Puijo, mitä se Sinulle merkitsee, mitä säilyttäisit, mitä muuttaisit?

Sana Puijo lapsuuteni Nurmeksessa merkitsi minulle korkeaa tornia ja huikeaa kokemusta, vaikka pelotti ja pyörrytti. Minulla oli korkean paikan kammo. Kun asuin Meri-Lapissa 30-vuotta, merkitsi Puijo paluuta lapsuuden maisemiin.

Kuulaalla säällä näkee tornista aina Kallansilloille ja Siilinjärven ja Vehmersalmen puolelle

Kuulaalla säällä näkee tornista aina Kallansilloille ja Siilinjärven ja Vehmersalmen puolelle

Puijo 2

Olin oppinut pikkuhiljaa rakastamaan merta ja vuolasta Kemijokea, jonka rannalla ja Perämeren suulla asuimme 30-vuotta. Talvisin ajoimme lähes 300 km lasten ja ystäväperheiden kanssa Lapin tuntureille aina kun mahdollista. Laskettelusta ja lautailusta oli tullut perheemme yhteinen harrastus.

Puijo

Puijo 3

Puijo 5

Nyt eläkkeellä Puijo yhdistää rakastamani asiat lempeästi. Kun kaipaan tunturin laelle, kävelen Puijon kansallismaisemaan puolessa tunnissa, voin kavuta polveilevia polkuja pitkin vanhassa hämyisessä metsässä ylös huipulle, katsella kauas. Näen siintävät metsät, vihreää ja vihreää jokaisena vuoden aikana, avaran taivaan, sinisen Kallaveden heijastuksen, saarineen ja niemineen, kumpuilevan maaston.

Astu sisään Puijon ikimetsään johtavalle polulle

Astu sisään Puijon ikimetsään johtavalle polulle

Talven polkua valaisee puhtaan valkea  lumi

Talven polkua valaisee puhtaan valkea lumi

lumi

Minun Lappini ei pystynyt poistamaan ikävääni lapsuuden metsään. Kuuntelin unissani tuulen suhinaa metsän puissa, pehmeää sammalmätästä levähdyspaikaksi kiveä vasten, kangasmetsän ja polun tuntua jalkojeni alla, pieniä mäkiä, kumpuilevaa maastoa kuin syliä, rauhallisesti liplattavia vesiä. Edes unelmat tai unet eivät poistaneet tarvetta kokea joka keväinen elämän syntyminen, lempeät tuulet, hento vihreys, valkovuokot, kaihonkukat ja leskenlehdet sekä lintujen hullaantuneet lennot ja konsertit vuorokauden ympäri.

männyt

Metsässä mittasuhteet tulevat oikean kokoisiksi, olet palanen luonnon ihmettä.

Metsässä mittasuhteet tulevat oikean kokoisiksi, olet palanen luonnon ihmettä.

Meri-Lapissa aurinkoinen lopputalvi muuttui pari kuukautta kestäväksi kylmyydeksi, ahavan puremaksi, ikävän ruskeaksi, kun meren jäät puskivat hyisiä tuulia, kunnes yht`äkkiä oli ihana kesä.
Toukokuussa v-2000 tulimme käymään lapsuuden kodeissamme, vaikka yleensä varoimme keväisiä vierailuja. Paluu pohjoiseen oli tehnyt aina kipeää.
Samalla reissulla ajoimme jo kauan autiona olleeseen miehen syntymäkotiin. Oli kaunis aurinkoinen päivä, hiirenkorvat vihersivät ja mikä yllättävintä, ihanat valkovuokot olivat levittäytyneet saunan nurkalta laajasti pihalle valkeina mattoina. Lintujen konsertti oli kauneinta musiikkia.
Sanoimme molemmat ääneen, että tämä on kotimaisema, johon sielumme kaipaa. Ja niin siemen oli kylvetty.

Sekametsä (nuorta, vanhaa ja kelottunutta puuta, kangasta ja lehtomaisemaa, lampia) on monien lintujen kesäkoti.

