

    Juontuukohan Tuula nämä meidän ikäluokkamme sairaudet liiasta rakastumisesta työhön ja tekemiseen? Väkisin tulee sekin mieleen, että onko kaikki tehtävä niin viimeisen päälle, vaikkapa nuo hienot istutukset ja upeat rakennukset? Eikö sekin aika, työ ja raha voitaisi käyttää “hyödyllisempään”? Oma silmäni kun näkee kauneuden juuri luonnossa, sellaisenaan ja rakennuksissa niiden toimivuuden ja kohtuullisen hinnan ja edulliset käyttökustannukset. Upeita (luonto)kuvia! t. Huomenna ortopedille linksuttava entinen kiinteistövastaava

    • Tuula Kyyrönen

      Kiitos Ari!
      Vastaan Sinulle ensin savolaisittain: ” Suattaahan se olla niinnii”
      ja sitten härkäpäisenä naisena: Itseään pitäisi muistaa kuunnella. Emme ole enää nuoria, rajat ja krempat tulevat vastaan, mutta paljon voi omalla toiminnallaan edistää terveyttään ihan kotikonstein, voimistella, sauvakävellä ja venytellä.
      Ja muistaa levätä välillä, ottaa vaikka päiväunet.

  • Veikko Kastinen

    Meille sodan jälkeen syntyneille ei ole yksinkertainen temppu luovuttamien, luopuminen omasta elämänhallinnasta.
    Minunkin mummo, karjalasta siirtolaiseksi joutunut nainen oli niin kova ja katkera että varmasti pysyi seinällä kynsistään kiinni.
    Siinäpä sitä oli lapsena esimerkkiä elämänkaipuusta. Itkettäis jos ei jo nyt osais nauraa, nimittäin sellaisia ihmisiä ei enää ole.
    Niiltä ihmisiltä on meihin varmaan jäänyt omavoimaisuudessa ripiseminen.

  • Tuula Kyyrönen

    Totta. Kiitos Veikko!

    Avun pyytäminen ei ole helppoa.
    Meidän sukupolvi on sodan jälkeen rakentanut maata, ahkeruutta ja sitkeyttä on arvostettu. Ja meillä on nyt hyvä maa. Jospa rauha säilyisi!
    Aika on nyt toinen, meidän on annettava tilaa seuraaville sukupolville.

    Meidän mummomme ja varmaan myös ukkimme ovat eläneet niin vaikeita aikoja, että tämän päivän ihmisen on vaikea kuvitella. Viha on ollut käyttövoima, kätketyt tai kielletyt tunteet kasvattaneet katkeruutta.
    Näin oletan, vaikka enhän ole elänyt heidän elämäänsä.

    Mutta eletään me tässä hetkessä, kun on vielä päiviä annettu.

  • Marjatta Nyman

    Kauniita ovat sanasi yhtä kauniita kuin maisemat ja kukkasi joita olet kuvannut!

    • Tuula Kyyrönen

      Kiitos Marjatta!

      kauneus on mielenkiintoinen asia. Ympäröivään kauneuteen tottuu niin ettei sitä enää huomaakaan, ennen kuin joku näyttää tai kun on ollut poissa.
      Miten eri tavoin katselemme kotimaatamme, kun olemme olleet vähän aikaa poissa. Vaikkapa ulkomailta palatessa.

      Minua kiinnostaa kuvatessa yrittää ottaa kiinni hetken kauneus, valon heijastus, sumu, lumi, kastepisara.

  • Kirsti Viljamaa

    Voi elämän kevät, miten kauniita kuvia Kuopiosta, tekee
    mieli muuttaa sinne!

Jätä kommentti

*