Maaret Kallion “Lujasti lempeä” kirjan herättämiä ajatuksia

Erilaiset elämäntaito-oppaat ovat olleet vuosia ostetuimpia kirjoja.

Sain joululahjaksi  Ensitreffit alttarilla ohjelmasta tutun, psykoterapeutti Maaret Kallion  Lujasti lempeä elämäntaitokirjan. Kun tyttäreni kysyi, mitä toivon lahjaksi, vastasin, että osta sitä, mitä toivoisit myös itsellesi. Ja totta, kirjahan on mitä mainioin kierrätystuote. Tämän kirjan sanoma kohdistuu parhaiten nuorelle parille ensihuumaan jälkeen arjen kohtaamiseen.

Olisi kiva sanoa, että kyllähän minä jo tällä kokemuksella nämä jutut taidan, lukasin läpi, mutta pakko myöntää, Maaret Kallion kirja pisti minutkin pohtimaan monia asioita.

 

RIITELEMISEN TAITO

Olen uskonut jo 70-luvulta alkaen Olavi Tähtelän oppia, että kun tulee riitatilanne,  joku sanoo minulle pahasti, on turha loukkaantua tai puolustautua, vaan pitää asettua toisen asemaan ja ehkä kysyäkin, että mikähän sulla on nyt niin huonosti. Paha olo on hänellä, minun ei tarvitse lähteä tunteeseen mukaan. Olen opetellut taitoa yli 40-vuotta huonolla menestyksellä.

Ymmärsin, tai tulkitsen Maaret Kallion oppeja niin, että tunteita yleensäkään, ei myös negatiivisia voi määrätä. Ne tulevat refleksinomaisesti sisältä omista pettymyksistä, vääryyden kohteeksi joutumisesta, milloin mistäkin, koska niiden tarkoitus on suojata minua erilaisilta vaaratilanteilta.

Näin on ollut aikojen alusta. Voin oppia käsittelemään tunteitani tyyliin mistähän tämä kurja olo syntyi, miksi reagoin näin voimakkaasti eli ottaa järki mukaan. Kertoa riita kumppanille, miltä minusta tuntuu, olla totta itselleni, eikä tahallisesti loukata toista. Ja opetella sopimaan, myöntämään virheet, pyytämään anteeksi. (Helpompi teoriassa,  vaatii käytännössä aikamoista periksiantamista, kun usein on kyse vallankäytöstä.)

 

Entäs kun aseena käytetään mykkäkoulua = hylkäämistä, mitätöimistä?

Käyttäytymismallit otamme jo varhaisessa lapsuudessa kasvuympäristöstä. Mykkäkoulussa kyse on tunteesta, joka koteloidaan sisälle ja jos ei pureta, purkautuu se joka tapauksessa tavalla tai toisella hallitsemattomasti, ehkä fyysisinä sairauksina. Tunteitaan ei pääse pakoon eivätkä ne valehtele.

Suurten ikäluokkien lapset kokivat painostavaa hiljaisuutta. Tiesimme, että oli oltava varuillaan. Räjähdykset olivat pelottavia ja hallitsemattomia. Lapset eivät voineet ymmärtää vanhempien sodan aiheuttamia traumoja, mutta sisäistimme kyvyttömyyden riidellä rakentavasti. Ja mikä kaikkein pahinta, kun emme riitele, kuvittelemme olevamme parempia ihmisiä, asetumme yläpuolelle, “paska mikä paska”.

Ja vaikka olen jo varhain todennut, että tämä käyttäytymismalli on väärä, näin en itse tule toimimaan, laukeaa se kriisitilanteessa päälle ennenkuin huomaankaan. Näin siirrän mallin eteenpäin omille lapsilleni. Minun on pakko sanoa niin kuin äitini tarinan mukaan eräs pappi aikoinaan: “Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niinkuin sanon.”

Ehkä, niin toivon, olen antanut myös mallin avoimuudesta, itsensä ja muiden kunnioittamisesta, lempeydestä, sopimisen ihanuudesta, vastaan tulemisesta, ongelmien kohtaamisesta ja puhumisesta ja puhumisesta.

Kirjan etukannessa lukee, niin muistelen  “Luja lempeys, kyllin hyvä elämä”,  ja takakannessa  “Hyväksy epätäydellinen elämä, omat rajat ja epämukavuudet.  Myötätuntoinen mieli ja avoimuus kannattelevat”.

“Voin seisoa kahdella jalalla, toinen on järki, toinen tunne”.

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    ja paras “pappi” ei tarvitse ulkolukua, hän tietää mistä puhuu. Elämässä riittää oppimista.

    • tuulamyriam

      Tommy Hellsten kirjoittaa tämän päivän fb-postauksessa:”Kaikessa inhimillisessä kasvussa on läsnä nöyryys. Kasvamme pienemmiksi, emme suuremmiksi. Viimein lapsen kaltaiseksi.

      Lohdullista, pienet kun ovat niii..n ihania! Kuka meitä lohduttaa, kun sattuu känkkäränkkäpäivä?

  • tuulamyriam

    Kiitos Veikko!
    Nuorena, kun tietää teoriaa enemmän kuin todellisuutta, kokee itsensä viisaammaksi kuin nyt jo aika paljon nähneenä.
    Tähänkin sopii vanha viisaus, että elämässä oppii, jos ei muuta, niin hiljaa kävelemään.

