Kellun aallon vietävänä, hetken päällä ja sitten viuhun vauhdilla kohden rantaa, olen kevyt voimakkaan aallon sylissä uudelleen ja uudelleen meren rytmin, hengityksen mukaan kunnes havahdun, on otettava jaloilla pohjasta kiinni, hallittava itse.
Mutta ei, en tahdo lopettaa, tahdon uudelleen ja uudelleen aallon harjalle, juoksen, taistelen aaltoja vasten päästäkseni taas ratsastamaan. Matka kesti hetken, mutta tuntui ikuisuudelta, kaikki muu unohtui.
Ei, tämä ei ole unta, vaan kokemukseni aavan Perämeren myrskystä viime lauantaina. Kokemus sisävesien kasvatille jätti muistijäljen, jota pyörittelen päässäni.
Sielunmaisemani on auringon kimallus, heijastus sinisen järven pinnassa, olo on turvallinen. Mutta onkohan kysymys elämänhallinnan tarpeesta.
Pielinen Kolin huipulta nähtynä
Taustalla lienevät lapsuuden kokemukset. Maisemakin muovaa meitä. Toinen maisema ei ole parempi kuin toinen, molemmat mielenmaisemat ovat tarpeellisia. Olen kiitollinen myrskykokemuksestani.
Entäs jos luottaisin elämään. Heittäytyisin elämän aallon kannettavaksi?
”Lepo syntyy luottamuksesta. Luottamuksesta siihen että sinua kannetaan. Luottamuksen puute johtaa levottomuuteen ja liialliseen tekemiseen.”
Tommi Hellsten
Veikko Kastinen
Tuo alku vois olla hyvä eroottinen kuvaus ( anteeksi sairas mielikuvitukseni ). Luottamusta meiltä kyllä aina testataan. Aika heiveröiset eväät on ainakin minulle annettu. Aallokolla on joutunut heittelehtimään.
Tuula Kyyrönen
Hyvä Veikko! Nyt puhuu kokemuksen ääni:).
Mutta tottahan Sinä puhut, tajusin sen vasta kun luin uudestaan.
Samasta luottamuksesta kuitenkin on kysymys, irti päästämisestä.
Sitä ilmeisesti Tommy Hellsten tarkoittaa, kun sanoo että ”saat sen, mistä luovut”.
Kirsti Viljamaa
Hieno myrskykokemus! Olin kerran tuontapaisessa myrskyssä Seychellien saarella. Menin vasten myrskyä
aallonharjalle ja heittäydyin sen päälle. Aalto keinutti
minut rantaan ja tömähdin hiekkaan. Oli kiva kokemus!
Mutta olo oli kuin höyhenellä!
Tuula Kyyrönen
Kiitos Kirsti!
Suolaisessa vedessä kelluminen on myös hauskaa, Kuolleessameressä olimme lähes tönkkösuolattuja, mutta myös Tanskassa Rönön saarella oli erityisen suolainen vesi. Oli hauskaa seurata kun vanhemmat herrasmiehet kannattelivat leikitellen höyhenen kevyesti tukevahkoja vaimojaan.