Istun laiturilla, katselen kuuta ja tähtiä. Ne saavat valonsa auringosta, joka vielä äsken horisontin taa painuessaan maalasi taivaan ja vedenkin lilanpunaiseksi.

Tuuli on tyyn-
tynyt, mutta ilmassa on jo tulevan talven tuoksu. Kostea kylmyys menee takin läpi.

Iltaa on pidetty päättymisen vertauskuvana, tämän hetken, päivän, kokonaisen elämän.

Ensi sunnuntaina on Pyhäinpäivä. Muistelemme rakkaitamme sytyttämällä kynttilöitä, kukin omalla tavallaan hiljentyen.

Kuolema voi tuntua surunkin keskellä luonnolliselta, kauniilta. Toisinaan tuntuu mahdottomalta päästä yli.

Äitini, 74-vuotias mopomummo kuoli liikenneonnettomuudessa kesken marenkien paistamisen. Poliisi tutki syyllisyyksiä niinkuin poliisille on annettu tehtäväksi, mutta minua suretti vastapuoli, nuori autoilijapoika.
Minkä taakan hän saikaan, miten hän on mahtanut selvitä?

Jokainen meistä voi tehdä virheitä, on kyse vain hetkestä. Entä jos saan sairauskohtauksen, entä jos virheen tekee joku muu, jos pieni lapsi ajatuksissaan kääntyy yllättäen eteeni???

Onko kyse sattumasta vai johdatuksesta?

Oppi-isäni Martti Lindqvist sanoi, että sattumaa ei ole. Siihen haluaisin uskoa, ja myös siihen, että meidän päivämme on jo syntymässä annetut.

Sattuma oli aiheena Joensuun tieteen päivillä elokuussa. Siellä haettiin vastauksia mm. näihin kysymyksiin: (Karjalainen 28.8.2015)

– Riippuuko onni siitä missä sattuu asumaan?
Jussi Semi on tutkinut onnellisuuden ja hyvinvoinnin yhteyttä asuinpaikkaan. Hän sanoo, että maalla asuu onnellisempia ihmisiä kuin kaupungeissa, koska turvalliseksi ja rauhalliseksi koetulla alueella asuu onnellisempia ihmisiä.
Toisaalta yksilön kokemaan onnellisuuteen vaikuttavat myös parisuhteen, varakkuuden, työllisyyden terveyden kaltaiset tekijät.

– Kuinka paljon onnekkaat tai epäonniset sattumat ohjaavat elämää risteyskohdissa?
Sattumanvaraiset tekijät muovaavat jokaisen ihmisen tarinasta omanlaisensa.
Jos opimme jo lapsena alistumaan vanhempiemme tahtoon, emme pysty kyseenalaistamaan auktoriteetteja
myöhemminkään, emme elä omaa elämäämme vaan täytämme meille asetettuja odotuksia.

Tieteen päivien lopputulos: Sattumalla on näppinsä pelissä niin ihmiselämässä kuin yhteiskunnan muutoksissa ja universumin ilmiöissä.

Sattumaa vai johdatusta, kysymys jatkuu, mutta jospa oikeaa vastausta tärkeämpää on hyväksyvä asenne elämän edessä.

Baltimoren kirkosta löytynyt teksti vuodelta 169:

”Olet universumin maailmankaikkeuden lapsi, et vähemmän kuin puut ja tähdet, sinulla on oikeus olla täällä. Ja olkoonpa se sinulle selvä tai ei, maailmankaikkeus joka tapauksessa kehkeytyy niin kuin sen tuleekin. Sen vuoksi säilytä rauha Jumalan kanssa, olkoonpa kuvasi hänestä mikä tahansa ja mitä lienevätkin toimesi ja rientosi, elämän hälisevän sekasorron keskellä, säilytä rauha sielusi kanssa.
Ole tarkkaavainen – koeta olla onnellinen.”