Kesäpihalla: juhannusaaton kaikki punaiset sävyt

TIKANPOIKASEN PUTOAMINEN PESÄSTÄ

Se alkoi jo heti aamusta. Mittani on kohta täysi!

Käpytikkaperhe pesi toista vuotta peräkkäin samassa haapapuun kolossa kasvimaan kupeessa. Pesimistouhuja ja linnunpoikasten ruokintaa oli kiva seurata, olkoonkin, että tikka on aikamoinen peto, hätyyttelee muiden lintujen pesiä.

IMG_9924cn

IMG_9921cn

Kun poikaset olivat riittävän isoja, lopettivat vanhemmat ruuan kantamisen hätyyttääkseen nälkäiset poikaset viimein ulos pesästä. Ja poikaset rääkyivät ja rääkyivät ja nyt sitä oli kestänyt jo viikon, yötä päivää. Apua! Me näimme jo punaista. Ei hetken rauhaa!

Kaksi päällimmäistä poikasta olivat jo “lentäneet” pesästä, toinen pyrähti jopa kasvimaalle etsimään ruokaa.

Kolmas poikanen oli kurkkinut kolme päivää pesästä, punainen päälaki vilahti edestakaisin, pesään ja ulos, pesään ja ulos, mutta pois se ei suostunut tai uskaltanut lähteä. Vanhemmat veivät ensin ruokaa, siirtyivät pikkuhiljaa alemmaksi tai sivulle tavoitteena, että lintu kurkottaisi ja putoaisi vahingossa, välillä suostuttelivat ja komensivat. Mutta ei, näytti siltä, ettei mikään auta, lintu ei enää mahdu pesän reiästä, rääkyminen vain jatkui.

IMG_9939cn

Vanhemmat jättivät poikasen, toinen seurasi hiljaa kauempaa. Poikanen oli väsynyt, ääni hiljeni, syttyi uudelleen ja rääkyi entistä kovemmin ja näytti jo niin väsyneeltä, ettei paennut edes kuvaajaa. Sanoinkin, että se taitaa pyytää meitä suurentamaan reikää, jotta pääsisi ulos.

Kunnes se iltapäivällä pullahti ulos kuin kohdusta, räpiköi viereisen puun rungolle, iso lähes vanhempien kokoinen pullea tikanpoikanen höyhenet pörhöllään, surkean näköinen, katseli pelokkaana alas, kun ei tiennyt, osaako lentää, piti kiinni, yritti siirtyä, nosti jalkaa ja putosi alaspäin ja refleksinomaisesti avasi siipensä vähän ennen maata ja kaarsi kohden männyn oksaa.

poikanen 2n

Silloin äiti tikka tuli vierelle ja suikkasi suuta. Äiti ei sittenkään hylännyt.

Niin tikka vanhemmat kuin poikasetkin ovat kovaluonteisia, ja siksi kasvatusmetodien on oltava lujia.

Sanoimme, että nyt meille tuli rauha. Mutta ei, pesässä oli vielä neljäs poikanen. Ja uusi rääkyminen alkoi.
Miten ihmeessä poikaset mahtuvat pesään ja miten vanhemmat pystyvät ruokkimaan kaikkia poikasia! No, ehkä tämä viimeinen oli pienin, koska se oli tullut juhannusaamuna huomaamatta ulos.

KOKOLLA LAPSUUDEN MAISEMISSA

Me pakenimme veljeni mökille saunomaan, uimaan ja polttamaan kokkoa.

IMG_9992cn

IMG_9993n

Pielinen ja sen lahti Kuokkanen on kaunis, lähes pilvetön sininen taivas heijastui veteen, kesä oli täysi, lehtipuiset saaret hempeän vihreitä vasten tummaa mäntymetsäistä vaaramaisemaa. Tämä on sieluni kuva, minun lapsuuden maisemani. Tästä koskesta sain salakoita, tällä kivellä seisoin tunteja, kun halusin ahvenia, mutta säret, ne vasta ketkuja olivat! En muista söikö kissa saaliini, mutta sen muistan, miten mukavaa onkiminen ja uiminen oli.

