Iltauutisissa kerrottiin, miten Pariisissa on uusi trendi mennä syömään yksityisiin koteihin.
Ideana on tarjota kodinomainen ympäristö, mahdollisuus tutustua vieraan perheen elämään ja ranskalaiseen perinneruokaan, hanhenmaksaan ja ankanrintaan.

Viime yönä Pariisin valtasi pelko, kauhu, suru terroristi-iskujen myötä. Kysymys ei ole vain pariisilaisista tai ranskalaisista, vaan kaikista meistä. Tunne tarttuu, ensin suru ja hämmennys, sitten avuttomuuden tunne muuttuu vihaksi.

Asiantuntijat sanovat, että terroristejä on vain hyvin pieni joukko, heille ja heidän päämäärilleen ei saa antaa periksi eikä pelätä vaan jatkaa normaalia elämää.

Mitä voisimme tarjota elämän kolhimille lähimmäisille täällä lintukodossa, meidän rakkaassa Suomessamme? Ja miten?
Teknisesti se kyllä onnistuu meiltäkin virtuaalimaailmassa, osaamme käyttää tietokoneita. Mutta osaammeko myydä, verkostoitua, herättää mielenkiintoa, tehdä rohkeita uusia avauksia, käyttää luovuutta? Puhua omalla äänellä.
Entäs jos alkaisimme uskomaan itseemme.

Mitä voimauttavia ja tervehdyttäviä kokemuksia me voisimme tarjota vaikkapa tähän vuodenaikaan?

Hämärä laskeutuu entistä aikaisemmin. Päivätkin ovat usein harmaita, valonpilkahdus on kuin lahja. Miten sitä sitten jakaa ja innostaa muitakin tulemaan tänne. Hetkinen!

Luonto laskeutuu lepoon. Mitä muuta hämmentynyt stressaantunut kiireinen velvollisuuksien rasittama ihminen vaikkapa ruuhkaisesta Singaporesta tai Japanista, Ranskasta tai Iranista kaipaa kuin rauhoittumista, mielen lepoa, aikaa kuunnella ajatuksiaan ja unta, lisäksi aitoa hemmottelua aidossa luonnonmukaisessa ympäristössä. Luonnon syliä.

Siis annetaanpa mielikuvitukselle siivet.

Tarjoamme rauhallisen, harmonisen, aidon ja kiireettömän ympäristön lähellä luontoa. Maisema kutsuu lähtemään ihan itse löytöretkelle, metsään, rannalle, mäen kukkulalle, vaaralle, tutkimaan kaikilla aisteilla:
maistamaan, haistamaan, kuuntelemaan, katselemaan, tuntemaan. Halaamaan puita, istumaan kivellä tai kannon päässä, ihmettelemään tähtitaivasta ja jos hyvin käy, revontulia ja ennenkaikkea hengittämään raitista puhdasta ilmaa.

Vastapaistetun ruisleivän tuoksu kutsuu sisälle, ulkoilma on herättänyt nälän.

Tarjolla on puhtaista ja aromirikkaista, lähellä tuotetuista raaka-aineista valmistettua ruokaa, pitkään uunissa haudutettua riistaa, juureksia, marjoja maustettuna villiyrteillä ja katajanmarjoilla, juomana lähdevettä, kotikaljaa, kotiviiniä, sahtia.
Aamiaispöydässä tarjotaan täysjyväleipää, ruishuttua puolukoiden kera, maalaismunia ja itsetehtyjä makkaroita, vastalypsettyä käsittelemätöntä maitoa, kotijuustoa, paljon marjoja.

Kahville mennään nuotiolle, nokipannukahvin kera syödään eväsleivät.

Illalla saunotaan vastojen kera kynttilän valossa, välillä vilvoitellaan ja tietysti pulahdetaan uimaan.

Valaistus olisi pehmeää, tunnelmallista, kynttilöitä, takassa oikeat halot. Kääriydytään lämpöisiin huopiin, villasukkiin. Ollaan hiljaa, kuunnellaan musiikkia, keskustellaan, jos niin halutaan.

Suunnitellaan koko paketti kunnolla, brändätään, sanoisi markkinoija ja toteutetaan se niin hyvin kuin mahdollista aina asiakkaan ensi kohtaamisesta netissä, kuljetuksineen perille asti aina viimeiseen hei hei ja tervetuloa uudelleen toivotuksineen, niin että vieras kokee, että hänestä välitetään, häntä hoivataan. Että hän on tärkeä.

Kun kysymyksessä on ainutlaatuinen tuote, on se hinnoiteltava kunnolla muistaen, että halpaa ja hyvää ei ole olemassakaan.

Äskeinen tarina oli fantasiaa, mutta tämä on tositarina:
Olimme opiskeluryhmän kanssa 90-luvulla tutustumassa Eurooppaan, EU:hun ja isoihin yrityksiin. Rotterdamin sataman johtaja kertoi, että heillä on tapana palkita yrityksen johtoa elämyskokemuksilla. He olivat käyneet tropiikit, amerikat ja kaiken mahdollisen, mutta mieleenpainuvin kokemus oli se, kun heidät vietiin moottorikelkoilla Kemissä yöllä keskelle merta. Tarjolla oli nuotiokahvia, pimeyttä mikä ei ollut pimeää koska tähdet tulivat niin lähelle, heijastivat valoa, jota voi ottaa mukaansa voimaksi.

Mitä minä ja sinä voimme tehdä tänään, kun taivaskin itkee. Sade ropisee ikkunoihin.
Jospa sytytämme kynttilät, kääriydymme villahuopaan ja töppösiin, olemme yhdessä läheisten kanssa jos mahdollista, ainakin ajatuksissamme ja rukoilemme voimia terrorismin kohteeksi joutuneille, haavoitetuille, särkyneille, meille kaikille. Ajatus on energiaa.

Muutin eilen kirjoittamaani blogia tänään lauantaina viime öisen Pariisin terroristien hyökkäyksen vuoksi.

Voimia Sinulle toivottaa Tuula