Sekametsä (nuorta, vanhaa ja kelottunutta puuta, kangasta ja lehtomaisemaa, lampia) on monien lintujen kesäkoti.

vaarat

valkovuokot

Olen saanut asua täällä Kuopiossa kymmenen vuotta. Tunnen itseni kuopiolaiseksi, rakastan tätä kaupunkia.
Pidän kaupungin dynaamisuudesta, eteenpäin katsomisesta ja toivosta, savolaisesta leppeydestä ja hyväntahtoisuudesta.
Täällä osataan lopulta tehdä päätöksiä, kaikesta muusta paitsi Puijosta.
Ymmärrän, että paikka on meille kaikille niin tärkeä, että emme halua antaa periksi, savon kielestä kun ei tahdo löytyä ei-sanaa. Mutta ajattelen kuitenkin, että Puijo on kuopiolaisille annettu lahja, jota emme osaa käyttää.
Kysytäänpä vieraspaikkakuntalaisilta ja matkailijoilta, mikä ensiksi tulee mieleen sanasta Kuopio. Epäilenpä, että se on Puijo.
Otetaan se kaupunkimme käyntikortiksi, matkailuvaltiksi. Rakkaus on tahdon ja tekemisen asia, ei jahkailun.

Puijo ja Tuomiokirkko, Kuopion maamerkit varmistavat, ettei kaupungissa voi pahasti eksyä.

Puijo ja Tuomiokirkko, Kuopion maamerkit varmistavat, ettei kaupungissa voi pahasti eksyä.

Tornit jäältä katsottuna

Kommentit

  • Mustamies

    Siinä se meijjän iki-oma Puijo on, kauniita Kallaves-näkymiä voipi ihhailla Puijon tornista. Talvisin hiihtämällä ja kesäisin lenkkeilemällä saa nähdä Puijon jylhät kuusikot ja kauniin
    luonnon hiljaisen rauhan.
    Toivottavasti myö savolaiset ja turistit osatas nauttia samalla tavalla, niinkuin Tuula tuo Puijon logissaan esille !

    • Tuula Kyyrönen

      Kiitos kauniista sanoista ja ajatuksista!
      Onkohan se niin, että pidämme Puijoa itsestään selvyytenä. Puijo on ollut aina paikallaan. Ehkä käydään näyttämässä vieraille ja ollaan hetken ylpeitä.
      Hiihtäjät ovat onneksi löytäneet Puijon.
      Löytyisköhän muita meitä kaupunkilaisia kiinnostavia aktiviteetteja?

  • peeär

    Puijo on kaikkea tuota, mitä kirjoittaja kertoi. Vähintäänkin.
    Se, mikä on ongelma – on kulkuyhteys. Kauan jahkailtu tuolihissi tai gondoli ympärivuorokautiseen käyttöön voisi saada turistit ja paikalliset sinne helpommin. Paikkana se on monipuolisuudessaan ehdottomasti kehittämisen ja säilyttämisen arvoinen!

    • Tuula Kyyrönen

      Kiitos Peeär!
      Samaa sanoo ystäväkin.
      Tuli mieleeni Kemin Lumilinnan safarin moottorikelkalla vedettävä vaunu. Munan muotoinen, seinät lasia, sisällä pehmeät lampaantaljat. Jos joku kehittäisi rohkeasti uutta ja mielenkiintoista. Ja olisi joko aikataulut selvästi nähtävästi tai tiedot, mistä tilata.

      Nyt älynystyröitä hieromaan, uusi yritys mahdollisuus, tarve on olemassa.

  • Mustamies

    Gondolihissi tulee rakentaa suunnitellulta Matkakeskuksen paikalta: Puijon Mäjelle saakka.
    Mikäli Kuopion kaupunki haluaa kehittää Puijoa/Kuopiota toimivaksi matkailukeskukseksi, niin kyllä kaupunginhallituksen
    tulee tehdä enämmän työtä Puijon hyväksi !

    • Tuula Kyyrönen

      Hyvä Mustamies!
      Kuopion kaupungin ja meidän kuopiolaisten/elinkeinoelämän pitää panostaa Puijoon, nähdä sen arvo. Ensin keskustellaan, mutta on uskallettava tehdä myös päätöksiä. Tehdään päätökset yhdessä ja kerätä sen jälkeen palikat samaan pesään.

  • Jari Holopainen

    Kiitos antoisasta jutusta Tuula. Ovatkohan piättäjät haavanneet maineikkaan hankkeen? Ehkä Puijo on niin lähellä keskustaa, ettei nähdä metsää puilta?

