Oma valo aamuin

Kuulen mätkähdyksen unen läpi. Kello on 03.45. Vilkaisen ulos, sumuisen harmaata, lämpöä 2,8 astetta. Eipä paljon houkuttele, mutta jospa kävisin katsomassa mikä tuon kunnon pläntin ikkunaan aiheutti.

Lehtokurpan poikanen selvittelee päätään, yrittää karkuun mutta ei pääse mattotelinettä kauemmaksi, vanhemmat kirkuvat vieressä varoitus- ja kehoitusääniä, nähdessään minut pakenevat räpiköiden läheiseen metsään.

pökertynyt lehtokurpan poikanen

Nyt kun olen herännyt, lähden kuvaamaan varhaista aamua. Linnut ovat heränneet, tiirat, kuovit, liro, rastaat, kertut, jopa huuhkaja, konsertin volyymi on voimakkaampaa kuin koskaan päivisin. Ja auringon säteet valaisevat jo tienvieren heinät.

heinä valokylvyssä

valaistu

Suuntaan kohden peltoaukeaa ja pientä lampea. Aurinko on noussut, lämmittää, sumu nousee.

Pelto aamuvalossa

lampi ja valo

lampi ja sumu

auringon säteet

valo soi

Näytelmän edessä hiljenee. valo ja lampi soi tyyneyttä, rauhaa, valoa, voimaa. Näytelmä soljuu eteenpäin, ottaa minut mukaansa, olemme yhtä tämän hetken. Kaikki on nopeasti ohi. Meillä on vain tämä hetki.

Lähden vielä isommalle lammelle. Aurinko on metsämäen takana, tekee valokiilaa pikkuhiljaa.

vene ja sumu

vene ja valonpilkahdus

Valon väri on muuttunut. Kello on jo puoli kuusi, lähestymme päivää.

Minä lähden vielä nukkumaan mieli levollisena valohoidon jälkeen.

Kommentit

  • Anne

    Onpas upeita kuvia. Niistä aistii aamun hiljaisen tunnelman. Kesäaamut ovat ihan parhaita :). Kiitos, että saatiin herätä kanssasi keskikesäiseen aamuun. Onneksi linnunpoikaselle ei käynyt huonommin.

    • Tuula Kyyrönen

      Totta. Aamuisin luonnon herätessä pääsemme lähemmäksi luonnon tarjoamaa elinvoimaa. Uusi on alkamassa, edessä mahdollisuudet, mutta kiire on poissa.

Jätä kommentti

*