Harmaahaikaran pojat ovat tänään kuoriutuneet, emo vartioi viereisellä kivellä

Harmaahaikaran pojat ovat tänään kuoriutuneet, emo vartioi viereisellä kivellä

IMG_0060n

IMG_0047cn

Mutta muistelut sikseen! On mentävä kokolle muiden mukaan. Ihastelimme, että meidän (veljeni ja naapurin pojan kokoama) kokko oli tämän kinkeripiirin komein. (Tarkennuksena, me sytytimme rannan ensimmäisen kokon. “Sä kaunehin oot, kun muita ei oo..”)

IMG_0010cn

IMG_0068n

IMG_0042n

Joskus voi yllättäen kohdata ihan eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Nyt kokolle tuli mökkinaapureiden vieraita, kommunismiin uskovia tai sanoisin uskovaisia, hyvinkin fiksuja ihmisiä, Moskovassa perestroikan aikaan yliopistokoulutuksen saaneita insinööri, maisteri, ohjaaja, purjeveneen merimies ja vanhin työterveyshoitaja… Puhe ei ollut politiikasta eikä vallankumouksesta vaan aatteesta ihan niinkuin olin lukenut Hertta Kuusisen herätyksestä ja kokouksista ja haikeista venäläisistä sävelmistä, valsseista, Georg Otsista.

IMG_0026cn

Eino Leino alkaa kuiskimaan korvaani
“On monta uskoa päällä maan”

Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin ja uskoon, arvoihin, minkä varaan rakentaa elämänsä. Mielenkiintoista, miten elinvoimaista kommunismia?? Mitenkäs se runo jatkuikaan. On se hyvä kun voi kysyä google-herralta.

“ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan
ja hälle se saapi riittää:
Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on ijäistä
ja sen verran meistä myös jälelle jää,
kun päättyvi päivä tää.

IMG_0051n

IMG_0049n

Tuli puhetta terveellisestä ruokaliosta ja elämän ilojen merkityksestä pitkän iän salaisuutena. Muistin hiljan kuolleen ystäväni sanat viimeisellä tapaamishetkellä: “Olin ajatellut, että kun elän terveellisesti, on se hyvän vanhuuden vakuutus, mutta minua on petetty.” Emme voi varmistaa tulevaisuutta, mutta meillä on tämä hetki, ja siitä on syytä olla kiitollinen ja onnellinen.

“Kuka tietävi, mistä me tulemme
ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten.

Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.”

Ilta alkaa hämärtyä, ilma viilenee ja maasta nousee usvaa. Maisema pehmenee.

IMG_0089n

IMG_0107cn

“Oi, katsokaa, miten lainehet
niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa, miten lintuset
niin kauniisti lehdossa laulaa!
Oi, ootteko nähnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat?

Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat,
lepinkäiset tokko ne leijuivat,
ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? –
Sitä tuoksua unhota et.”

Kun aurinko laskee punertaa taivas. Tunnin päästä koko eteläinen taivas on maalattu vahvoin eri punaisin sävyin.

IMG_0128cn

IMG_0145cn

“Oi, ootteko silloin te tunteneet
maan luonnossa maailman Luojan?
Oi, ootteko silloin te löytäneet
yön aaveilta armahan suojan?
Ja ootteko silloin te itkeneet
ja hyviä olleet ja hymyilleet,
oi, ootteko silloin te lempinehet? –
Sitä lempeä unhota et.

IMG_0137n

IMG_0165cn

Oi, ootteko silloin te lempineet
sitä tyttöä tummatukkaa
ja ootteko silloin te rakastaneet
joka puuta ja joka kukkaa?
Ja oliko veli joka ihminen?
Ilo loistiko silmistä jokaisen?
Ja oliko kaikilla kasvoillaan:
Niin kaunis, kaunis on maa.”

Viivähdän vielä hetken yksin, kuljeskelen pitkin niittyjä ja tien viertä. Kuvaan vangitsevaa taivasta, on niin tyyntä ja rauhallista. Yönlaulajatkaan eivät malta mennä nukkumaan ja ruisrääkkä, sen “laulu” kuuluu tähän maisemaan. Kotona odottaa pehmoinen vuode ja lämpimät jalat, joihin kietoutua.

