Puutarhailta, kauniita kuvia kauniista puutarhoista, helppohoitoisia, kun osaa ja noudattaa ammattilaisten ohjeita, saa taas pääni sykkimään. Tuolta minunkin pihani voi näyttää ensi kesänä.
Selaan toinen toistaan upeampia puutarhakirjoja, kuume nousee ja sitä mukaa siemenpussit.

On heinäkuun alku. Lähes jokaisena päivänä on satanut, joskus jopa myrskyä niin kuin ei koskaan.
Niin todistaa mieleni.
Myönnän. Työni ei ole mennyt hukkaan. Kukat, marjat, yrtit ja juurekset ovat elinvoimaisempia kuin koskaan, ehkä juuri riittävän kosteuden vuoksi. Mutta voi sitä vesiheinän määrää! En pysy perässä. Eikä puutarhani ole ikinä valmis!

Sade on niin runsasta, että kukat painuvat maata kohden.

Koen työn iloa, kun ensin saan motivoitua itseni liikkeelle, kun mieleni tyyntyy yksinkertaiseen ja toistuvaan liikkeeseen, kuten rikkaruohojen nyppimiseen. Syntyy vapaata, luovaa ajatuksen virtaa, palaan muistoihin, suunnittelen ja unelmoin. Ja kas, ovatpa retiisit kasvaneet hyvin, ja miten maukkaita ne ovatkaan.

Kuitenkin ihmettelen, samalla kun väännän selkä vääränä, välillä kipeänäkin, kohden unelmieni puutarhaa, viereistä ketoa, pellon piennarta, metsäpolkua. Miten ne loistavatkaan!

Kesä kukkii 2.

Jos haluat kasvaa ihmisenä, hoida puutarhaa. Se kasvattaa sinua, olet osa luontoa. Et voi hallita sitä, mutta voit tuhota. Ja siinä on ihmisenä olemisen vastuu.
Jotta voisit jättää myös jälkipolville maailman, jossa voit eheytyä, kuunnella tuulen huminaa, linnun laulua ja sielusi liikkeitä.
Kasvit, eläimet, aurinko ja vesi, vuodenajat, ovat lahjaa.