  • Eino J. (maallikkona)

    Laitoin peukun jo aiemmin, ja pari riviä nyt kun jäi aikaa;
    – hyvä juttu tosin ei kommentoimalla parane, mutta ..
    – kuvatkin ovat hienoja

    Tällaisia teoksia ja käyttämiäsi ajatuksia, koulutusta ja kurssittamista elämän taipaleelle, tarvitaan runsaasti,

    kun niitä luettaisiin (Veikon ajatusta sivuten). No, onhan näitä ja lukuisia ohjelmia televisiossa, radiossa saa soittaa jne. On mitä lukea. Eräät ovat ilmeisesti vain hengen pitimiksi kirjoitettuja, ilmeisen keppoisia, mutta aikahan niissä kuluu kun lueskelee, eikä ole silloin pahuuden poluilla siinäkään, mutta kyllähän ammattiauttajat työnsä osaavat (teos on vielä lukematta)

    Niin:
    Muistelen, että opetin joskus nuoruudessani erään avioparin riitelemään – kun valittivat etteivät sitä osaa –

    ilmeisesti heistä toinen sai parempaa opetusta, koska he(kin) erosivat. Mikä lienee ollut syy oikeasti, jäi leikkimielisen tempauksen jälkeen ajan unholaan. (Muuten pyrin puolueettomuuteen avioparien keskeisissä asioissa tuttujen piirissä; ulkopuolinen ei välttämättä tiedä tilanteista, joihin voisi puuttua “tai neuvoa”.)

    • tuulamyriam

      Kiitos Eino J kannustuksesta!

      Jostain se varmaan kertoo, kun elämäntaito-oppaita luetaan niin paljon.
      Hyvää on varmaan, että ihmiset miettivät ja tutkiskelevat itseään, hakevat parempaa elämää, jaksamista.

      Olen miettinyt myös sitä, että tämän ajan ihmisillä ei ole henkistä kotia, ollaan vapaita ja juurettomia ja etsitään gurua.

      • Eino J. (maallikkona)

        Oikein tiedä, missä se henkinen koti olisi ollut? Ehkä päähämme päntättiin muutaman sadan vuoden aikana kristillisyyttä – mutta missä se koti tavallisella ihmisellä oli? ehkä siinä. Nykyisin ehkä ei ole niin ehdotonta elämäntapaa, missä esimerkiksi avioliitto oli ikuinen, kuten nooakin ajoista oli ollut tapana, kun verrataan juuri noihin entisaikoihin? ehkä ei ole.

        Saaneeko sanoa, mutta Kuopion katukuvaankin ilmestyi joskus reilu vuosikymmen sitten (kesällä) noita guruoppien mukaan pukeutuneita (munkkejako ja mitä ne naisetovat? kietaisuhameissa tai kaavuissaan). Puhuivat vielä selvää suomeakin – olisivat kirjojakin myyneet … JA entäs ne monet muut guruilut, joita näkee katukuvassa – henkisen kodin etsintää varmaan hekin. Ehkä tämä vain kuitenkin on kulttuurin rikkautta?

  • tuulamyriam

    Eri kulttuurit ovat tulleet lähemmäksi netin jälkeen, tarjottimella on mistä valita mieleisensä ja vaihtaa, kun ja jos pettyy. Ja matkustellaan maailman ääriin.

    Oletan, että myös henkinen pohja rakennetaan lapsuudessa, ja kun aikuisena etsitään tai vastustetaan, on se seinä, mitä potkia. Ollaan jostain kotoisin.

  • Eino J. (maallikkona)

    Hyviä ajatuksia Sinulla!
    Kannattaa lukea noita kirja-arvioitasi useamminkin.

    Kulttuurit ovat todella lähempänä – niin netissä kuin kaupungillakin; katsopa vaikka ruokapaikkojen kirjoa tai tuotteiden valmistusmaita – televisio-ohjelmista ja uutisista puhumattakaan. Tuossapa se ajatus on, mitä totesit jostakin kotoisin olemisesta – henkinen ja fyysinen koti!

  • tuulamyriam

    Me katselemme maailmaa eri vinkkelistä kuin lapsemme. He ovat enemmän maailmankansalaisia kuin me.
    Kullakin ajalla on omat haasteensa, me rakensimme taloudellisesti vauraampaa ja turvallista Suomea. Nyt haasteet ja vastuut ovat globaalimpia, optimistina haluan luottaa heihin, mutta helppoa ei heilläkin tule olemaan.

    • Eino J. (maallikkona)

      luotettava on tuleviin polviin

      he perivät maan (tai Maan). He jatkavat siitä mihin edellinen sukupolvi on päätynyt, joutunut tai päässyt. Koulujärjestelmä on Suomessa hyvä – vastaako se tulevaisuuden tarpeisiin – niin uskon – älykkyyttä on.

      • tuulamyriam

        Kiitos Eino J mielenkiintoisesta keskustelusta ja jakamastasi luottamuksen hengestä! Toivoa on viljeltävä, tehtävä valinta elämän kasvun ja hedelmällisyyden puolesta.

        Olemme saaneet hyvät lapset. Minkä verran siinä on meidän vanhempien ansioita?? siinä kohden olen herkällä mielellä. Olen ajatellut, että hekin ovat Luojan lahjoja, parhaita lahjoja, joita meille on annettu.
        Meidän tehtävä on tässä elämän vaiheessa olla rinnalla vanhempina ja isovanhempina, tukea ja siunata.

Jätä kommentti

*