Ilta. Viimeinen viilenevän tuulen sipaisu poskilla. Maan lämpö luovuttaa usvaa hämärtyvään iltaan maitomaisina kerroksina. Aurinko laskee länteen rajan taa, heijastaa ympärilleen kultaa, juhlii mennyttä päivää. Itäinen taivas kiittää roosan eri sävyin, värjää maiseman. Hetki on kaunis, mutta lyhyt.
aurinko laskee länteen
läntinen taivas
Päivä on kuin eletty elämä. Illalla on aika pysähtyä miettimään, miten päiväni käytin. Ja toisin kuin elämässä, huomenna saan uuden mahdollisuuden tehdä valintani. Minulla on vapaa tahto, mutta myös vastuu.
SINUN MAAILMASI
“Sinun maailmasi on sellainen minkälaiseksi sen itse rakennat.
Sen värin minkä värin haluat nähdä.
Itse sinä sen rakennat
omilla valinnoillasi
omilla päätöksilläsi
omalla rohkeudellasi
omilla kyvyilläsi.
Omilla arvoillasi ja arvostuksillasi sen rakennat.
Tai jätät rakentamatta.
Itse sen elät. Tai jätät elämättä.
Itse näet painajaisesi. Itse iloitset ilosi.
Ja vain sen oman rakentamasi elämän,
oman itsesi ja oman läsnäolosi
voit toisen ihmisen kanssa jakaa.
Se maailma on sinun näköisesi.
Jos se ei näytä ihan siltä kuin toivoisit
ei ole muuta mahdollisuutta
kuin miettiä mitä pitäisi valita toisin
mitä pitäisi nähdä tai ajatella toisin.
Ja antaa anteeksi itsellesi
että oppiminen vie niin kauan.”
Kirsti Lehto kirjassa Tietämisen rajamailla.
Minulla ja Sinulla on oma polku. Polun pää on annettu elämän lahjana. Miten etenemme, on oma valinta. Otetaan askel kerrallaan, katse eteenpäin, pyydetään matkalle valoa ja voimia tarpeen mukaan.
Kirsti Viljamaa
Miten ihmeessä voi saada noin kauniita kuvia kukista ja taivaasta!
Tuula Kyyrönen
Mielestäni kaikki lähtee oikeasta valosta. Kuvaan, jos mahdollista varhain aamulla tai illansuussa, vedenpinnan heijastusta, jotain arjesta poikkeavaa.
Ja kun kohde on kaunis, Luojan ihme.