Minun kotini

Olemme oppineet uuden sanan: kotouttaminen. Sanalla on kaunis merkitys, johdettu sanasta koti.

Minäkin olen saanut kotiutua moneen uuteen asuinympäristöön, tulla tutuksi, ottaa pikkuhiljaa omaksi.
Kotouttamisessa taas on kysymys siitä, että siihen tarvitaan yhteiskunnan, järjestöjen ja asukkaiden tukea ja että sitä tehdään tavoitteellisesti ja systemaattisesti. Ensin pitää kotouttaa, jotta voi kotiutua, olla yksi meistä.

ikkuna

lapset

Kotiutuminen vie aikaa, ennen kuin tuntee tien kotiin, ympäröivän luonnon, oman paikkansa yhteisössä, ihmisten mentaliteetin.

Entä jos tulisin eri kulttuurista ja ilmastosta kielitaidottomana ja ehkä rahattomana, väsyneenä rankasta matkasta, traumaattisena, ehkä unettomana kun kauhut täyttävät unet, sodan vammauttamana täysin tuntemattomaan maahan, jossa on kylmää, harmaata tai pimeää, jossa ihmiset vaikenevat tai väistävät.
Ja jossa kaupat, jonne voi mennä lämmittelemään, pullistelevat tuntemattomia tavaroita. Jossa valmistaudutaan viettämään perhejuhlaa.

alttari

saarnatuoli

Näitä mietin, kun kirkkokansa juhli hienosti kunnostetun Kuopion tuomiokirkon avajaisia ja 200-vuotisjuhlaa, 1. adventtia, minä mukana. Kirkkokansa lauloi sydämestään Hoosianna-hymniä. Joulun odotus on alkamassa, sytytetään ensimmäinen kynttilä. Juhlamessun jälkeen kirkonmäellä näin joulupuurolla eri-ikäisiä kuopiolaisia, silmäätekeviä ja päättäjiä, eri kirkkokuntien edustajia, mutta en yhtään pakolaista.

mäellä

tiernapojat

joulupuuro

piispa

Kuopiolaiset täyttävät joulun alla kirkkosalit. Tuomiokirkossa on tarjolla on koko kuukauden aina jouluun saakka paljon iloista ja tunnelmallista musiikkia, aina jazz-konsertista Sibeliukseen ja kauneimpiin joululauluihin ja hiljaisuuden messuun.

Mitä jos ottaisimme mukaan pakolaisen tai vaikkapa perheen. Voisin kuvitella, että kokemus olisi heille ihme, kaunis kirkkosali täynnä valoa, iloa ja ylistystä, hartautta ja rauhaa.

Kuopion tuomiokirkko

Kommentit

  • Ari Niemeläinen

    Minun kirkossani on kopio Tuulan kuvassa näkyvästä Kuopion tuomiokirkon B. Godenhjelmin maalaamasta alttaritaulusta. Piirustuksen opettaja Westin on sen meille muinoin kopsannut, ihan hyvin vielä mielestäni. Toivottavasti saan laulaa Hoosiannani ja Enkelitaivaani Vanhassa Kirkossa Pieksämäellä jatkossakin, vaikka enemmistönä kohta kylällämme ovatkin toisinuskovat. Miksikö minun kirkkoni? Palvelin tämän kirkon piäsuntiona lähes neljännesvuosisadan ajan, nyt jo evp.

  • Tuula Kyyrönen

    Tarkoitatko toisinuskovilla pakolaisia?

    Kuopiossa järjestetään mahanmuuttajille omia messuja, joissa on runsas osanotto ja innostunut tunnelma. Samalla voi olla tarjolla jonkun oman kulttuurin ruokaa je leivonnaisia. Kaverini on ollut vapaaehtoisena auttelemassa keittiössä ja tarjoilussa.
    Luulenpa, että kaikki eivät kuulu meidän kirkkoomme.

  • Ari Niemeläinen

    Tuula, en tarkoita toisinuskovilla pelkästään pakolaisia, vaan kaikkia kansankirkkoomme kuulumattomia. Ateistien, toisinajattelijoiden, vapaa-ajattelijoiden ja muihin uskontokuntiin kuuluvien mielipiteet, toimintavapaus poikkeuksellisine käyttäytymisineen, ajattelunvapaus sanankäyttöineen jne. ja niiden hyväksyminen tuntuvat joskus olevan tärkeämpää esimerkiksi päättäjille kuin toistaiseksi vielä enemmistöön ja meidän kulttuuriimme kuuluvat asiat, tavat ja toiminnot vaikkapa omissa kirkoissamme, kouluissamme, armeijassa, lähes joka paikassa. Olisipa sellainen äijä-puolue, johon ei saisi liittyä rähinöitsijät ja turhan räkyttäjät. Se ajaisi suomalaisen miehen ja naisen perusoikeuksia omaan kulttuuriimme ja tapoihimme kuitenkaan sortumatta populismiin. En haluaisi kenellekään mitään pahaa, enkä edes pahoittaa kenenkään mieltä! Jospa kaikki ihonväriin, uskontoon ja syntyperään katsomatta edes yrittäisivät pyrkiä tähän. Taitaa olla turha toivo?

  • Tuula Kyyrönen

    Kiitos Ari! Puhut niin täyttä asiaa.

    Minäkin olen huolestunut nykyisestä hämmennyksen ajasta. Kansa on eksyksissä, puuttuu johtotähti. Näemme viholliskuvia siellä missä pitäisi hakea sopimista, kaikki yritykset ammutaan samantein alas, taistellaan vallasta ja median näkyvyydestä.
    Uskonnon korvaa tiede ja oma viisaus, uskotaan välillä siihen ja välillä tähän.

    Meidän vanhempien, äijien ja ämmien, tulisi jakaa saamaamme henkistä kulttuuriperintöä, jatkuvuutta, juuria, elämän merkityksellisyyttä ja arvokkuutta, yhteisöllisyyden merkitystä.
    Jos osaisimme olla esimerkkeinä.

    Niinpä toivon, että joulu yhdistäisi meitä, lisäisi hyvää tahtoa. Joulun valo, lahjojen antaminen ja saaminen, ei vain aineellisten, sanoma uuden alkamisen mahdollisuudesta kokoaisi meidät yhteen kirkkoihin. Jos joulun sanoma saisi tuoda rauhan.
    Laulaisimme yhdessä Hoosiannaa, se merkitsee: oi auta, pelasta, mutta myös ylistystä kunnian kuninkaalle.

Jätä kommentti

*