IMG_0175n

IMG_0171cn

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Hyvä Tuula. Kauniit maisemat, ajatusten vaihto. Tikanpojan elämäänopettelu. Eino Leinon lempimiseen kehoittava runo. Siinä oli elämää. Täytyy tunnustaa sivistymättömyyteni en ole lukenut Eino Leinon runoja, asian voin korjata.

    • Tuula Kyyrönen

      Kiitos Veikko. Kannustuksesi tuntuu hyvältä, sinun sanomana jopa uskottavalta, todelta. Kiitos!

      Kun mieleen nousee jossakin rentoutuneessa tai nautittavassa tilanteessa joku teksti tai mielleyhtymä, liittyy se usein varhaisiin kokemuksiin tai opittuihin asioihin, pohjimmaiset nousevat ylös. Uusimpia on jo vaikeampaa tallentaa kovalevylle.
      Harrastan lausuntaa. Yksi syy on se, että haluan kehittää muistiani opettelemalla uusia runoja, mutta pakko se on myöntää, tehtävä käy vuosi vuodelta vaikeammaksi.

  • Kirsti Viljamaa

    Ihan pyörryttää nuo Sinun kauniit kuvat ja ihanat ajatukset ja maiseman maalaukset ja elämän ihanuudet! Oi ja voi!
    Kiitos!

    • Tuula Kyyrönen

      Kiitos Kirsti! Jälleen kerran.

      Koen, että mielemme, sielumme sykkii samalla taajuudella. Molemmille on luonto ja elämän ihmeet nousseet tärkeiksi. Ehkä siksi, että meillä on aikaa pysähtyä ja siksi, että vastaan on tullut elämän rajallisuus.

      Mutta on siinä muutakin, selittämätöntä.
      Kiitos kun olen saanut tutustua Sinuun!

      • Kirsti Viljamaa

        Niinpä ja arvaa mitä! Opiskelin teini-iässä lausuntaa, opettajana oli silloin Iikka Kaakinen. Monien vuosien ja
        monien tuntien jälkeen hän sanoi: Nyt alat olla valmis
        omaan lausuntailtaan. Olin iloinen ja menin kotiin kertomaan, että minusta ehkä tulee lausuja. Mies (nyt jo
        edesmennyt) vastasi: Minun vaimoni ei julkisesti esiinny.
        Siihenpä se sitten jäi. Vuosia se minua suretti, mutta eteenpäinhän sitä sitten elettiin. Nyt sitten on käynyt niin,
        että joka vuosi luemme runoja Kaavilla Telkkämäessä, joka
        on mahtava miljöö, vanha talonpoikaistalo. Yleensä ne
        tapahtumat ovat Runon ja suven päivänä. Tyttäreni lausuu
        siellä myös ja myös yleisöstä voi lausua, kuka vain haluaa.
        Välillä juodaan kahvia ja sitten taas lausutaan. Seppo Kononen vetää tapahtumaa. Tule mukaan!

        • Tuula Kyyrönen

          Kiitos kutsusta. Saatan tullakin, laitan ylös kalenteriin. Ollaan vielä yhteydessä.

          Sinä ja tyttäresi voisitte tulla mukaan Siilin lausujiin, järjestäjä on Siilinjärven kansalaisopisto ja opettajana on ohjaaja, näyttelijä, laulunopettaja Sari Siltavuori, Viime talvena oli 8 aktiivista osallistujaa, mahdutte hyvin mukaan.

  • Leena Korkalainen

    Upeita kuvia Suomen kauniista luonnosta!

    • Tuula Kyyrönen

      Kyllä, meillä on upea luonto!
      Vielä puhdasta, niin että saisimme suoraan luonnosta paljon terveellistä ruokaa, kun vain oppisimme käyttämään.

      Nykynuoriso näyttää olevan tässäkin edelläkävijä. Ja Sinä, kun jaat hyviä ohjeita.

Jätä kommentti

*