Lepakoista minkkiturkkiin ja aikojen tarinoihin

Kotiseuturakkaat lepakot viuhahtelevat pihallamme, syöksähtelevät hyönteisten perässä pimenevissä illoissa, talosta aittaan ja navetan vintille.
Yksi lepakko syö yhden yön aikana 3000 – 7000 hyttystä. Laji on ollut olemassa yli 50 miljoonaa vuotta, on ainoa lentävä nisäkäs ja suojeltu.

yö

Kesävieraat kuulivat rapinaa, kun nukkuivat yläkerran kesähuoneessa. Mietimme, onkohan orava taas tullut ravaamaan pitkin kattoa, mutta ei, ääni oli hiljaisempi, no entäs hiiret. Pakko selvittää!
Lepakot ovat pesiytyneet ullakolle. Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen, lepakko mahtuu reilun sentin raosta, vaikka on lentäessään linnun kokoinen. Siivet ovat ohutta kalvoa. Miten saamme tukittua kaikki reiät, räystäslaudan alukset. Ehkä puemme talon huppuun!! Tappaa ei ole lupa.

Aurinko laskee lammelle

Onkohan lepakot jättäneet jälkensä? Vintin orsilla on rivissä pukupusseissa vanhoja aarteita, laskettelupuvut 15-vuoden takaa, kun vielä kävimme vapaa-aikoina Lapissa, miehen bleiserit ja minun minkkiturkkini.

Minkkiturkki antoi muistoille ja ajatuksille siivet. Kuvittelin 80-luvulla olevani kovakin liikenainen. Vaatekauppa Kemissä kävi hyvin, asiakkaita tuli Ruotsin puoleltakin, ihmisillä oli tarve ja halu ostaa, kesät olivat kesiä ja talvi tuli lokakuun alussa. Oli hienoa pyyhältää turkki päällä lentäen Helsinkiin työmatkoilla ja välillä ulkomaillekin muodin tuulia haistamaan. Kaikilla meni lujaa, jos omat rahat eivät riittäneet, lainattiin. Valuuttaluotot olivat uusi oiva juttu, jota pankin valvojana markkinoin kolleegoille. Ja kun epäilys hiipi, oli vaikea muuttaa suuntaa. Kunnes jysähti, devalvaatio. Yhtenä iltana, kun ajoimme kohden Yllästä ja katselin tähtitaivasta, oli velkaa tullut roimasti lisää.
Elinkeinoelämä muuttui rajusti, suurteollisuuden pääkonttorit muuttivat pääkaupunkiseudulle, tehtaita saneerattiin ja lopetettiin, ihmiset joutuivat työttömäksi, väkiluku laski, mielialat olivat apeat.

Alkoi uusi elämä, taistelu ja lopulta liikkeen loppuminen.

IMG_1733

Nyt kun elämme taas taloudellisesti vaikeita aikoja, otammeko oppia menneistä? Oppiiko ihminen yleensäkään?

Ihmisellä on taipumusta elää harhassa, omassa kuplassaan, joka on joskus ollut unelma. Pitää kiinni vaikka väkisin. Kuplasta syntyy vankila, kulissien ylläpitäminen on elämän tarkoitus.
Muistan, miten ylpeä olin hienosta keittiöstäni, runsaasti hyllytilaa kaikille kauniille astioille. Kun sitten muutimme, mietin jokaisen esineen kohdalla, olinko tarvinnut kutakin astiaa. Joitakin käytin kerran juhlissa, joitakin en kertaakaan. Astioita, jotka olivat oikeasti käytössä, oli pieni osa. Olinko siis astioille, joita en koskaan käyttänyt, rakentanut kodin sydämen, keittiön?
Otimme mukaan vain tarvitsemamme astiat ja tavarat, kun muutimme pienempään kotiin. Ja miten mukavaa oli, kun jäi vapaa-aikaa, ei tarvinnut siivota ja huolehtia pesemättömistä ikkunoista. Olin vapaa.

IMG_2311c

Arvostan ammattiyhdistysliikettä, sen vaatimuksia kehittää työoloja ja tasa-arvoa, hyvinvointia. Mutta onkohan sekin jäänyt omaan kuplaansa? Onko mahdotonta vaikeina aikoina luopua jostain? Onko muutaman kympin menettäminen työssäkäyvälle ihmiselle mahdotonta, jos hintana on lisääntyvä työttömyys ja yhteiskunnan rattaista putoaminen?
Voivatko varakkaat luopua vaikkapa ensin liiastaan? Ehkä emme tarvitse kaikkia kippoja ja kappoja kaapeista, mutta jos ottaisitte oman vastuun järkevien mahdollisuuksien mukaan, katsoisitte kauemmaksi kerman kuorinnan sijaan, investoisitte ja työllistäisitte, jos se on näillä globaaleilla markkinoilla järkevää.

Onko koko ajan kysymys valtataistelusta? Kuka oikeasti pitää huolta niistä, joiden oma ääni ei kuulu?

illan puna

Pohjimmiltaan tämän pienen kansakunnan voima on yhdessä tekeminen, yhteiset tavoitteet, toisistamme huolehtiminen ja välittäminen, työpaikoilla ja elämässä yleensäkin. Jokainen ihminen on arvokas, jos itse ensin uskoisimme sen.

Kaikkea ei voi laittaa tasan. Jos on paljon saanut, siltä paljon vaaditaan. Varallisuus ei ole ihmisarvon mitta, mutta varallisuus on väline ja lahja meille kaikille, jos se lisää hyvinvointiamme, maksaa veroja, luo työtä.

Pannaan hyvä kiertämään.

kalliota vasten

Jätä kommentti

*