Rikas, rikkaampi, rikkain

On se aika vuodesta, kun luemme rikkaiden verotietoja.

Miksikähän se kiinnostaa niin kovasti meitä tavallisia pulliaisia? Onko taustalla vertailu, ehkä pieni kateuden siemen? Olemme oppineet vertailemaan itseämme muihin ja meitä on vertailtu, vähintään koulun alaluokista asti. Olen vitonen, kun vieruskaveri on seiska, siis parempi kuin minä. Alistunko osaani ja lyön lekkeriksi vai näytänkö vielä, ainakin hiihtokilpailussa hiihdän veri suussa puolitajuttomana tai lyön pienempää, sanoin tai nyrkein. Jokainen haluaa olla jossakin hyvä.

vaahteranlehti

ruusunmarjat

Nopeasti ajatellen käsite rikas on mitattavissa oleva suure ja yleensä muutettavissa rahaksi tai vaihdon välineeksi kuten työpanos, hieno auto ja komea koti, vakavarainen yritys, ammatillinen tutkinto.

kasa

Mutta eikö nämä ole ulkoisia tekijöitä? Milloin luulette rikkaan kokevan itsensä rikkaaksi, riittääkö raha elämän sisällöksi?

Olen entinen yrittäjä ja jossain vaiheessa menestynyt. Muistan, että pärjääminen ja raha toi suurta tyydytystä, jopa vapauden tunteen ja uskon uusien mahdollisuuksien avautumisesta. Nopeasti rahan hohto menetti kuitenkin merkityksensä. Se muuttui vaihdon välineeksi ja mahdollisti yritystoiminnan kehittämisen ja jatkamisen sekä toimeentulon niin meille yrittäjille kuin henkilökunnalle.

riitettä

Kun vuorineuvos Ernroothilta kysyttiin jossain haastattelussa, miten hän nauttii varakkuudestaan, vastasi omaisuutensa perinnöksi saanut yritysjohtaja, että hänellä on kyllä ulkoiset puitteet kunnossa, mutta hänellä ei ole aikaa nauttia omasta elämästään. Hänen tehtävänsä on on siirtää yritys entistä suurempana ja paremmassa kunnossa seuraaville sukupolville.

juuret ja kallio

Talous on syklistä. Tuli laskusuhdanne. Pääkonttoreita siirrettiin Helsinkiin, tehtaita suljettiin, ihmisiä lomautettiin tai ulkoistettiin. Asiakkaita kävi kyllä kaupassa, jaoimme yhteistä murhetta ja pelkoa, mutta ostovoima oli häviämässä. Ihmiset olivat varuillaan.

kaksi timanttiani

Vahva kokemus minulle oli, kun puhuin pelon tunteistani täpötäydelle yleisölle tuomasmessussa. Jaoimme saman tunteen, minun ääneni vapisi, näin kyyneleet kuulijoiden silmissä.
Tilaisuuden jälkeen minulle tultiin sanomaan, että nyt he ottavat minut omakseen. Sitä ennen olin ollut ikäänkuin kuva, menestynyt yrittäjä, joka oli saanut enemmän kuin he. Ja he pysyivät rinnalla. Minä olen edelleen rikas heidän välittämisestään.

sumua

Mitä on siis rikkaus?
Mieleeni nousee sana vapaus monessakin mielessä, vapaus olla tekemättä mitään tai saavuttaa itselle asetettuja tavoitteita, vapaus unelmiin, innostumiseen ja mielihyvän tuottamiseen itselle ja muille, uusiin kokemuksiin, omiin tunteisiin.

aamusumua

minä
Vapaus olla itse. Olla totta ja silti hyväksytty.

Uppo-Nalle pohtii Elina Karjalaisen runossa:
”Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa.
Elämä kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia.
Onneen ei tarvita edes pankkia.

Hiekkakakkuja tee minä en,
katselen kakkuja inhoten.
Tarvitsen, tahdon ystävän
silloin, tämän tiedäthän:
Kakkuset joutuvat kaatumaan,
kallistumaan ja maatumaan.
Ystävän kanssa me kirmataan
ylitse kallion, hiekkamaan.
Silloin kaikki on hyvin.
Silloin onni on syvin.”

Jätä kommentti

*