    • Mustamies

      Tuskimpa ne Kuopijon päättäjät haatoovat Puijon kaunista mäkkee, piättäjiltä voipi vuan puuttua euroja.
      Pihlajalaaksosta kyllä on jo kuahettu kommee kuusikko, jospa ne Puijon mehtiin aakko-hakkuut jo loppus.
      Samoin kuin kaapunginhallituksen rahan puutekkin !

  • Tuula Kyyrönen

    Jos Kuopion päättäjät rakentaisivat raamit, selvät tavoitteet ja suunnitelmat, ehkä mukaan saataisiin yrittäjiä ja mahdollisuuksia tehdä kannattavaa bisnestä.
    Ja jos alkuun tarvitaan pääomia, pitäisi sen olla panostus tulevaisuuteen ja kannattavaa pidemmällä aikavälillä.
    Kaikki vaan mukaan, luonnonsuojelijat, kehittäjät ja valtaapitävät!

  • Jari Holopainen

    Minulta on Kuopion seudun maantiede vähän huonolla tuntemuksella, mutta onko Pihlajalaakso lähellä golfkenttää? Jos niin, ehkä sieltä on hakattu puita sen taotta, jotta pöpelikköön hävinneet pallot löytyvät helpommin.

    • Tuula Kyyrönen

      Pihlajalaakso on uusi asuinalue, vielä rakenteilla,
      Puijolle matkaa muutama kilometri.

  • Ropposka

    Golf ei kuulu puijolle. Palvelee niin pientä porukkaa. Luontoa säästää pitää. Kaikkien kaupunkilaisten saatavilla ja yhteinen keidas kuten Neulamäkiin metsineet on.
    Tarpeen olisi tehdä pari laavua. Kehittää liikunta ja ulkoilu mahdollisuuksia lisää.
    Maja kuntoon ja palvelua paremmaksi. Asennetta. Hymyä kasvoille. Teema iltoja, messuja. Sinkuille. Koiraihmisille. Terveysintoilijoille, liikkujille, luontoihmisille mahtava kohtaamispaikka. Puijolle pääsee myös liikuntarajoitteiset. Autolla hurauttaa mäen päälle ja voi työnnellä pyörätuolia. Käydä kahvilla. Käyttäjät markkinoimaan Puijoa muille. Tapahtumia kohderyhmille.

    • Tuula Kyyrönen

      Ropposka, kiitos ideoistasi!

      Näyttää siltä, että suurin osa meistä kuopiolaisista haluaa säilyttää Puijon ainutlaatuisen luonnon, mutta haluaa myös virkistää ja monipuolistaa Puijon tarjontaa. Näin olen ymmärtänyt myös facebook kommenteista. Se mitä se muu sitten olisi, onkin kinkkinen juttu.
      Siis samaa mieltä kanssasi.

  • Ari Niemeläinen

    Kun lapset olivat pieniä asuimme ensin Puijonlaaksossa ja ikkunastamme näkyivät Puijon torni ja hyppyrimäet. Siihen aikaan Puijon kisat olivat tapaus ja saatiin usein vieraitakin. Muutimme Särkiniemeen, ikkunamaisema muuttui ja kisatkin kutistuivat. Kun palattiin mummolasta tai mökiltä kotiin etelästä päin, jossakin vaiheessa tuulilasista pilkisti takapenkiltä kuuluvien höpöttäjien totemana: Puijon torni, Puijon torni. Vielä vähän lähemmäs ajettuna: hyppyrimäki, hyppyrimäki. Koti oli silloin jo aika lähellä!

  • Tuula Kyyrönen

    Kiitos Ari ihanasta muistelmasta!
    Kiitos Ari mielenkiintoisesta kommentista!
    Aikoinaan sukujen ja kotiseutujen historia siirtyi sukupolvelta toiselle tarinoina, suusta suuhun välitettyinä.
    Perinne pitäisi ottaa taas käyttöön. Tarinasi kautta Puijo tuli osaksi meidän tarinaamme, kokemuksiamme. Muistuu mieleen, että niinhän se meilläkin meni…

  • sota-ajan lapsi

    Puijo on kuulunut jokaisen kuopiolaisen
    elämään aina. Itse olen lapsuudestani lähtien
    viettänyt Puijon tuntumassa paljon aikaa.
    Mummonikin asui Puijolla, joten Puijo on tuttu kaikin puolin.
    Nim.
    Puijon ystävä

Jätä kommentti

*