Hyvä perhevapaajärjestelmä on joustava

Perhevapaajärjestelmässä puhaltavat muutosten tuulet.

Mielenkiintoista, suorastaan virkistävää, tämän jatkuvan nokkapokan aikana, on seurata, miten yksimielisesti ja voimallisesti muutosta vaaditaan poliittisesti vasemmalta oikealle ja työntekijä järjestöistä työnantajiin.

Perusteluina vahvimmin on nostettu tasa-arvon vaatimukset, miesten ja naisten palkkaero malliin “mies hankkii omakotitalon arvon verran enemmän kuin nainen”,  naisten putoaminen urapolulta sekä lapsen tasapuolinen hoitovastuu.

Taustalla näyttelee suurta roolia työllisyyden parantamisen tavoite, mikä tarkoittanee sitä, että naisten on palattava nopeammin työelämään ja työmarkkinoilla nuoren naisen on helpompi päästä eteenpäin, kun taakkana ei ole työnantajan pelko pitkistä äitiyslomista ja mittavista kuluista.

Kaiken tämän yhteisen hyrinän keskellä herää kysymyksiä.

Kun tehdään muutoksia, kenen kustannuksella se tehdään, kenen etu on etusijalla? Eihän vain “lapsi mene pesuveden mukana”.  Huomioidaanko kaikkien perheiden tarpeet tasapuolisesti,  opiskelija-, adoptio-, yhden vanhemman ja sateenkaariperheiden lasten hyvinvointi?

Esa Iivonen,  lapsi- ja perhepoliittisen vaikuttamisen ja lasten oikeuksien edistämisen johtava asiantuntija Mannerheimin Lastensuojeluliittosta puhuu siitä, miten perheiden moninaistuessa tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja työn ja perheen yhteensovittamiseen. Hyvän perhevapaajärjestelmän keskeinen ominaisuus on joustavuus. Yksi malli ei sovi kaikille perheille ja kaikkiin tilanteisiin.

“Lapsiperheiden vanhemmista 40 prosenttia tuntee laiminlyövänsä kotiasioita työnsä takia. 40 prosenttia työssäkäyvistä vanhemmista on huolissaan omasta jaksamisestaan äitinä ja isänä” (Minna Salmi & Johanna Lammi-Taskula: Työn ja perheen yhteensovittaminen hyvinvoinnin tekijänä, THL 2014).

Tärkeä työn ja perheen yhteensovittamisen muoto on työajan lyhentäminen. Päättyvällä eduskuntakaudella toteutettu joustava hoitoraha onkin esimerkki hyvästä uudistuksesta. Joustavaa hoitorahaa voidaan maksaa osa-aikatyötä tekevälle alle 3-vuotiaan lapsen vanhemmalle. Seuraavalla hallituskaudella oikeutta joustavaan hoitorahaan tulisi laajentaa myös 3-6-vuotiaden ja eka- ja tokaluokkaisten vanhempiin. (Esa Iivonen)

Isovanhempana ja mummina ajattelen, että kaikkein keskeisin tavoite on oltava lapsen paras ja perheen hyvinvointi. Siksi päättäjien olisi polvistuttava lapsen tasolle, hänen arkeensa. Varmistettava, että vanhemmilla on mahdollisuus kasvattaa tasapainoinen ja vahva uusi sukupolvi. Sen perusta luodaan varhaislapsuudessa.

 

 

 

 

Jätä kommentti

*