Vastaammeko luonnon, kaikkien lajien ja ilmaston säilymisestä?
Vaikka me ihmiset olemme yksi pieni osanen koko luomakunnasta, on meillä valta valita, miten toimimme, mitä hoidamme ja mitä tuhoamme tai raiskaamme. Kautta aikojen olemme ajatelleet enemmän omaa hyötyämme kuin luontoa kokonaisuutena.
On ollut ja on edelleenkin välttämätöntä ihmiskunnan säilymisen, ruokkimisen ja hyvinvoinnin kannalta viljellä maata, hoitaa metsiä, kalastaa, kun vain toimimme eettisesti.
Härkäpapu on juuri kylvetty
Nuorissamme on tulevaisuus, voimme vielä vaikuttaa heidän asenteisiinsa. Jospa tekisimme vaikka retkiä metsään, niitylle tai järvelle. Otetaan eväät ja leikkimieli mukaan. Luonto tulisi tutuksi.
suo-orvokki
mustikan kukkia on tänä keväänä enemmän kuin koskaan
rentukat ojan pientareella
Kolin kallioinen maisema
Jospa muistaisimme esimerkin voiman, aloittaisimme vaikka jätteiden käsittelystä. Pienistä pisaroista syntyvät vuolaat virrat.
>
Kallaveden auringon heijastus
Meillä on edelleen äiti maa, joskus itkevä ja vapiseva kuten viimeksi Japanissa, joskus raivoava ja joskus kuiva ja eloton.
metsän valo
Mutta äiti maa on myös kaunis, vuodenajat seuraavat toisiaan, elämä jatkuu. Äiti maa tarvitsee meitä ihmisiä, mutta ennen kaikkea me ihmiset tarvitsemme äiti maata. Se on meille elinehto.
Maa, jonka saimme, on pyhää maata. Lahja.
Lumme, rakkauden symboli, avautuu vain jos valoa on riittävästi
Veikko Kastinen
Komeita kuvia luonnosta. Hyvä kirjoitus, toivottavasti emme ammu omaan jalkaan, piittaamatomuudella meille annetusta lahjasta.
Suuri maailmankuva näyttäisi kuitenkin lohdulliselta esim. ilmaston paraneminen.
Tuula Kyyrönen
Niin, oikeassa olet. Pidämme monia asioita itsestään selvyytenä, haloo nousee vasta kun olemme kadottamassa.