Tarina pikkiriikkisestä valtakunnasta, perheestä

Jos ei tunne historiaansa, ei ymmärrä tätä päivää, miksi minusta tuli minä. Siis:

Olipa ennen perhe: isä, äiti ja monta lasta, koska keskeytetty yhdyntä ei toiminut. Lapset olivat Herran lahjoja. Isän sana oli laki. Hän oli vahva kuningas, toi perheeseen leivän, määritteli rajat, antoi turvallisuuden. Äidin valtakunta oli koti, lapset, pyllyjen pyyhkiminen ja kyyneleiden kuivaaminen, syli ja muonittaminen. Lapset kasvattivat toisiaan, ottivat mallin vanhemmalta, oli opittava pärjäämään, pikkuhiljaa osallistuttava kodin töihin iän karttuessa. Perheeseen kuuluivat myös kaiken tietävät isovanhemmat. Heitä kunnioitettiin ja pelättiin. Miniän riittämättömyys heijastui lapsiin. Hyväksyntä oli ansaittava.

kaupunki

kirkko

Nainen ei ollut tyhmä. Hän oppi taistelemaan: ahkeroi, pärjäsi koulussa, oppi käyttämään sanoja aseina, minä ja oma tahto vahvistuivat. Vaadin tasa-arvoa! Mies hämmentyi, yritti mollata naista, joka oli menettänyt viehättävyytensä, ääni kuului vaimeana, mutta tunnistettavana. Syntyivät markkinat, tuote nimeltä viehättävä nainen: Ostetaan ja myydään.

aurinko

Nainen halusi työelämään, perheet vaurastuivat, miehet sisäistivät, toiset pakon edessä, toiset hyvää hyvyyttään tasa-arvon, osallistuivat kotitöihin, parhaimmat jopa kokkasivat, veivät lapsia puistoon ja jäivät kotiin hoitamaan lapsia.
Jaettu vastuu ja läheisyys, oma aika antoivat tilaa tunteille. Miehellä oli lupa jopa itkeä! Ja mies halusi ja yritti kasvaa ihmisenä, osallistui tekemällä pieniä tekojaan, tiskasi ja imuroi, näpräsi omia juttujaan.

aurinko 3

aurinko 2

No oliko nainen nyt tyytyväinen? Ei! Kehityksessä on oltava mukana, pärjättävä, ja sen minä myös kerron Sinulle mies, olenhan taitavampi puhumaan, huonompi kuuntelemaan. Eikä naisena ole helppoa työelämässäkään, olla tasa-arvoinen, vakuuttava, saada sama palkka samasta työstä. Miksi sinä et ymmärrä?

Elämme suoritusyhteiskunnassa. Työ on vaativaa ja epävarmaa. Kilpailemme ja vertailemme, tavoitteena täydellinen, menestynyt nainen, kaunis koti, lifestyle.. Mallit, kauniin harmooniset kuvat löytyvät vallitsevista ja alati vaihtuvista trendeistä, kauneus-, terveys-, sisustus-…ihanteista, joita luovat asiantuntijat, some, media, toiset naiset.
Siinä sitten miehellä on omat haasteensa pärjätä, niin kotona kuin työelämässä, ihmisenä, miehenä, isänä.

aurinko 4

Varsinkin miehet, mutta myös naiset ovat heräämässä, pikkuhiljaa. ”Alistettu, haukuttu mies”, kirjoittaa Jussi Kuosmanen blogissaan, samaa puhuivat ihmissuhdeammattilaiset lauantain aamu-tv:ssä, siitä kirjoitettiin Hesarissa, kuisketta on kuulunut jo aikaisemminkin, mutta nyt näyttää ääni voimistuvan.

aurinko 6

Mitä valtakunnassa tehdään, kun on kriisi, paha olo, yksinäisyyttä, väsymystä..?

Kyse on pohjimmiltaan valtataistelusta.
Rauha syntyy vain puhumalla, kuuntelemalla, kohtaamalla, ymmärtämällä, sopimalla.

Jospa kuuntelisin miestä. Tony Dunderfelt sanoo, että miehet puhuvat konkreettisista asioista. ”Kun se, mitä eilen tehtiin, ei toiminut, niin kokeiltaisiinko nyt näin?” tyyliin.

aurinko 5

Molemmat kaipaamme lämpöä ja lempeä, syliä, yhdessä tekemistä ja jakamista, unelmointia. Jospa se siisti ja stailattu koti, menestyminen, oikeassa oleminen ei olekaan niin tärkeitä?

Miehen pitäisi ottaa oma paikkansa, niin epäuskottavalta kuin se näyttää ja kuulostaa naisen käyttäytymisen perusteella. Myös nainen toivoo sitä, ihailee miehistä miestä, joka rohkenee määritellä ja ilmaista omat rajansa.

Tämä on yksi tarina, yksi näkökanta, ei koko totuus, kärjistetty ja yleistetty, jotta herättäisi. Jokaisella perheellä on oma dynamiikkansa, parisuhde on kahdenvälinen sopimus, muotoutunut käytäntö, johon muilla ei ole ”nokan koputtamista”.

Keskustelu jatkukoon!

Kommentit

  • Kirsti Viljamaa

    Kiitos kirjoituksesta! Antoi ajattelemisen aihetta, miten eräs toinen nainen täällä Kaavin perukoilla kokee oman elämänsä kulkeneen.Kuvat kulkevat kuin unikuvat tarinan myötä!
    Kiitos!

    • Tuula Kyyrönen

      Me ihmiset olemme lopulta hämmästyttävän samanlaisia, käymme samaa elämänkoulua, tosin omaan tahtiimme.

  • plokkariukki

    Tuula haastaa asiaa. Ei ollut helppoa elo meillä sodan jälkeen syntyneilläkään, mutta miten on meidän lasten lastemme tänään? En minä aikuista sääli niinkään, me voimme tehdä välintojamme ja olemme myös vastuussa niistä, mutta miten on nämä pienokaisemme? Tarttesko tehrä jotakin tän rahan vallan etteen ja meidän aikuisten ittemme viihdyttämisen kanssa? Mikä on tärkeetä ja mikä vähemmän?

  • Tuula Kyyrönen

    Näinhän se on, ukki.
    Paras ja uskottavin oppi on oma esimerkki. Sitä voisi tietysti itsekseen miettiä, tarttisko tehdä jotain. Omalle loppuelämälle.
    Ainakin pistää kädet ristiin. Ja olla rinnalla, kuunnella, silloin kun he niin haluavat.

  • Tuula Kyyrönen

    Ukk, pistit miettimään, kiitos siitä!

    Minäkin olen halunnut suojella lapsiani ja lapsenlapsiani ja ajatellut, että ottaisin mieluummin itse heidän kipujaan kannettavakseni.

    Pikkuhiljaa olen kypsynyt ajatukseen, etten voi suojella heitä, mutta voin pyytää heille voimia.
    Ihmisenä kasvamiseen kuuluvat vaikeudet ja se sattuu.

Jätä kommentti

*