Kaipaan arvojohtajuutta

Pääsiäisen lämpöaalto nosti Kallavedelle merisumun.

Niin monet meistä on hukassa. Tiedämme kyllä, ketä ja mitä vastustamme ja varmuuden vuoksi vastustamme vähän kaikkea, mitä emme ymmärrä tai ei kuulu omaan maailmaamme. Ajelehdimme ja ajaudumme, haemme hetken mielihyvää, minulle heti. Ja kun on paha olo, syylliset löytyvät ulkopuolelta.
Visio tai tavoitteet, tarkoitus omasta elämästä puuttuu.

auerta n

Onko sitten Suomella yhteinen selkeä visio tulevaisuudesta, tavoite, johon kansalaiset ovat sitoutuneet ja jonka eteen tehdään työtä, arvot, jotka siirrämme seuraaville sukupolville, mikä antaa elämälle mielekkyyden ja tarkoituksen?

jää 2 n

jää 3 n

Taidamme kaivata vahvaa johtajaa, “uutta kekkosta”.

Poliittiset johtajat edustavat demokratiassa kansaa, eivätkä voi siis olla kovin edistyksellisiä.

Markkinataloudessa johtajat puhuvat rahan kielellä, ovat oman ryhmänsä vaurauden edistäjiä, edustavat omaa maailmankuvaansa.

Työmarkkinapomot ajavat oman liittonsa etua.

Ratkaisuja haetaan konsensuksesta.
Eikö silloin tyydytä kompromissiin, haetaan keskiarvoa. Ei uudisteta eikä katsota tulevaisuuteen, nähdä laajempia yhteyksiä, haasteita globaalissa maailmassa.

metsä

huvimaja 2 n

Näitä rupesin pohtimaan, kun seurasin arkkipiispa Kari Mäkisen pääsiäisen puheiden aiheuttamaa älämölöä varsinkin somessa. Samanlaista palautetta saa myös Helsingin piispa Irja Askola, molemmat rohkeita sanankäyttäjiä.
Vai ovatko? Mitä he siis ovat sanoneet? Tulkintani mukaan heidän sanomansa on ikiaikainen kirkollinen viesti: Ovemme ovat auki, tulkaa kaikki, työn uuvuttamat, murheelliset, syrjityt, avun tarvitsijat. Jokainen meistä voi joskus pudota kelkasta, menettää elämänhallinnan. Eikö ole lohdullista, jos voi olla varma, että on paikka, minne voi mennä ihan sellaisena kuin on, naamiot riisuttuina?

valoa n

latu n.

Ajattelenkin, että tarvitsemme selkeämpää arvojohtajuutta. Viisautta, joka ei myötäile yleistä mielipidettä, ei pelkää asettua hyökkäysten kohteeksi, selittää meille tavallisille ihmisille, mistä on kyse, miksi näin on toimittava, mitä meidän on tavoiteltava, mikä on yhteinen visio.

Kuopio n

Työtä ratkaistavaksi kyllä riittää alkaen kestävästä kehityksestä / ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä, köyhyydestä ja nälästä, pakolaisuudesta. Vaikeasti hallittavia asioita, mutta kun emme voi pistää huppua silmille ja kieltäytyä näkemästä, olisi ensin myönnettävä tosiasiat ja sitten mietittävä, mitä me voimme tehdä konkreettisesti. Hyvä tahto ja aikomukset ovat tyhjiä lupauksia.

Tornit jäältä katsottuna

Kansalla on pohjimmiltaan hyvä sydän, se auttaa hädässä olevia, puolustaa heikkoja, mutta kaikki yhteisöt tarvitsevat johtajan. Arvojohtajan, joka toimii vilpittömästi, suurella sydämellä, rohkeasti, mutta kuitenkin kuunnellen ja ymmärtäen. Ohjaa tielle, jossa rakennamme yhteistä tulevaisuutta.
Odotamme Sinua!

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Luulen, että nykyjohtajilla on hyvin selkeä arvojärjestys, jopa kristilliset arvotkin. Kirkko taas asettunee pääsääntöisesti aina kaikista heikoimmassa asemassa olevien puolelle. Kun avuntarvitsijoita on paljon, en ihmettele jos osa kansasta hermostuu ja turhautuu.

  • Tuula Kyyrönen

    Eikö johtajat ajaa omaa asiaansa, “kenen leipää syöt, sen lauluja laulat” , kun “herra se on herrallakin”.
    Etsintäkuulutin johtajaa, joka hakisi yhteistä hyvää ja katsoisi asioita pidemmällä perspektiivillä.

    Presidentti Sauli Niinistö on oiva esimerkki, vaikka hänen valtaoikeuksiaan on karsittu.

    • Kirsti Viljamaa

      Kiitos taas hienoista kuvista ja puheesta! Presitentillä pitäisi olla enemmän valtaa että maassa olisi edes yksi, joka sanoo
      kipakasti sen, mitä tehdään. Tämä maa näyttää taas ajopuulta!

  • Jari Holopainen

    Jostain syystä olen ajatellut sillä tavoin, että hallitus, kansanedustajat ja presidentti ajaisivat yhdessä suomalaisten hyvinvointia ja asiaa. Nykymeno vaikuttaa kyllä ristiriitaiselta ja oma suhtautumiseni naiivilta.

    Sinällään mielenkiintoista on juuri se, ja mistä kirjoitat, että puolueet ovat rajoittaneet presidentin valtaoikeuksia. Suomessa ei ilmeisestikään haluta arvojohtajia, koska valta halutaan pitää puolueilla ja heidän ohjelmillaan.

    Pääministeri Sipilän ajamia muutoksia pohtiessani olen miettinyt sellaista, että hänellä ilmeisesti on taipumus ajaa enemmistöjen asiaa. Sieltähän ne äänestäjätkin löytyvät. Sekin on arvovalinta, mistä eilinen puoluekannatusgalluppi saattoi kertoa jotakin.

    Tässä viitekehyksessä huono-osaisten (esim. työelämän ulkopuolella olevat) asiaa huononnetaan, jotta enemmistöön kuuluvien asema (työssäkäyvien asema) vahvistuisi. Ehkä tulevaisuudessa, kun huono-osaisten määrä on kasvanut riittävän suureksi, huomiota ryhdytään kiinnittämään vasta heidän asemansa parantamiseen. Nostetaan eurolla jotakin etuisuutta – jotta sitten voidaan sanoa että näin paljon olemme tehneet heidän hyväkseen.

    Saatan olla sitä mieltä, suomalaiset haluavat tänä päivänä arvojen näkyvän eroina ja euroina. On tärkeää kokea kuuluvansa johonkin. Sen avulla sitoutetaan äänestäjiä.

  • Tuula Kyyrönen

    En minäkään epäile politiikkojen tahtotilaa tai arvoja, mutta he joutuvat käyttämään kaiken energiansa tämän päivän ongelmien ratkaisuun. Heillä ei riitä voimia katsoa laajemmin ja kauemmaksi.

    Todellinen köyhyys ja hätä on tätä päivää meillä Suomessakin. Laitan toivoni kansalaispalkkaan. Jospa se saataisiin toimimaan!

    Hyvää viikonloppua Jari! Onneksi moni onnellisuutta lisäävä asia on ilmaista!

    • Tuula Kyyrönen

      Onneksi et lopeta, niin uskon!
      Itselleen on oltava totta. Ja vaikka ei koko totuutta omistaisi, olemme yhdessä enemmän kuin yksin. Siis keskustelu jatkukoon. Ja kirjoittaminen, jotain konkreettista, näkyvää.

Jätä kommentti

*